lauantai 19. syyskuuta 2015

Takaisin satulaan ja blogin pariin

Puoli vuotta on vierähtänyt edellisestä postauksesta ja kyllähän tässä ajassa on ehtinyt vaikka mitä tapahtua niin hevosrintamalla kuin yksityiselämässäkin. 

Tessahan oli tosiaan keväällä myynnissä (minullahan se oli siis vain ylläpidossa) ja maalis-huhtikuussa se sitten löysikin uuden kodin ja lähti uuteen paikkaan. Tessan lähdöstä ei mennyt kuin viikon verran, kun minulle tulikin erään tutun lämppäritamma ylläpitoon/liikutettavaksi toukokuun loppuun saakka Tessan karsinapaikalle odottelemaan, että tamma sai sitten kesäkuussa omaan kotiinsa laidunkaverin ja pääsi palaamaan sinne. 

Tessa <3
Keväällä sitten tuli eteen muutto erosta johtuen ja jätin hevoshommat melko vähälle, kun yksin ei minulla ollut mahdollisuutta pitää omaa/ylläpitohevosta ja jos totta puhutaan, niin pieni tauko jatkuvasta hevostelusta ei haitannut yhtään. Kesän aikana kävin vain satunnaisesti maastoilemassa muutamilla eri hevosilla, mutta muuten en halunnut "tosissaan" ratsastaa vaan ihan vain ottaa kaiken hevosiin liittyvän mahdollisimman rennosti.

Loppukesästä alkoi pikkuhiljaa taas tuntua siltä, että olisihan se kiva päästä taas ihan kunnolla ratsastamaan ja mahdollisesti vielä jossain vaiheessa myös valmentautumaan ja vaikka kisaamaankin johonkin pikkukarkeloihin. Hieman aiemmin kaveri oli kysellyt jos tietäisin jonkun hyvän ehdokkaan hänen hevostaan vuokraamaan ja ehdotinpa sitten hänelle jos minä kelpaisin siihen hommaan. Ainakin toistaiseksi olen kelvannut ja nyt muutaman viikon olen päässyt tutustumaan tähän uuteen vuokrahepoon, Mantaan. 

Kaikki alempana olevat kuvat (c) Anna

Kaunis tammuska <3
Mantalla en siis vielä ole kauhean paljoa ehtinyt käydä ratsastamassa, mutta olen kyllä tykästynyt siihen erittäin kovasti. Se on hurjan erilainen verrattuna esim Tessaan ja Piirtoon, jotka olivat todella raakoja mutta melko reippaita. Manta taas on minua osaavampi, mutta sen kanssa joudun tekemään todella töitä, että saan sen hereille ja ihan oikeasti liikkumaan terävästi, se kun tuppaa olemaan todella rauhallinen liikkeissään jos en osaa oikein ratsastaa. Maastossa tämä ominaisuus on erittäin miellyttävä ja Mantan kanssa maastoilu on heti ensimmäisestä kerrasta ollut todella kivaa kun ei jännitä kuskia eikä ponia laisinkaan.




Anna oli kuvaamassa meidän toista ratsastuskertaa kun Manta oli vielä toisessa paikassa laitumella. Silloin vielä oli hellekelit ja kuvia katsoessa tuntuukin, että tuosta päivästä olisi ikuisuuksia, kun nyt syksy on jo pitkällä ja sadekelit ovat tulleet jäädäkseen. Helteestä johtuen en tuolloin kauhean rankkaa treeniä tehnyt, yritin vain tutustua hevoseen ja saada sitä jollain tavalla toimimaan. Olin kyllä ihan tyytyväinen itseeni, sillä kun aloitin kentällä työskentelyn, Manta oli todella tahmea ja laiska, eikä halunnut tehdä yhtään mitään. Loppuvaiheessa se kuitenkin liikkui jo kivasti omalla moottorilla ja siirtymisetkin olivat paljon terävämpiä kuin alussa. Enempää en edes yrittänyt vaatia, vaan olin tyytyväinen että löydettiin jonkinlainen yhteisymmärrys edes.




Viime viikoilla olen käynyt muutaman kerran ratsastamassa, joista pari kertaa olen mennyt kentällä ja loput maastossa. Huomenna pääsen pitkästä pitkästä aikaa kouluvalmennukseen ja odotankin jo kauhulla miten pahaan rääkkiin joudunkaan.