Että tekeminen ei vaan loppuisi kesken...

... niin onhan sitä nyt oltava useampi kuin vain yksi ratsastettava. Ei siitä olekaan kuin muutama kuukausi kun olin vielä sitä mieltä, että minun osaltani hevostelut on nyt toistaiseksi ohi ja haluan vain nauttia siitä kaikesta vapaa-ajasta mitä minulle jäi kun ei tarvinnut tallilla juosta. Toisinhan siinä sitten kävi ja Manta astui kuvioihin.

Olen nyt viime kuukausina tykästynyt todella paljon talliin, jossa Manta asustaa; siellä on todella hyvät ja siistit tilat, sekä loistavat maastot ja hyvä kenttä, joiden lisäksi myös tallihenki on harvinaisen hyvä, ihmiset siellä ovat olleet tosi mukavia minulle. Talliin saapui kuun alussa uusi tamma ja tutustuinkin sen omistajaan siinä samalla kun heppa pääsi tutkailemaan uutta tarhaansa. Kävi ilmi, että omistaja oli etsimässä liikutus- ja hoitoapua tammalle ja jotenkin vain huomasin ilmoittavani, että tokihan minä voin autella, kun kumminkin säännöllisesti jo Mantan luona siellä käyn ja viihdyn erinomaisesti, niin joutaahan siellä muutaman ylimääräisen tunnin vielä viikossa tämän uuden tamman kanssa myös viettämään.

Tytsy ei meinannu millään pysyä paikallaan kuvaa varten :D

Tamma on viisivuotias. Se ei ole mikään jättikokoinen, arvioisin kuitenkin että alle 160-säkäinen ja kapoinen tapaus. Tyttö on hyväluontoinen, mutta aika herkkä tapaus ja välillä sillä on vielä vähän hakusessa, miten ihmisen lähellä pitikään käyttäytyä. Se on siis käsittääkseni ollut suurimman osan elämästään ihan jouten, jos nyt en ihan väärin ole ymmärtänyt, eli kuntoa eikä lihaksia ole oikeastaan yhtään ja monet perusasiat sille ovat hieman jännittäviä. Selässä sillä on jonkin verran käyty, mutta ratsutettu sitä ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä.

Pääsinkin pari päivää tamman saapumisen jälkeen kiipeämään sen selkään, jotta nähtäisiin mitä se osaa ja miten reagoi ratsastajaan. Vähän se selkäännousua jännitti, mutta ihan nätisti sitten osasi olla kuitenkin sen aikaa että pääsin istumaan ja sain jalustimet jalkaan. Pohkeista se ei ymmärtänyt mitään ja kevytkin ohjastuntuma ärsytti sitä kovasti. Äänellä ja istunnalla ratsastamalla pääsikin paljon paremmin etenemään ja fiksusti tamma käyttäytyi, vaikka siitä huomasi että tilanne oli sille todella jännittävä. Todettiin siinä sitten että eihän se paljon mitään vielä osaa, mutta hyvä tulee varmasti kun jaksaa hissukseen edetä.

(c) Tuomas

Nyt käyn siis tätäkin neitoa pari-kolme kertaa viikossa hoitamassa ja liikuttamassa ja olen tykästynyt tammaan todella paljon. On myös mukava kun tallilla on enemmän tekemistä kun on kaksi hevosta hoidettavana. Yksin käydessäni en ole vielä halunnut selkään mennä, ettei vain satu mitään vahinkoja. Viime viikolla sain kuitenkin kämppiksen avuksi tallille, joten päätin käyttää tilaisuuden hyväksi ja kavuta selkään reilun viikon tauon jälkeen. Lähdettiin siitä sitten maastoon kävelemään minä selässä ja tamma narun päässä kämppiksen talutettavana ihan varmuuden vuoksi kun ensimmäistä kertaa lähdettiin pihasta kauemmas. Hieman kiire tammalla meinasi olla, mutta ei säikkynyt mitään vaikka vähän pitikin kaikelle mahdolliselle pöristä. Harjoiteltiin samalla pysähtymistä ja paikallaan seisomista, jotka ei yhtään olleet tammalle mieluisia juttuja, mutta nopeasti oppi ja malttoi mielensä.

(c) Tuomas
Harjoiteltiin paikallaan seisomista oikein mallikkaasti :)

Tarkoitus olisi nyt käydä paljon maastossa ja kohotella kuntoa niin ratsain, kuin maastakäsinkin, sekä opetella ihan perusasioita alusta alkaen. Jatkossa kirjoittelen sekä tästä tytöstä, että Mantasta tänne blogiin kunhan jutunjuurta vain keksin. Valitettavasti tämä syksy rajoittaa kuvamateriaalin saamista todella paljon, mutta jospa edes jotakin aina välillä tänne saisin julkaistavaksi.

Kuvia ja kuulumisia viime kuulta

Juuri edellisessä postauksessa kerkesin iloita, että pääsin takaisin kirjoittamaan tätä blogia hevosharrastuksen jatkuessa, niin eiköhän puhelin päättänyt ruveta jokin aika sitten temppuilemaan ja säilöä samalla jonnekin piiloon kaikki kuvat ja videot talleilusta. Hajotin siis puhelimeni, enkä ole vähään aikaan saanut oikein mitään materiaalia tallilta ja ne vähät mitä aiemmin olin saanut, pystyin vasta nyt pelastamaan, joten päätin ryhtyä heti toimeen ja julkaista pelastetut matskut heti tänne ennen kuin ne katoavat uudelleen. Videot oli kadonneet ihan totaalisesti bittiavaruuten mutta muutamia kuvakaappauksia olin ehtinyt napata.

(c) Henna

Kävin reilu kuukausi sitten kouluvalmennuksessa, tai ehkä se enemmänkin oli istuntapainotteinen valmennus, sillä koko puolitoista tuntia keskityttiin vain minun istuntaani ja apujen käyttöön, eikä tarkoituksena ollut edes yrittää hevosen kanssa mitään muuta kuin että saan sen liikkumaan eteen. Kuntoni on laskenut hurjasti viimeisen vuoden aikana ja painoakin on tullut lisää, joten voin sanoa että tuo valmennus oli erittäin rankka, mutta samalla todella tarpeellinen herätys siihen, että minun on oikeasti keskityttävä jatkossa siihen, miten siellä hevosen selässä heilun. Isoimpana ongelmananihan siis on aina ollu vinous. Istun aina vasen kylki lytyssä, jolloin myös jalkani laskeutuvat ihan eri tavalla hevosen kylkiin, ja olkapääni ovat eri tasolla, istuinluista nyt puhumattakaan. Valmennuksen aikana toki löydettiin hyvin paljon muitakin ongelmia, kuten kireät lonkat ja huono lihaskunto ylävartalossa, jonka vuoksi en jaksa pitää selkää suorana vaan istun kuin perunasäkki. 

(c) Henna

Koko valmennuksen menin ilman jalustimia ja mentiin oikeastaan vain harjoitusravilla ensin pientä ympyrää ja sen jälkeen kahdeksikkoa, jossa jouduin jatkuvasti vain keskittymään siihen, että istuin suorassa, en jännittänyt jaloilla ja muistin rentouttaa lantiota ja lonkkia ja mukautua hevosen liikkeisiin. Alku oli todella tahmeaa, varsinkin kun Mantalla ei hirveästi niitä menohaluja ole ja aina kun yritin keskittyä istunnan korjaamiseen, käytti Manta tilaisuuden hyväksi ja pudotti käyntiin. Pikkuhiljaa (valmentajan jouduttua jonkin aikaa kannustamaan maastakäsin Mantaa liikkumaan) aloin löytää tasapainoa uudessa, siis oikeassa, asennossa ollessani ja huomasin aina hetkittäin miten hyvä ja rento istunta vaikutti välittömästi myös hevosen liikkumiseen. 

Varsinkin valmennuksen lopulla sain todellisia ahaa-elämyksiä, kun menin harjoitusravikahdeksikkoa ja vaikka en varsinaisesti yrittänyt tehdä mitään, löysin vain todella hyvän ja tasapainoisen asennon satulassa, Manta nosti selkää ja tunsin kun takajalat alkoivat työntää ja pääkin nousi sieltä polvien korkeudelta oikealle korkeudelle. Hieman tuon onnistumisen jälkeen olikin hyvä lopettaa, sillä minä aloin olla aivan poikki rankan kehonhallintatuokion päätteeksi. Mantahan ei edes hionnut, sillä tuo treeni oli vain hyvää verryttelyä, mutta minä sain tuosta puolitoistatuntisesta todella paljon irti ja olen nyt jälkikäteenkin joka kerta ratsastaessani yrittänyt aktiivisesti keskittyä hyvään istuntaan entistäkin paremmin.

(c) Henna
Loppuraveja

Tykkäsin kyllä todella paljon valmentajasta ja hänen tyylistään, tulen varmasti käymään uudelleen hänen opetuksessaan jos vain mahdollista. Oli todella kiva myös saada kehuja käsieni käytöstä/asennosta, kuulemma vaikka kroppani ei aina ihan niin hallinnassa ole, niin käteni pysyvät tasaisena ja reiluna hevoselle, enkä siirrä kehon heilumista kädellä vemppaamiseen. Jotain positiivista siis sentään löytyi minunkin ratsastuksestani, tästä on hyvä jatkaa :D

(c) Eemeli

Eemeli ja hoitokoira lähti lenkkiseuraksi, Manta olisi vaan halunnu pussailla koiraa aina kun pääsi tarpeeksi lähelle :D

Täällä on ollut aivan ihana syksy, todella kuivaa ja kauniita aurinkoisia päiviä. On ollut todella kiva käydä tallilla, vaikka välillä joudunkin sinne reilun kymmenen kilometrin matkan pyöräilemään jos kämppiksen auto ei ole joutavana. Mukavat alkulämmöt saa polkiessa ja ratsastaminenkin tuntuu paljon helpommalta kun ei ihan kylmiltään kiipeä selkään. Olen tässä viime kuukauden aikana pyrkinyt menemään kerran viikossa koulutreeniä ja kerran maastossa, etten pääse kyllästymään kumpaankaan. Tykkään tästä järjestelystä, kun joka päivä ei tarvitse käydä tallilla, mutta pari kertaa viikossa pääsee rentoutumaan tallille kivan hevosen kanssa ja saan melko vapaasti ratsastella haluamallani tavalla. Lisäksi sain tehtyä isoja päätöksiä opiskelujen suhteen ja vihdoinkin asumisjärjestelynikin ovat mallillaan. Ei tässä oikein tyytyväisempi voisi elämään oikein enää olla :)

Takaisin satulaan ja blogin pariin

Puoli vuotta on vierähtänyt edellisestä postauksesta ja kyllähän tässä ajassa on ehtinyt vaikka mitä tapahtua niin hevosrintamalla kuin yksityiselämässäkin. 

Tessahan oli tosiaan keväällä myynnissä (minullahan se oli siis vain ylläpidossa) ja maalis-huhtikuussa se sitten löysikin uuden kodin ja lähti uuteen paikkaan. Tessan lähdöstä ei mennyt kuin viikon verran, kun minulle tulikin erään tutun lämppäritamma ylläpitoon/liikutettavaksi toukokuun loppuun saakka Tessan karsinapaikalle odottelemaan, että tamma sai sitten kesäkuussa omaan kotiinsa laidunkaverin ja pääsi palaamaan sinne. 

Tessa <3

Keväällä sitten tuli eteen muutto erosta johtuen ja jätin hevoshommat melko vähälle, kun yksin ei minulla ollut mahdollisuutta pitää omaa/ylläpitohevosta ja jos totta puhutaan, niin pieni tauko jatkuvasta hevostelusta ei haitannut yhtään. Kesän aikana kävin vain satunnaisesti maastoilemassa muutamilla eri hevosilla, mutta muuten en halunnut "tosissaan" ratsastaa vaan ihan vain ottaa kaiken hevosiin liittyvän mahdollisimman rennosti.

Loppukesästä alkoi pikkuhiljaa taas tuntua siltä, että olisihan se kiva päästä taas ihan kunnolla ratsastamaan ja mahdollisesti vielä jossain vaiheessa myös valmentautumaan ja vaikka kisaamaankin johonkin pikkukarkeloihin. Hieman aiemmin kaveri oli kysellyt jos tietäisin jonkun hyvän ehdokkaan hänen hevostaan vuokraamaan ja ehdotinpa sitten hänelle jos minä kelpaisin siihen hommaan. Ainakin toistaiseksi olen kelvannut ja nyt muutaman viikon olen päässyt tutustumaan tähän uuteen vuokrahepoon, Mantaan. 

Kaikki alempana olevat kuvat (c) Anna

Kaunis tammuska <3

Mantalla en siis vielä ole kauhean paljoa ehtinyt käydä ratsastamassa, mutta olen kyllä tykästynyt siihen erittäin kovasti. Se on hurjan erilainen verrattuna esim Tessaan ja Piirtoon, jotka olivat todella raakoja mutta melko reippaita. Manta taas on minua osaavampi, mutta sen kanssa joudun tekemään todella töitä, että saan sen hereille ja ihan oikeasti liikkumaan terävästi, se kun tuppaa olemaan todella rauhallinen liikkeissään jos en osaa oikein ratsastaa. Maastossa tämä ominaisuus on erittäin miellyttävä ja Mantan kanssa maastoilu on heti ensimmäisestä kerrasta ollut todella kivaa kun ei jännitä kuskia eikä ponia laisinkaan.

Anna oli kuvaamassa meidän toista ratsastuskertaa kun Manta oli vielä toisessa paikassa laitumella. Silloin vielä oli hellekelit ja kuvia katsoessa tuntuukin, että tuosta päivästä olisi ikuisuuksia, kun nyt syksy on jo pitkällä ja sadekelit ovat tulleet jäädäkseen. Helteestä johtuen en tuolloin kauhean rankkaa treeniä tehnyt, yritin vain tutustua hevoseen ja saada sitä jollain tavalla toimimaan. Olin kyllä ihan tyytyväinen itseeni, sillä kun aloitin kentällä työskentelyn, Manta oli todella tahmea ja laiska, eikä halunnut tehdä yhtään mitään. Loppuvaiheessa se kuitenkin liikkui jo kivasti omalla moottorilla ja siirtymisetkin olivat paljon terävämpiä kuin alussa. Enempää en edes yrittänyt vaatia, vaan olin tyytyväinen että löydettiin jonkinlainen yhteisymmärrys edes.

Viime viikoilla olen käynyt muutaman kerran ratsastamassa, joista pari kertaa olen mennyt kentällä ja loput maastossa. Huomenna pääsen pitkästä pitkästä aikaa kouluvalmennukseen ja odotankin jo kauhulla miten pahaan rääkkiin joudunkaan. 

Sula kenttä = ratsastusmotivaatio huipussaan

Pusuhuulet :D

Torstaina kävin taas hakemassa Annan mukaan tallille ja päästinkin perille juuri sopivasti kun aurinko alkoi pilkistelemään pienen pilviverhon takaa. Kenttäkin oli ihan ok kunnossa, ainakin toisesta päädystä, joten pikaisesti poni kuntoon ja puksuttelemaan toiveena, että tamma olisi yhtä kivan tuntuinen kuin eilen. Olin edellisenä päivänä käynyt pitkän kävelylenkin maastossa, jonka jälkeen pyörähdin vielä kentällä sen verran, että sain otettua ravin ja laukan ympyrällä sujuvaksi. Silloin ei tarvinnutkaan työstää Tessaa oikeastaan lainkaan, vaan se toimi kuin unelma heti kun pyysin sitä töihin.

Siinä sitten kentälle kävellessä vitsailtiin Annan kanssa, että tänään ei varmasti onnistu mikään, kun tuntuu että Tessalla on kauheat kiukkupäivät aina silloin kun Anna on mukana. Ihan kauhea tamma ei ollut, mutta aluksi aika kiukkuisen oloinen ja hyvin kankea. Vaikutti vähän, että Tessalla oli vasen puoli jumissa ja syyksi arvelin sitä, että kun tultiin tallille, löydettiin neito kauneusunilta tarhastaan, eli saattoi vähän sieltä tulla kankeutta. Se oli nimittäin eilen todella hyvä, ja tänäänkin kunnon verryttelyjen jälkeen normaali letkeä itsensä. Onhan se inhottavaa joutua päiväunilta suoraan tekemään töitä :D Vakavasti puhuen, täytyy kuitenkin otaa tästä opiksi ja tehdä paljon pidemmät alkuvkävelyt/-verryttelyt jatkossa vaikka maastossa ja sitten vasta ruveta vaatimaan hevoselta kunnollista työskentelyä.

Työnnä se pohkees sinne missä päivä ei paista! 

Niin nyrpee tamma että ihan naurattaa :D

Välillä sitä unohtaa, miten kokematon Tessa on, ja ilmeisesti vieläkin kasvuvaiheessa. Katselin kotona näitä viimeisimpiä Annan  ottamia kuvia, ja oikeasti järkytyin kun vertasin joihinkin loppuvuodesta otettuihin kuviin, joissa Tessa oli samassa asennossa kuin näissä nykyisissä kuvissa: Milloin siitä ponikokoisesta pallerosta on kasvanut tuollainen koipeliini? Onhan se vieläkin vähän turhan pullukka, mutta sille on tullut jalkoihin pituutta varmaan vaaksan verran o.O Ei vaan voi käsittää että se on voinut kasvaa noin paljon, kun itse en ole huomannut mitään muutosta sitä katseltuani päivittäin viimeisen lähes puolen vuoden ajan. Onneksi tässä on vähän pakon sanelemana tullut pitkiä vapaita ja rennompia kausia, joten Tessa on saanut kasvaa rauhassa ja ei olla lähdetty kiirehtimään työnteon kanssa. Ei olla vielä edes päästy hyppäämäänkään, muutaman kerran on pikkukavaletteja menty, mutta vasta kun kentän pohja on hyvässä kunnossa, aloitetaan varsinainen hyppelyn harjoittelu - pienillä esteillä tietenkin.

Torstaina siis mentiin ihan sileällä, sillä vaikka kuinka olisi tehnyt mieli laittaa puomeja, tiesin että Tessa kuumuu niistä niin paljon, että märällä ja pehmeällä pohjalla homma menisi vaaralliseksi. Otin aluksi käynnissä kahdeksikkoja ja taivuttelin ja herättelin Tessaa, kun se oli tosiaan melko tahmean tuntuinen alussa. Pikkuhiljaa sain myös vasemman kierroksen sujumaan käynnissä ja rupesin tekemään ravissa ensin ympyröitä, sitten kahdeksikkoa, jolloin Tessa päätti lähteä painelemaan kauheaa vauhtia lapa edellä ja selkä notkolla, täysin poissa avuilta. Pienen hermojenkeräyskävelyn jälkeen otin hieman takapakkia harjoituksessa, ja aloin tehdä käynti-ravi -siirtymisiä, jotka auttavat aina tähän hätäilyyn.

Jep, Vermossa ollaan

Ei mitään kontrollia, se vaan puksutti oman mielensä mukaan hirveetä vauhtia

Mietintätauko, mitä pitäisi tehdä toisin että ratsastaja ei päädy tonttiin ja hevonen liimatehtaalle

Siirtymisen toimivat tälläkin kertaa hyvin, ja heti kun Tessa huomasi, että se joutuu siirtymään käyntiin heti, jos vauhti alkaa kiihtyä ja se häviämään tuntumalta, alkoi se keskittyä paremmin ja malttamaan mielensä. Lopulta kun sekä ratsastaja, että hevonen malttoi keskittyä tekemään hommat oikein, lähti Tessasta irti niin kivaa ravia, että olisi voinut vaikka kouluradalle lähteä. Lopetin kun sain sen tosi hyväksi molempiin suuntiin ravissa ja sitten vaihdettiin Anna selkään pitkästä aikaa ihan kunnolla ratsastamaan. Aiemminhan Anna on tainnut vain kaksi kertaa käydä ravailemassa Tessalla ja edellisestä kerrastakin on jo monta kuukautta. Oli ihana nähdä, miten kivasti Tessa myös Annalla toimi pienten säätöjen haun jälkeen ja taisi Annakin olla ihan mielissään tammaan.

Jos sitä jaksais kaivella oikeet ratsastushousut ja -saappaat jostain käyttöön taas

Taas näkee sen etupainoisuuden tässä

Nyt kun kenttä on sulanut jo lähes täysin, on ongelmana luonnollisesti se, että ratsastuksen jälkeen hevosen jalat ja maha on aivan ravassa. Muutenhan tämä ei olisi ongelma, varsinkin kun meillä on todella hyvä pesupaikka lämpimässä tallissa, mutta Tessa ei ole lainkaan samaa mieltä jalkojen huuhtelemisen tarpeellisuudesta ja pesupaikalla seisomisesta. Tessallahan oli minulle tullessa paha vetopaniikki, mutta siitä on nyt päästy aika hyvin eroon, en tosin vieläkään jätä sitä hetkeksikään yksin jos se on kiinni narulla, vaikka se rauhassa seisookin niin yhdeltä, kuin kahdeltakin puolelta kiinnitettynä. Tämän viikon ajan ollaankin nyt sitten harjoiteltu pesupaikalla olemista ja sitä, että veden osuminen jalkoihin on ihan ok ja siitä ei tarvitse hermostua. Pesupaikalle meno jännittää Tessaa todella paljon, varsinkin kääntyminen ympäri on stressaavaa kun kyseessä on iso hevonen ja kohtuullisen ahdas tila. Kunhan Tessan saa käännettyä pesupaikalle ja laitettua sen kiinni, kaikki on hyvin ja se ei kiinni olemisesta stressaa, varsinkin kun on nyt saanut paljon herkkuja siinä seisoskellessa. Kun letku laitetaan päälle ja vesi osuu jalkoihin, alkaa sivusteppailu kun se yrittää aina nostaa kastuvan jalan pois veden ulottuvilta. Onneksi tämä on enemmänkin sellaista pientä väistelyä, eikä mitään riehumista, joten varmasti ajan kanssa tamma saadaan seisomaan nätisti ja rennosti koko pesuoperaation ajaksi :)

Hienosti neiti malttaa hengailla pesupaikalla jo :)

Vielä loppukevennyksenä Tessan epätoivoinen piehtarointiyritys, joka lopulta onnistui kuin onnistuikin. Olen nyt aina päästänyt sen hikitreenin jälkeen ensin tarhaan piehtaroimaan ja sitten vasta harjaillut sen puhtaaksi, koska jos sen ottaa suoraan karsinaan niin siitä oikein näkee kuinka sitä ahdistaa seistä paikallaan kun kutittaa joka paikkaan ja tekisi mieli piehtaroimaan :D

Äsken oli vielä talvi...

Jopas on hassua, kun katsoo viime viikolla otettuja ratsastuskuvia, ei kevään merkkejä näy missään, mutta niin se kevät vaan ilmestyi kuin tyhjästä. Tuskin kuitenkaan jäädäkseen.

Tämä postaus on vain tällainen pikainen puhelimentyhjennysoperaatio, joten kuvien laatu ja asettelut ovat myös sen mukaisia ja tekstiä on vähäisenlaisesti.

Toissapäivänä maastossa oli jo sulia kohtia :)

Viime viikolla tosiaan täällä oli vielä alkuviikosta ihan kunnon talvikelit ja kenttäkin paksun höttöjään peitossa. Kauheasti ei siis voinut vieläkään työskennellä koko kentällä ravissa tai laukassa, mutta nyt jo pystyi tekemään ravissa pääty-ympyröitä ilman pelkoa liukastelusta tai siitä että jalat katkeaa ja jänteet paukkuu jään murtuessa kavion alla. Sain yhtenä päivänä veljen mukaan napsimaan muutamia kuvia kentän laidalta, ja vaikka laatu on aivan karsea ja kelikin oli todella synkkä, haluan kuvat tänne laittaa kun kuitenkaan sitä kuvamateriaalia ei koskaan liikaa ole tänne julkaistavaksi.  

Videotakin sain toiselta päivältä kun Annikan kanssa käytiin ottamassa pari vauhdikkaampaa hiihtoratsastuspätkää, se löytyy tämän linkin takaa (kannattaa laittaa hd niin ehkä näkyy jotain)

En tehnyt tuolla kerralla oikeastaan mitään sen ihmeempiä kuin alkukävelyjen jälkeen otin käynnissä ja ravissa ympyrätyöskentelyä tavoitteena saada Tessa liikkumaan kivasti eteen, mutta samalla kuitenkin rauhassa ja taipuen. Oikeaan kierrokseen oli taas hankalampaa ja aika paljon se ravissa menee vielä lapa edellä, mutta muuten se tuntui todella kivalta ja yllätyin miten rennosti se malttoi ravata, vaikka tässä on jo pidempään menty aika käyntipohjaista treeniä vain.

Kuten näistä kuvista huomaa, Tessa on todella etupainoinen. Käynnissä saan sen jo ratsastettua paremmin niin, että se kulkee jo melko hyvänä, mutta ravissa se valahtaa todella herkästi edestä raskaaksi. Tarkoitus on ensi viikolla - tai jos kentän kunto antaa myöten niin jo tällä - ottaa taas valmennustunti, jotta saisin apuja ja muutenkin taas palautetta omasta ratsastuksesta ja Tessan edistymisestä, sekä osaavamman ihmisen jälleen käymään Tessan selässä säätelemässä vähän asetuksia :D

Lopussa annoin vielä ravissa pitkät ohjat ja meinasinkin lentää heti niskan yli, kun Tessa päätti ruveta leikkimään vainukoiraa ja harppoi eteenpäin turpa maata viistäen ja sama jatkui käynnissäkin :D olikos tämä nyt sitten sitä eteen-alas -treeniä?

Hyvät treenit tuimalla ilmeellä

Käytiin tänään Annan kanssa tallilla, minä ratsastin ja Anna toimi hovikuvaajana. Kiva oli saada vähän parempilaatuisia kuvia taas, vaikkakin aurinko pysyi piilossa koko päivän, joten jouduin muokkailemaan kuvia aika rajusti, mikä vähän heikensi laatua. Parempia kuitenkin kuin omenapuhelimella otetut kuva, mitä yleensä tänne blogiin päätyy.

Valitettavasti paraskaan kamera ei auta jos kuvattavat on tätä laatua :DD

Olin melko skeptinen tallille mennessä siitä, että pystyykö kentällä tekemään taaskaan yhtään mitään. Meillähän kenttä on varmaan parhaassa kunnossa mitä lähialueiden talleihin vertaa, mutta ei siellä silti hirveästi ole viitsinyt tasapainottomalla lämppärillä ravailla tai laukata. Yllätyinkin positiivisesti, kun kenttä oli jo sen verran pehmennyt, että pystyttiin työskentelemään ensimmäistä kertaa varmaan kuukauteen ravissa. 

Tessalla oli todella paljon virtaa ja menohaluja, kun se tajusi, että nyt saa luvan kanssa ravata, ja se rupesi painamaan ohjalle pahasti ja ryntäsi raviin aina kun ajattelinkin siirtymistä. Myös hidastaminen käyntiin tapahtui viiveellä ja ohjalle painaen, joten otettiin pieni aikalisä ja järjestelin ajatukseni ja toimintasuunnitelman uusiksi. Aluksi olin siis meinannut ihan vain ravailla ympyrällä molempiin suuntiin sen verran, että ravi toimii ja Tessa malttaa liikkua rauhassa, mutta tämä osoittautui huonoksi suunnitelmaksi. Oikeaan kierrokseen pystyin tuon suunnitelman toteuttamaan, mutta kun vaihdettiin vasempaan, eli Tessalle vaikeampaan kierrokseen, sillä ei riittänyt tasapaino ja keskittymiskyky ympyrällä työskentelyyn. Olisin varmasti saanut sen toimimaan kun tarpeeksi pitkään olisin tapellut, mutta arvelin tehdä jotain rauhoittavampaa, eli siirtymisiä.

Kiukuttaa ihan pirusti kun ei saa syöksähtää vauhtiin heti kulmasta

Sitten kun on lupa lähteä niin pää ylös ja vauhdilla eteeeeen!

Ainakin se takaosa työskentelee, vai miten se oli

Minähän olen aivan liian laiska työstämään siirtymisiä, kun taas Tessalle ne tekisivät todella hyvää, koska siirtymisissä se ei voi kiihdytellä ja painella oman mielensä mukaan täyttä vauhtia eteenpäin. Nyt sitten otin epäonnistuneen ympyrätyöskentely-yrityksen jälkeen Tessan ihan uralle kävelemään ja aloin tehdä käynti-ravi -siirtymisiä aina pitkillä sivuilla. Tavoite oli siis mennä lyhyt sivu ja kulmat hyvässä käynnissä ja ilman ohjalle painamista ja kiihdyttelyä ja vasta pyynnöstä siirtyä mahdollisimman rauhalliseen raviin - mieluiten pysyen ryhdikkäässä muodossa ja jälleen painamatta ohjalle ja ryntäämättä kiitoraviin. Aluksi tamma oli aika näreissään kun pitikin siirtyä takaisin käyntiin juuri kun oli päässyt ravaamisen makuun ja siirtymiset olivat melkoista vetokilpailua kun istunnalla pysäyttäminen ei meinannut millään mennä jakeluun. Pellon puoleisella pitkällä sivulla se siirtyi heti alusta asti todella nätisti rauhalliseen raviin, ei kiihdytellyt ja käyntiin siirtymisetkin olivat ihan kivan tasapainoisia ja selvittiin niistä tappeluitta. Kuitenkin kun toisella pitkällä sivulla tehtiin täysin samaa, ei Tessa enää malttanut pysyä rauhallisessa ravissa vaan ampaisi vauhtiin ja rupesi painamaan kuolaimelle ja nykimään ohjia käsistä. Tähän päättelin syyksi sen, että liikuttiin kohti kentän porttia, jonne Tessa pyrki erittäin innokkaasti ja tosiaan kiihdytti heti kun tajusi mihin suuntaan ollaan menossa. Jouduinkin pari kertaa ohjaamaan sen suoraan aitaa päin, jotta se ei saanut tahtoaan läpi ja päässyt jatkamaan haluamassaan askellajissa kuolaimeen purren, vaan näin se tajusi, että jos ei istuntaa tai pidätettä kuuntele, loppuu se matkanteko tavalla tai toisella kuitenkin. 

Korvat tötteröllä!

Ei enää niin iloisen näköinen tamma kun ei saanut lähteä vermon takasuoralle :D

Jos en saa rynniä niin näytänpä kieltä ainakin :P

Välillä vähän venytellään ...

Vähän jo rauhallisempaa menoa :) (joo kädet reisillä jne jne, shit happens)

Kun saatiin tuo pieni taistelu pois alta, rupesi homma sujumaan kivasti ja helpommalla sivulla tuli todella hienoja ja erityisesti rauhallisia ravipätkiä ja siistejä siirtymisiä. Myös tallin puolen pitkällä sivulla meno parani jokaisella kerralla aina vähän ja lopetettiinkin siihen kertaan, kun Tessa meni koko tehtävän läpi halutulla tavalla. Oli todella hyvä fiilis ratsastuksesta, vaikka aluksi olikin aika turhautunut olo kun hevonen vain painoi ohjalle, rullaili turpa ryntäissä tai vaihtoehtoisesti juoksi alta kuuntelematta apuja lainkaan. 

Tessa kuuntelee tarkasti kun höpöttelen sille kehuja jatkuvasti :D

Rajaus on aika huono mutta ei mahda mittään :D

Onx tää nyt sitä piaffee :DD

Oli se Tessa välillä ihan ilosen näkönenkin :D 

Pyrin tänään myös ohjaamaan Tessaa liikkumaan niin, että se kannattelisi itse päätänsä, enkä antanut sille lupaa roikkua ohjassa lainkaan tai vetää päätä linkkuun, eli nenää ryntäisiin, sillä nuo liikkumistavat sille ovat jopa helpompia ja niitä se tarjoaa ennemmin kuin sitä ravureille tyypillistä pää pystyssä kaahottamista. 

Vähän turhan syvä muoto

Alaspäin siirtymisissä on kiva yrittää horjuttaa ratsastajaa nykäisemällä ohjat kädestä

Kehuja tulee kuitenkin kun se pää on itse kannateltuna ja takapäässäkin ehkä rupeaa jotain tapahtumaan

Aina kun se painui liian syvälle, pyysin sitä jalalla työskentelemään ja pienellä ohjasotteella nostamaan itseään ylemmäksi ja heti kun se palasi toivottuun ryhtiin, annoin sen olla rauhassa ja kiitin. Kiitin myös silloin kun nenä nousi vähän liioitellustikin ylös ja vaikka se syöksähtikin reilummin eteen, pääasia että se ymmärsi mitä siltä toivoin ja lopulta nuokin reaktiot tasoittuivat ja se jaksoikin liikkua kivoja pätkiä kantaen päänsä itse ja kuitenkin liikkuen niin tasapainoisesti kuin tässä vaiheessa voi toivoa.

Ihana Tessa ja könöttävä ratsastaja -.-

Enää ei tarvinnut roikkua ja painaa ohjalle jatkuvasti

Sitten taas rupesi kunto loppumaan ja Tessa arveli että minähän en päätäni itse kanna ja lähti taas rullaamaan

Pieni muistutus ja herneet meni nenään niin että sujahti 

No jospa kuitenkin jaksan vielä hetken kun kerta nätisti pyydät..

Vähän testailua miten ohjien pituus vaikuttaa ryhtiin

Käytiin vielä ratsastuksen jälkeen lyhyesti läheisellä peltotiellä vähän kokeilemassa toista kertaa ikinä hiihtoratsastusta. Anna pääsi minareille ja uskallettiin jopa ottaa ensimmäinen kunnollinen ravipätkäkin. Tessa tosin innostui laukkaamaan, mutta ei se vauhti siitä paljoa kasvanut askellajin vaihtuessa. Anna pääsi kaksi kertaa maistelemaan lunta, mutta Tessa oli todella hieno heppa ja käyttäytyi fiksusti, vaikka huomasi tilanteen olevan sille vielä melko jännittävä. Otetaan huomenna vielä Annikan kanssa uusiksi jos vaan lumet ei ole päivän aikana hävinneet maasta kokonaan :)

P.S. Tessa näyttää tosi kiukkuiselta monissa kuvissa, se tuppaa pitämään korvia luimussa kun se keskittyy. Silloin kun sillä oli kiimakiukut niin silloin oli oikeesti äkäsen näkönen, näissä lähinnä tuima :D