Että tekeminen ei vaan loppuisi kesken...

... niin onhan sitä nyt oltava useampi kuin vain yksi ratsastettava. Ei siitä olekaan kuin muutama kuukausi kun olin vielä sitä mieltä, että minun osaltani hevostelut on nyt toistaiseksi ohi ja haluan vain nauttia siitä kaikesta vapaa-ajasta mitä minulle jäi kun ei tarvinnut tallilla juosta. Toisinhan siinä sitten kävi ja Manta astui kuvioihin.

Olen nyt viime kuukausina tykästynyt todella paljon talliin, jossa Manta asustaa; siellä on todella hyvät ja siistit tilat, sekä loistavat maastot ja hyvä kenttä, joiden lisäksi myös tallihenki on harvinaisen hyvä, ihmiset siellä ovat olleet tosi mukavia minulle. Talliin saapui kuun alussa uusi tamma ja tutustuinkin sen omistajaan siinä samalla kun heppa pääsi tutkailemaan uutta tarhaansa. Kävi ilmi, että omistaja oli etsimässä liikutus- ja hoitoapua tammalle ja jotenkin vain huomasin ilmoittavani, että tokihan minä voin autella, kun kumminkin säännöllisesti jo Mantan luona siellä käyn ja viihdyn erinomaisesti, niin joutaahan siellä muutaman ylimääräisen tunnin vielä viikossa tämän uuden tamman kanssa myös viettämään.

Tytsy ei meinannu millään pysyä paikallaan kuvaa varten :D

Tamma on viisivuotias. Se ei ole mikään jättikokoinen, arvioisin kuitenkin että alle 160-säkäinen ja kapoinen tapaus. Tyttö on hyväluontoinen, mutta aika herkkä tapaus ja välillä sillä on vielä vähän hakusessa, miten ihmisen lähellä pitikään käyttäytyä. Se on siis käsittääkseni ollut suurimman osan elämästään ihan jouten, jos nyt en ihan väärin ole ymmärtänyt, eli kuntoa eikä lihaksia ole oikeastaan yhtään ja monet perusasiat sille ovat hieman jännittäviä. Selässä sillä on jonkin verran käyty, mutta ratsutettu sitä ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä.

Pääsinkin pari päivää tamman saapumisen jälkeen kiipeämään sen selkään, jotta nähtäisiin mitä se osaa ja miten reagoi ratsastajaan. Vähän se selkäännousua jännitti, mutta ihan nätisti sitten osasi olla kuitenkin sen aikaa että pääsin istumaan ja sain jalustimet jalkaan. Pohkeista se ei ymmärtänyt mitään ja kevytkin ohjastuntuma ärsytti sitä kovasti. Äänellä ja istunnalla ratsastamalla pääsikin paljon paremmin etenemään ja fiksusti tamma käyttäytyi, vaikka siitä huomasi että tilanne oli sille todella jännittävä. Todettiin siinä sitten että eihän se paljon mitään vielä osaa, mutta hyvä tulee varmasti kun jaksaa hissukseen edetä.

(c) Tuomas

Nyt käyn siis tätäkin neitoa pari-kolme kertaa viikossa hoitamassa ja liikuttamassa ja olen tykästynyt tammaan todella paljon. On myös mukava kun tallilla on enemmän tekemistä kun on kaksi hevosta hoidettavana. Yksin käydessäni en ole vielä halunnut selkään mennä, ettei vain satu mitään vahinkoja. Viime viikolla sain kuitenkin kämppiksen avuksi tallille, joten päätin käyttää tilaisuuden hyväksi ja kavuta selkään reilun viikon tauon jälkeen. Lähdettiin siitä sitten maastoon kävelemään minä selässä ja tamma narun päässä kämppiksen talutettavana ihan varmuuden vuoksi kun ensimmäistä kertaa lähdettiin pihasta kauemmas. Hieman kiire tammalla meinasi olla, mutta ei säikkynyt mitään vaikka vähän pitikin kaikelle mahdolliselle pöristä. Harjoiteltiin samalla pysähtymistä ja paikallaan seisomista, jotka ei yhtään olleet tammalle mieluisia juttuja, mutta nopeasti oppi ja malttoi mielensä.

(c) Tuomas
Harjoiteltiin paikallaan seisomista oikein mallikkaasti :)

Tarkoitus olisi nyt käydä paljon maastossa ja kohotella kuntoa niin ratsain, kuin maastakäsinkin, sekä opetella ihan perusasioita alusta alkaen. Jatkossa kirjoittelen sekä tästä tytöstä, että Mantasta tänne blogiin kunhan jutunjuurta vain keksin. Valitettavasti tämä syksy rajoittaa kuvamateriaalin saamista todella paljon, mutta jospa edes jotakin aina välillä tänne saisin julkaistavaksi.

Kuvia ja kuulumisia viime kuulta

Juuri edellisessä postauksessa kerkesin iloita, että pääsin takaisin kirjoittamaan tätä blogia hevosharrastuksen jatkuessa, niin eiköhän puhelin päättänyt ruveta jokin aika sitten temppuilemaan ja säilöä samalla jonnekin piiloon kaikki kuvat ja videot talleilusta. Hajotin siis puhelimeni, enkä ole vähään aikaan saanut oikein mitään materiaalia tallilta ja ne vähät mitä aiemmin olin saanut, pystyin vasta nyt pelastamaan, joten päätin ryhtyä heti toimeen ja julkaista pelastetut matskut heti tänne ennen kuin ne katoavat uudelleen. Videot oli kadonneet ihan totaalisesti bittiavaruuten mutta muutamia kuvakaappauksia olin ehtinyt napata.

(c) Henna

Kävin reilu kuukausi sitten kouluvalmennuksessa, tai ehkä se enemmänkin oli istuntapainotteinen valmennus, sillä koko puolitoista tuntia keskityttiin vain minun istuntaani ja apujen käyttöön, eikä tarkoituksena ollut edes yrittää hevosen kanssa mitään muuta kuin että saan sen liikkumaan eteen. Kuntoni on laskenut hurjasti viimeisen vuoden aikana ja painoakin on tullut lisää, joten voin sanoa että tuo valmennus oli erittäin rankka, mutta samalla todella tarpeellinen herätys siihen, että minun on oikeasti keskityttävä jatkossa siihen, miten siellä hevosen selässä heilun. Isoimpana ongelmananihan siis on aina ollu vinous. Istun aina vasen kylki lytyssä, jolloin myös jalkani laskeutuvat ihan eri tavalla hevosen kylkiin, ja olkapääni ovat eri tasolla, istuinluista nyt puhumattakaan. Valmennuksen aikana toki löydettiin hyvin paljon muitakin ongelmia, kuten kireät lonkat ja huono lihaskunto ylävartalossa, jonka vuoksi en jaksa pitää selkää suorana vaan istun kuin perunasäkki. 

(c) Henna

Koko valmennuksen menin ilman jalustimia ja mentiin oikeastaan vain harjoitusravilla ensin pientä ympyrää ja sen jälkeen kahdeksikkoa, jossa jouduin jatkuvasti vain keskittymään siihen, että istuin suorassa, en jännittänyt jaloilla ja muistin rentouttaa lantiota ja lonkkia ja mukautua hevosen liikkeisiin. Alku oli todella tahmeaa, varsinkin kun Mantalla ei hirveästi niitä menohaluja ole ja aina kun yritin keskittyä istunnan korjaamiseen, käytti Manta tilaisuuden hyväksi ja pudotti käyntiin. Pikkuhiljaa (valmentajan jouduttua jonkin aikaa kannustamaan maastakäsin Mantaa liikkumaan) aloin löytää tasapainoa uudessa, siis oikeassa, asennossa ollessani ja huomasin aina hetkittäin miten hyvä ja rento istunta vaikutti välittömästi myös hevosen liikkumiseen. 

Varsinkin valmennuksen lopulla sain todellisia ahaa-elämyksiä, kun menin harjoitusravikahdeksikkoa ja vaikka en varsinaisesti yrittänyt tehdä mitään, löysin vain todella hyvän ja tasapainoisen asennon satulassa, Manta nosti selkää ja tunsin kun takajalat alkoivat työntää ja pääkin nousi sieltä polvien korkeudelta oikealle korkeudelle. Hieman tuon onnistumisen jälkeen olikin hyvä lopettaa, sillä minä aloin olla aivan poikki rankan kehonhallintatuokion päätteeksi. Mantahan ei edes hionnut, sillä tuo treeni oli vain hyvää verryttelyä, mutta minä sain tuosta puolitoistatuntisesta todella paljon irti ja olen nyt jälkikäteenkin joka kerta ratsastaessani yrittänyt aktiivisesti keskittyä hyvään istuntaan entistäkin paremmin.

(c) Henna
Loppuraveja

Tykkäsin kyllä todella paljon valmentajasta ja hänen tyylistään, tulen varmasti käymään uudelleen hänen opetuksessaan jos vain mahdollista. Oli todella kiva myös saada kehuja käsieni käytöstä/asennosta, kuulemma vaikka kroppani ei aina ihan niin hallinnassa ole, niin käteni pysyvät tasaisena ja reiluna hevoselle, enkä siirrä kehon heilumista kädellä vemppaamiseen. Jotain positiivista siis sentään löytyi minunkin ratsastuksestani, tästä on hyvä jatkaa :D

(c) Eemeli

Eemeli ja hoitokoira lähti lenkkiseuraksi, Manta olisi vaan halunnu pussailla koiraa aina kun pääsi tarpeeksi lähelle :D

Täällä on ollut aivan ihana syksy, todella kuivaa ja kauniita aurinkoisia päiviä. On ollut todella kiva käydä tallilla, vaikka välillä joudunkin sinne reilun kymmenen kilometrin matkan pyöräilemään jos kämppiksen auto ei ole joutavana. Mukavat alkulämmöt saa polkiessa ja ratsastaminenkin tuntuu paljon helpommalta kun ei ihan kylmiltään kiipeä selkään. Olen tässä viime kuukauden aikana pyrkinyt menemään kerran viikossa koulutreeniä ja kerran maastossa, etten pääse kyllästymään kumpaankaan. Tykkään tästä järjestelystä, kun joka päivä ei tarvitse käydä tallilla, mutta pari kertaa viikossa pääsee rentoutumaan tallille kivan hevosen kanssa ja saan melko vapaasti ratsastella haluamallani tavalla. Lisäksi sain tehtyä isoja päätöksiä opiskelujen suhteen ja vihdoinkin asumisjärjestelynikin ovat mallillaan. Ei tässä oikein tyytyväisempi voisi elämään oikein enää olla :)