Ensiksi haluan kiittää teitä kaikkia 20 lukijaa kiinnostuksesta blogiani kohtaan! En olisi uskonut, että teitä näin paljon kertyisi juttujani ihmettelemään. Pyrin lähipäivinä tekemään tämän merkkipaalun kunniaksi jonkinlaisen erikoisvideopostauksen :)
Tänä vuonna vietin juhannusta vähän eri tavalla kuin yleensä, sillä Tero oli koko viikonlopun Nurmeksessa tekemässä töitä ja minä jäin kaupunkiin Repen kanssa. Kokkoa ei tullut nähtyä, mutta oli mukavin viikonloppu pitkään aikaan. Sen lisäksi, että kävin ratsastamassa Piirron lauantaina ja sunnuntaina, pääsin käymään myös parin muun ihanan hepan kyydissä.
Perjantaina kävin Piirron synnyinpaikalla ja käytiin ajelemassa heidän kilparavureilla, enkä voi sanoin kuvailla miten mahtava tunne oli yli kymmeneen vuoteen päästä kärryjen kyytiin ja tuntea se vauhti kun radalla käytiin ottamassa ihan reipasta vetoa. Lenkkimaastot tuolla ovat uskomattoman hyvät ja maisemat matkan varrella loistavat. Lähistöltä löytyy harjuja ja lampia sekä järviä, minkä lisäksi tiet ovat hyvää pehmeää hiekkaa ja myös jyrkkiä mäkiä on mahdollista käydä kiipeilemässä. Tuonne kun saisi Piirron niin olisin onnellinen.
Lauantaina kävin aamulla ensin Piirrolla maastoilemassa melko rauhalliseen tahtiin tallin ponitamman kanssa, otettiin yksi reippaampi laukkapätkä ja pellolla pienimuotoinen sivuloikka, kun Piirto näki taas pieniä vihreitä miehiä pusikossa. Muuten meni oikein mukavasti, vaikka mentiin perus kolmipaloilla enkä muutenkaan ollut valmistautunut lähtemään maastoon kun alunperin oli tarkoitus vain mennä kentällä.
Piirron luota lähdin taas käymään kuvassa olevan lämppärin luona, mutta tällä kertaa se pääsikin vähän erilaisiin hommiin: heitin sille selkään Piirrolle ahtaaksi käyneen koulusatulan, joka sattui olemaan juuri sopiva, ja lähdettiin tielle köpöttelemään ja katsomaan mitä mieltä heppa on kun mennäänkin lenkille selästä käsin. Alun ihmettelyn ja jumittelun jälkeen hepo rentoutui ja matka taittui mukavasti. Päästiin ottamaan vähän hölkkää metsätiellä ja takaisin päin tultiin reipasta laukkaa. Mitään tietoa pohje- tai muista avuistahan tällä hevosella ei tietenkään ollut, mutta ääniavuilla ja hyvällä tasapainolla pääsi pitkälle. Pystyin luottamaan selässä siihen, että hevonen etenee, eikä säpsyile tai pukittele, joten laukassa tultiin löysin ohjin niin, että pidin vain harjasta kiinni ja seisoin jalustimilla, jolloin hevosella oli paremmin tilaa käyttää selkää ja pitää tasapaino. Tällä haluan kyllä käydä useamminkin humputtelemassa, parempaa maastomopoa ei voisi löytää.
Tänään vielä kiipesin jälleen lainahevosen selkään. Nyt vuorossa oli reipas, mutta kiltti suokkipoika, jota lainasin, että pääsin kaverin kanssa maastoilemaan. Ensimmäistä kertaa satuloin lännensatulaan hevosta, mikä onnistui yllättävän hyvin, kun kerran olin prosessin nähnyt. Jalustinhihnatkin sain säädettyä hetken pähkäilyn jälkeen ja sitten päästiinkin matkaan. Keli oli aivan kamala kun tultiin tallille, mutta heti kun päästiin selkään, pilvet väistyivät ja koko lenkki päästiin nauttimaan auringosta ja kuivasta kelistä. Yhteensä oltiin matkassa tunnin verran, otettiin vähän reippaampaa laukkapätkää, mutta muuten köpöteltiin rauhassa ja tutkittiin maastoja. Heti, kun noustiin selästä, alkoi jälleen satamaan kaatamalla, aivan uskomaton tuuri kyllä kävi tänään kelien suhteen.
Ai niin, käytiinhän me tänään ennen tuonne maastoon menoa myös Reijolassa Piirron luona. Rakentelin kentälle ihan kunnollisen esteradan, korkeutena 65-75cm ja sitä sitten hypättiin harjoitusmielessä sitä ajatellen, jos jossain vaiheessa päästäisiin ihan kisoihin asti hyppimään. Tästä olen kasailemassa videota, mutta alla pari videoilta napattua kuvaa jo maistiaisiksi.
