Maastoillessa mieli lepää

Kun Piirto tuli minulle, ei maastoilu ollut lainkaan mukavaa sen kanssa. Tallilta pois päin se vain venkuloi ja yritti kääntyillä ja takaisin päin tullessa sinkoili ja pukitteli. Tänään tajusin miten paljon ollaan ihan tosissaan edistytty, jopa niin paljon, että miellän maastoretket nykyään rennoiksi ja kivoiksi. Laukkaan mielelläni, eikä ole niinkään väliä kenen kanssa maastoillaan ja mennäänkö jonon hännillä vai kärjessä. 

Piirto on myös paljon fiksumpi ja asiallisempi maastoratsu, kuin mitä olen ajatellut. Jotenkin olen vain keskittynyt liikaa siihen, että se saattaa välillä steppailla ja laukassa pukit ovat hyvin herkässä. En ole osannut ajatella niitä asioita, jotka Piirrossa ovat hyviä ja miten helppoa tietyiltä osin sen kanssa maastossa meno voikaan olla: Piirto ei säiky autoja, peräkärryjä, kuorma-autoja, traktoreita tai muitakaan ihmeellisiä ajoneuvoja. Se myös menee ohi mistä tahansa paikasta melko pienellä kannustuksella, vaikka vähän jännittäisi, eikä se edes säikähtäessään ole vaarallinen, vaan se enemmänkin vain säpsähtää paikallaan ja äärimmäisessä tapauksessa yrittää kääntyä ympäri. Kertaakaan se ei ole ryöstänyt tai muutenkaan en ole joutunut kokemaan sitä tunnetta, että hevonen ei olisi hallinnassa. Piirto ei myöskään häiriinny lenkkeilijöistä, pyöristä tai irtokoirista - saattaa vähän säpsähtää jos tilanne tulee yllättäen, mutta paniikkia ei tule. Koskaan se ei ole hypännyt pystyyn ja jos lenkin aikana pitää pysähtyä, se seisoo kyllä käskystä aloillaan ja voin säätää jalustimet rauhassa tms.

Tuolla pellolla tuuli ihan älyttömän kovasti, Piirrollakin tukka hulmusi!

Olen siis tullut siihen tulokseen, että Piirron "maasto-ongelma" on ollut vain oman pääni sisällä, eli ongelma ei ole hevosessa, ratsastaja vaan ei ole ollut maastovarma tämän kyseisen ratsun selässä ollessaan. Se, että Piirrolta lentää pari pukkia laukatessa, on aika pieni vika siihen nähden, että se muilta osin on täydellinen maastomopo. Nykyään sen pukittaessa en edes meinaa tippua, vaan osaan hyvin jo mukautua liikkeeseen ja ennakoida tilanteen, jolloin pikkupukit eivät haittaa menoa lainkaan. Voinee siis sanoa, että vihdoin olen päässyt yli maastoilujännityksestä ja voin ruveta nauttimaan kesäisitä retkistä Piirron kanssa!

Nämä ajatukset heräsivät siis tämänpäiväisen maastoilun jälkeen. Matkassa oli tallin toinen suokkiruuna ja matkan varrella mukaan liittynyt kaunis puokkitamma ja tällä porukalla käytiin siis tekemässä lähes kolmen tunnin mittainen retki, josta matkaa kertyi yli 18 kilometriä. Lähtiessä hepat oli melko virkeänä ja pientä ylimääräistä pörinää oli ilmassa, johtuen viilenneestä kelistä ja hyvin tuulisesta päivästä. Testailtiin vähän eri järjestyksiä ja Piirto toimi ihan kivasti edessä, keskellä ja viimeisenä mennessä. Ravailtiin ja käveltiin paljon ja otettiin muutamat pitkät laukkapätkät, joiden aikana taisi kokonaisuudessaan Piirto pukittaa vain kahdesti, kerran heti alkumatkasta ja toisen kerran vielä kotiin päin laukatessa. 

SportsTrackerin yhteenveto

Isompia ongelmia ei matkalla tullut eteen, ainoa vaaratilanne syntyi, kun tien vieressä laiduntamassa ollut lehmälauma heräsi meidät nähdessään ja koko porukka lähti seurailemaan aidan viereen meidän menoa. Piirto järkyttyi kun lehmät ilmestyivät näkyviin ja se arveli, että niiden lähelle ei varmana mennä, vaan nyt käännytään takaisin kotiin. Näin ei hevosten harmiksi kuitenkaan tehty, vaan ohi mentiin. Piirto meni nätisti, vaikka jännittikin melkoisesti, kun taas perää pitänyt tamma oli kauhuissaan, mutta ehjänä selvittiin ohi ja hepat asettuivat nopeasti kun tappajanaudat olivat kadonneet näkyvistä. Oma veikkaus on, että Piirto ei edes ollut tajunnut lehmien olemassaoloa, ennen kuin koko lauma nousi seisaalleen päiväuniltaan ja siinä olikin sitten shokkia tarpeeksi pienelle ponille kun tyhjästä ilmestyi laumallinen märehtijöitä...

Puhelinkuva loistaa laadullaan...

Piirto ei tällä kertaa edes hionnut pahasti, eli juuri sopivaa vauhtia mentiin. En halunnut nimittäin väsyttää sitä liian reippaalla tahdilla kun ensimmäistä kertaa noin pitkällä käytiin. Toiveena olisi myös, että se jaksaisi huomenna vielä liikkua, kun vuorossa on hyppytunti kotikentällä. 

Tehtiin vielä lopuksi venytyksiä ensin tallin puolella ja sitten vielä vähän kentällä kumarreltiin ja tehtiin erilaisia harjoituksia porkkanan kanssa. Jalkojen venytyksistä Piirto ei oikein tykännyt, näytti vaan hapanta naamaa - tehtiin siis nyt ensimmäisiä kertoja niitä. Huomasin, että itsellä on vähän epävarmat otteet, kun en tiedä tarkasti miten venytykset olisi hyvä tehdä, joten jätän ne toistaiseksi tekemättä, ennen kuin saan jonkun osaavamman näyttämään mallia. Kentällä Piirto meni taas ihan sekaisin kun sai pari palaa porkkanaa, eikä millään meinannut keskittyä siihen, mitä siltä yritin pyytää. Se vaan sähläsi ja tarjosi kumarruksia vaikka olin kauempana kutsumassa sitä luokse :D 

Ai sie olitkin siellä sen porkkanan kanssa...

Hyvin venyy turpa pepun päälle

Kiitos ja kumarrus!

Hoplaa! Harjoiteltiin painon siirtoa takapäälle - onnistu vähän turhankin hyvin :D