3. LUUKKU - TOSCA NARVA

Kolmannen joulukalenteriluukun takaa paljastuu kuulumiskooste Tessasta ja meidän yhteiselosta tähän mennessä! Toistoa saattaa tulla aiempiin postauksiin nähden, mutta se kestettäköön. Tessaa en ole paljoa vielä esitellyt täällä blogin puolella, joten nyt on aika korjata tilanne ihan kunnolla, varsinkin kun nyt Piirron lähdön jälkeen tamma siirtyi blogini päätähdeksi. Mistä tulikin mieleen että banneri ja blogin nimi kaipaavat pientä päivitystä...

Tosca Narva - aka Tessa

Tessahan on siis viisivuotias erittäin herkkäsieluinen lämminveritamma, jolla on ajotaustaa mutta sillä ei kuitenkaan ole startattu koskaan. Muutamia ratsastuskertoja sillä ilmeisesti on menty, mutta varsinaista ratsukoulutusta se ei koskaan ole saanut. Lähes nollasta siis aloitettiin puolitoista kuukautta sitten kun neidin Joensuuhun toin. Koska en tuntenut hevosta lainkaan, ensimmäiset viikot menivät tutustuessa ja sen tapoja opetellessa. Piirron jälkeen Tessaa oli todella hankala ymmärtää, minulle tuli todellisena yllätyksenä miten tamma hevonen voikaan olla. Mitä tahansa teenkään, se on Tessalle syy vetää järjetön herneenpalko syvälle sieraimeen. Ei tosin kuitenkaan aina, sehän olisi liian helppoa jos neidin käytöstä pystyisi ennakoimaan. Juuri kun luulet oppineesi, että satulointi on sen mielestä suoraan saatanasta, seuraavana päivänä se seisookin nätisti korvat hörössä ja vain haistelee minua satuloidessa. Naiset...

Seisoo kuin tatti, ihan sama mihin sen jättää :D 

Noh, alkututustumiset hoituivat ihan mukavasti ja jo seuraavana päivänä Tessan tulosta kapusin sen selkään nähdäkseni mihin oikein olinkaan ryhtynyt ja miten iso projekti kyseessä olikaan. Yllätys olikin melkoinen kun tamma osoittautuikin paljon kivemmaksi kuin mitä osasin odottaa: se ymmärsi ohjastuntuman ja pohkeiden merkityksen, eikä juossut hirveää "vermoravia", kuten olin odottanut. Huonoja puoliakin löytyi heti, Tessa jännitti aluksi ihan kaikkea, eniten varmaankin juuri ratsastustilannetta, jolloin sen liikkuminen muuttui kamalaksi tikitykseksi ja askeleet entistäkin lyhyemmiksi. Se saattoi välillä rentoutua ja taas mennä nopeasti kireäksi kuin viulun kieli, jos siitä tuntui, että ratsastaja ei ole sen tukena ja kerro jatkuvasti mitä pitää tehdä. Lisäksi myös ratsastaessa herneet löysivät tiensä sieraimiin säännöllisesti, varsinkin silloin jos olin sekunninkin liian hidas myötäämään tai muuten vain kehumaan oikeasta toiminnasta.

Yritin heti ensimmäisten viikkojen aikana tehdä kaikkea mahdollista Tessan kanssa, jotta saisin selvyyden mitä se osaa ja miten se reagoi sille uusiin asioihin. Käytiin maastossa ja pellolla talutuslenkeillä ja sen jälkeen myös ratsain, juoksutin irtona, liinassa ja ohjasajoin. Kertaalleen kerkesin irtohypyttääkin pientä estettä kun kenttä oli hyvässä kunnossa. Ratsain ollaan opeteltu rentoa ja eteenpäinpyrkivää liikkumista ja testattu puomeja ja pikkukavaletteja, sekä olen myös paria kaveria käyttänyt selässä, että Tessa ei turtuisi vain minun ratsastustyyliini.

Poni ihan tötteröllä

Narulenkillä pellolla ekoina päivinä

Tärkein tavoite tässä lyhyen yhteiselon aikana on ollut luottamuksen hankkiminen puolin ja toisin, rentoutuminen, sekä ehdottomasti kunnon kohottaminen. Tessa on hieman pullukka ja vielä aika heikossa kunnossa fyysisesti, minkä huomaa siitä, että se alkaa puuskuttaa jo melko kevyen liikutuksen jälkeen. Ihmeitä ei tietenkään näin lyhyessä ajassa ole tapahtunut, mutta eteenpäin ollaan ehdottomasti menty monessa mielessä.

Tiistaina lähdettiin taas kokeilemaan jotain uutta ja metiin aika reilusti sekä minun että Tessan mukavuusalueen ulkopuolelle: tallikaverin kanssa varustettiin hevoset ja kello 17 lähdettiin maastoilemaan pimeille hiekkateille viiden kilometrin hölkkälenkille. Lenkki meni todella hyvin, vaikka aluksi Tessa oli hieman hämmentynyt kun ainoa vslonlähde oli otsalamppu, joka sai liikennemerkit ja aurauskepit loistamaan pelottavasti. Alun tärinöiden jälkeen Tessa rupesi rentoutumaan ja saatiin hölkättyä mukavan rauhallista ravia ja pieni hikikin tuli tammalle. Juuri sopiva lenkki siis tehtiin, tarpeeksi rankka, mutta ei mikään tappava :D

Väsynyt neitokainen lenkin jälkeen ihanassa uudessa korvahupussaan <3

Siinäpä tähän asti meidän puuhailut lyhykäisyydessään. Nyt kun Piirtoa ei ole, ehdin keskittyä entistä paremmin Tessan kanssa touhuamiseen ajan kanssa. Opetellaan rauhassa uusia asioita, mutta ei jäädä kuitenkaan junnaamaan sinne kuuluisalle mukavuusalueelle. Olen myös löytänyt Tessalle mahtavan hoitajan, joka käy pari kertaa viikossa viettämässä tytön kanssa aikaa harjaillen ja maastakäsin liikuttaen, jotta itse saan välillä vapaata, mutta Tessa saa päivittäistä huomiota ja tekemistä myös vapaapäivinä. Jatketaan nyt samalla kaavalla tavoitteena parantaa Tessan kestävyyskuntoa ja pikkuhiljaa myös kasvatella lihaksia. Yritän pitää harjoittelut mahdollisimman monipuolisina, että liikunta ei koostuisi pelkästään ratsastuksesta, vaan myös maastakäsin tekemisenä ja ratsastuksen osalta muunakin kuin kentällä sileän työskentelystä. Suunnitelmissa olisi lähiaikoina käydä näyttämässä Tessalle maneesia ja siellä ottaa kunnollista puomiharjoittelua, kun kerrankin pääsee paremmalla pohjalla ratsastamaan.

Pimeästä vuodenajasta johtuen kuvia Tessasta ja varsinkin meistä yhdessä on harmillisen vähän. Yritän tähän saada pian muutosta, jotta myös blogiin saisi vähän laadukkaampaa materiaalia kuin näitä puhelinkuvia.

Siinäpä oli Tessan ja minun yhteiselo tähän asti tiivistettynä, lisäilen pian myös esittelysivun kunhan saan kunnollisia julkaisukelpoisia kuvia neidistä :)