Jäi tosissaan kirjoittelematta niistä Jokirannan tallilla olleista harjoituskoulukisoista, jossa siis menin sekä Piirrolla että Iivolla. Iivolla en ehtinyt kovinkaan montaa kertaa ratsastaa ennen kisoja, mutta ihan hyvillä mielin lähdin koitokseen, koska en usko että sitä olisin paljon paremmaksi saanut kuin mitä se kisoja edeltävällä ratsastuskerralla oli. Iivo ei siis ollut ikinä käynyt missään ratsastuskisoissa ja naapurin maneesiakin se oli nähnyt vain muutaman kerran, minkä lisäksi se ei ainakaan viiteen vuoteen ollut liikkunut kotitalliltaan yhtään mihinkään. Vähän siis jännitti koko meidän porukkaa, että miten herra päättää käyttäytyä vieraassa paikassa hälinän keskellä, varsinkin kun kisat pidettäisiin maneesissa.
Ohjeita antamassa vaikka ite en osaa sen paremmin :D Taisin tässä opastaa Annaa siitä että Piirronkin pitää käyttää vatsalihaksia :DD
Mitähän tässä tapahtuu :D
Onneksi nämä olivat pienimmät mahdolliset kisat mitä täällä järjestetään, tarkoitettu lähinnä tallin omille ratsukoille, joten tallialue oli melko rauhallinen ja saatiin tuotua hevoset paikalle sen verran hyvissä ajoin, että ne ehtivät rauhassa katsella paikkoja ja päästiinpä maneesissakin pyörähtämään ennen verkkojen alkua.
Itsehän pääsin melko helpolla tuona päivänä, koska Anna meni Piirrolla ja Annika Iivolla ensimmäisen luokan, eli raviohjelman, joten molemmat hevoset oli hyvin lämmitelty siinä vaiheessa kun pääsin selkään. Iivolla menin luokan ensimmäisenä, eikä minulla jäänyt paljoakaan verryttelyaikaa, koska Annika oli kolmanneksi viimeinen edeltävässä luokassa. Iivo oli ollut raviohjelmassa muuten hyvä, mutta painanut todella vahvasti kädelle ja samaa se yritti heti minunkin kanssa kun sen selkään nousin. Ilmeisesti poikaa jännitti sen muuten rauhallisesta olemuksesta huolimatta, ja se purki jännitystään roikkumalla ohjissa ja leikkimällä kuolaimella. Koska verryttelyaikaa oli hyvin vähän, menin kentälle ja pidin jopa melko vahvana käden, jotta Iivo ei saisi vedettyä ohjia pois kädestäni. Yllättäen tämä toimi ja se rauhoittui huomattavasti, jonka jälkeen testasin vain, että laukat nousevat molempiin suuntiin ja lähdin takaisin maneesin eteen odottelemaan oman luokan alkua.
Niin nätti pikkupoika!
Rata meni oikeastaan juuri niin kuin olin odottanutkin. Ehkä olin hieman pettynyt siihen, etten saanut Iivoa ravissa rennommaksi, mutta koska olkapääni ja selkäni olivat juuri edeltävällä viikolla kokeneet pahoja vaurioita ja niitä oli piikitelty pariin otteeseen, jonka myötä rentona ja syvällä satulassa istuminen ei ollut vaihtoehto kisapäivänä. Laukkaosuus meni yllättävänkin hyvin, pelkona oli että laukka ei nousisi ollenkaan vaan paineltaisiin kiitoravia maneesia ympäri, joten suoritus oli positiivinen yllätys siinä mielessä. Toki tiputettiin raville aivan liian aikaisin lävistäjällä, mutta en edes ruvennut painostamaan uuteen nostoon vaan annoin mennä niin kuin hevonen koki parhaaksi, koska oltiin hakemassa vain kivaa kokemusta ensimmäisiksi kisoiksi. Prosentteja saatiin huimat 47, eli ei tullut hyväksyttyä suoritusta, mutta olo oli kuin voittajalla kun saatiin suoritettua rata edes jotenkuten toivotunlaisesti.
Toista vähän jännitti vielä tervehdyksessä
Kolmikaarista kiemurauraa
Liukuva psyähdys
Laukassa vauhti korvasi puuttuvan taidon ja tasapainon :D
Videollapa näkyy kaikki olennainen. Muistakaa että hevonen on melko raaka, ja tosissaan laukkaa sillä ei ole työstetty vielä pitkään, joten en edes yrittänyt vaatia siltä ihmeitä. Me vaan pidettiin hauskaa ja kruisailtiin ympäri maneesia :D
Poju ansaitsi isot kiitokset suorituksen jälkeen
Kun pääsin Iivon kanssa pois maneesista, hyppäsin heti Piirron selkään ja sain kuulla, että se oli ollut todella huono ratsastaa kun Anna meni sillä. Itsehän en ehtinyt katsomaan heidän suoritusta kun olin silloin jo Iivon selässä. Piirto oli tehnyt samaa kuin Iivo, eli painanut kuolaimelle, kiskonut ohjia ja aukonut suuta. Ei siis se suora kuolain ollutkaan niin hyvä valinta, koska sen tiedän, että Anna osaa Piirron ratsastaa tosi hyväksi, joten vika oli jossain muualla kuin satulan päällä. Lisäksi Piirto oli kompuroinut maneesin päässä, jossa oli todella huono pohja - siellä oli siis kunnon pudotus, tai siis ihan ihmeellinen monttu L-kirjaimen kohdalla - ja siitä vetänyt herneet nenään ja esittänyt hienoimmat pierupukkinsa. Piirto oli siis todella hermostunut kun sen selkään menin ja se yrittikin ottaa lähtöjä kentälläkin pikaverkkaa tehdessäni.
Verkkailua
Joku pelottava kaljupää lähti seuraamaan ;D
Radalla Piirto oli ihan ok, mutta todella vahva edestä ja koska oma kroppani oli todella jännittynyt huonon istunnan vuoksi, ei Piirtokaan rentoutunut hyvin. Se myös varoi todella paljon sitä L-kirjaimen kohdalla olevaa pudotusta ja ei olisi halunnut tehdä peruutusta siinä lainkaan. Puksuteltiin siis hyvin paljon tasoamme huonommin rata läpi, saatiin prosentteja 54,3, eikä käteen jäänyt oikein mitään. En ollut myöskään hirveän tyytyväinen arvosteluun kun näin muidenkin ratsukoiden suoritukset, mutta meni miten meni ja turha niistä enää on valittaa. Sellaisen päätöksen tein kuitenkin, että jatkossa ei käydä enää harjoituskisoissa, vaan kierrellään ihan virallisissa seurakisoissa sen mukaan, mitä alueella sattuu olemaan tarjolla.
Tervehdys
Ei mitään käsitystä mistä tilanteesta tämä on...
Meistä oli näköjään pelkkiä kävelykuvia.. Ei siis menty käyntiohjelmaa vaikka siltä saattaa vaikuttaa :D
Ny se on ohi!
Vielä kiitokset pallerolle <3
Vaikka suoritukset ja prosentit eivät päätä huimanneet, oli kisapäivä kuitenkin ihan kiva. Keli suosi ja hevoset osasivat käyttäytyä mallikkaasti vieraassa paikassa ja uusien haasteiden edessä. Sain ainakin lisää määrätietoisuutta treenata ahkerammin ja aion seuraavissa koulukisoissa parantaa kyllä huomattavasti tulosta.
Piirto nyrpeänä kun se olikin puhelin eikä porkkana :o
Pientä kommunikaatio-ongelmaa kisahoitajan ja ponin välillä
Näillä näkymin seuraavat kisat tulevatkin jo ensi viikolla, eli PKURin seuramestaruudet järjestetään tuolla Jokirannan kentällä, mihin ainakin Anna lähtee hyppäämään. Jos kyydit ja muut asiat järjestyvät, lähden itse sitten seuraavana päivänä kisaamaan koulua. Sijoittumisesta en edes haaveile, mutta henkilökohtainen paras suoritus olisi toiveissa :)
Tero taitaa luulla että meillä meni hyvin... Pidetään toinen siinä luulossa niin ei myy Piirtoa pois miun selän takana :D
Kiitokset kuvista kuuluu Meerille, Annalle ja äitille. Videoista taas saan kiittää Teroa :)
Täällä taas. Jälleen on saanut todeta sen, että jos minun elämässä jokin asia voi mennä pieleen, niin sehän menee pieleen ja vielä muutama muukin asia siinä sivussa heittää kuperkeikkaa.
Pahoittelut valitusvirrestä, voi jättää lukematta ja hypätä suoraan tekstin loppuosaan jossa jopa vähän positiivisuutta ilmassa :D
Vähän tämmönen fiilis on tällä hetkellä - lataamoon kai tässä joutais lähtemään jo :D
Mistähän aloitettaisiin tän paskan purkaminen tänne..? Aloitetaanko vaikka siitä, miten paljon ärsyttää että oon viimesen kuukauden verran ollu sairaslomalla ja sitä jatkuu vielä melkein kuukauden? Tai siitä että tän sairasloman aiheuttaja ei oo mikään sairaus vaan eräs ihmispaska joka päätti yksi kaunis aamu käydä mun kimppuun ja pahoinpidellä minut työmatkalla eikä edes jääny kiinni asiasta? Siinäpä oliskin jo jonkin verran sanottavaa. Voidaan myös puhua siitä, miten minun ihana tietokone on sanomassa viimesiäkin sopimuksiaan irti ja lopulta jumitti niin, että ei lähtenyt enää käyntiin ja toki kaikki kuvat viime kuukausilta jäi sinne. Olin tietenkin ehtinyt tehdä pari videotakin tässä kun on hyvin ollut aikaa, mutta nepä hävisivät myös samoilla höyryillä. Lisäksi onnistuin vielä tippumaan yhden lainahepan selästä viikko sitten ja vieläkin kolottelee joka paikkaan.
Eikä siinä vielä kaikki - koska tuo reilun kuukauden takainen tapahtuma nyt pikkuisen vaikutti minun turvallisuudentunteeseen, on ollut hieman hankala aloittaa muun muassa syksyn opinnot tai edes kuvitella miten pystyy menemään takaisin töihin tässä kunnossa. Enkä edes halua ajatella miten raha-asiat tulevat tästä korjaantumaan, pitkä sairasloma vaikuttaa nimittäin aika reippaasti tuloihin, samoin kuin se, että opinnot ovat viivästyneet ja kela ei halua maksaa enää mitään. Ai niin, ja autokin on ihan romu ja pitäisi saada kuukauden päästä katsastettua. Joko saa lyödä hanskat tiskiin?
Olisi ihan älyttömästi asioita, mitä pitäisi saada tehtyä, mutta mitään ei vaan saa aikaiseksi. Nyt sentään olen pikkuhiljaa onnistunut tekemään etänä koulutehtäviä, joita jäi rästiin, mutta tuntuu aika pohjattomalta tämä suo tällä hetkellä.
Onneksi sentään jotain valonpilkahduksia elämässä on tälläkin hetkellä, vaikka niitä ei aina huomaakaan. Tero, Repe ja Piirto voivat hyvin ja ovat olleet minun tuki ja turva viime aikoina, samoin kuin rakas velipoikani, jonka kanssa on pitkästä aikaa päässyt viettämään kunnolla aikaa. Tallilla onneksi olo on aina rento ja siellä on turvallista olla, eikä mieltä paina mitkään ahdistavat asiat. Jotenkin vain siellä osaan nollata pään ihan kokonaan ja vain nauttia hetkestä. Sen taidon kun oppisin siirtämään muuhunkin ympäristöön, niin voisin haistattaa pitkät kaikille murheille ja liidellä vaan seitsemännessä taivaassa päivät pitkät.
Rakas pullaponi <3
Hyviä uutisia sen verran, että Piirron kanssa on tapahtunut isoja edistysaskeleita jälleen, ja voin vain olla tyytyväinen siihen, että olen löytänyt Annan, jota parempaa henkilöä en olisi voinut kuvitellakaan Piirron puoliylläpitäjäksi. Tämä puoliylläpito tuli muutenkin juuri sopivalla hetkellä, sillä olen nyt saanut pitää hieman taukoa Piirron kanssa treenaamisesta ilman huonoa omaatuntoa, koska se on päässyt Annan kanssa liikkumaan paljon ja itse olen kuitenkin pystynyt seuraamaan heidän tekemisiään läheltä ja olemaan muutenkin mukana puuhassa. Piirrolla pidettiinkin tehokas este- ja puomikuuri, sillä se alkoi vähän olla välinpitämätön esteillä, ei jaksanut nostella jalkojaan ja takapäässä ei oikein ollut voimaa tarpeeksi kunnollisiin ponnistuksiin. Muutamassa viikossa ero oli selvästi huomattavissa, ja viime estetunnilla Piirto hyppäsi kuin parempikin estehevonen ja varoi jalkojaan, sekä oli ihan eri aktiivisuustasolla liikenteessä.
Eron huomasin myös kun pitkästä aikaa tein sen kanssa ihan kunnollisen koulutreenin (meillä kun viime viikot on menneet lähinnä ilman satulaa peltoillessa). Sain Piirron hakeutumaan hyvin pyöreäksi ja pysymään tuntumalla siirtymissä, joka on ollut sille aiemmin todella vaikeaa, mutta nyt ne sujuivat leikiten. Tein kahdeksikkoja ravissa vaihdellen asetuksen määrää ja väistätellen takapäätä - täysin ilman ongelmaa. Lopuksi tehtiin vielä käynnistä laukannostoja, jotka yllättäen sujuivatkin kuin tanssi! Myös oikea laukka, joka on aiemmin ollut lähes mahdoton kaivaa käynnistä, nousi nyt joka kerta täydellisesti. Suurin yllätys ja ylpeyden aihe minulle oli kuitenkin laukan laatu: Piirto polki vahvasti alleen ja laukkasi ensimmäistä kertaa ikinä oikeasti koottuna, pyöreänä ja takapäätään käyttäen. Pystyin tekemään pientä volttia ja asettamaan sitä kunnolla, sekä säätelemään laukkaa mieleni mukaan. Olin selässä ihan suu auki ihmetyksestä - en vain voinut uskoa, että minun Piirto oli se hevonen joka tuntui niin hyvältä tuolla hetkellä. Valitettavasti tuosta en saanut minkäänlaista kuva- tai videomateriaalia, mutta toivotaan että ei ollut viimeinen kerta kun meni noin hyvin :D
Kyllä meistä tulee vielä hienoja!
Toinen ylpeydenaiheeni viime viikolta on Repe ja Piirto yhdessä: Repe on ollut nyt minulla mukana tallilla aina kun olen aamulla mennyt sinne ja se on tullut todella hyvin toimeen hevosten parissa, Repe tajuaa olla menemättä liian lähelle (yrityksen ja erehdyksen myötä opittua, Piirto kerran kopsautti liian lähellä ollutta reppanaa kalloon, jonka jälkeen hajurako on pitänyt) ja malttaa seurailla minua jos vien heiniä tai puhdistan karsinaa. Mikä parasta, olen nyt pari kertaa käynyt pellolla ratsastamassa ilman satulaa Piirrolla ja Repe on ollut vapaana mukana - voiko parempaa ollakaan!
Enpä jaksanut eilen edes ajatella selkään nousemista kun aamulla kömmin tallille, joten Piirrolla oli tiedossa rallittelupäivä. Pakko se oli liikuttaa jollain tavalla, koska maanantaina oli ollut rankempi päivä kun oltiin porukalla maneesilla treenailemassa. Nappasin siis heposen tarhasta matkaan ja tyrkkäsin kentälle pelkästään päitset ja suojat päällä. Aluksi käveltiin rennosti kenttää ympäri vierekkäin jonkin aikaa, jonka jälkeen pyysin Piirtoa juoksemaan, ja sehän juoksi! Joskus se ei halua rallitella ollenkaan, vaan jää tuijottamaan tyhmänä tai saattaa jopa hieman ruveta uhittelemaan kun sitä käskee pois päin. Nyt se vaan vilkaisi kerran minua kuin varmistaakseen että nytkö saa ihan oikeasti painua kauas sinusta?
Ai nyt saa mennä?
Pakollinen pierupukki
Pieni pallomaha pojalla vielä :D Mutta hyvin venyyyyy
Hiekka vain pöllysi kun nuoriherra revitteli ympäri pari kierrosta ennen kuin malttoi tulla taas kuulolle ja juosta minun haluamassani askellajissa ja sinne suuntaan mihin pyysin. Hauskaa oli molemmilla ja oma mieltä lämmitti kun huomasin, että Piirto liikkuu paljon letkeämmin kuin mitä alkukesästä. Se ei myöskään pukitellut niin paljoa ja esitti jopa oikein lennokasta ravia, joten taitaa olla tapahtunut muutosta parempaan sen lihaskunnossa ja vetreydessä muutenkin.
Miksi se ei ikinä selästä käsin suostu ravaamaan näin ...
Loppuun vähän rennompaa menoa
Juoksuttelun jälkeen käytiin vielä narulenkillä maastossa, joka oli enemmänkin köydenvetoa kuin kävelyä. Piirto on vahvasti sitä mieltä, että jos ei ole kuolaimia suussa, niin silloin saa syödä kaiken mitä vain vastaan tulee. Sitten kun se lopulta tajusi, että nyt kävellään eikä syödä, se päätti ruveta seilaamaan puolelta toiselle minun selän takana ja aina kun komensin sen takaisin omalle paikalleen, se pökkäsi päällään minut melkein pusikkoon. Ilmeisesti veti kunnon herneenpalon nenäänsä kun ei päässyt juoksentelun jälkeen heti syömään...
Viime viikolla piti olla Piirron liikutuksen suhteen luova, koska en pystynyt käyttämään vieläkään olkapäätäni kunnolla, varsinkin kun se alkuviikosta piikitettiin, minkä jälkeen olin täysin yksikätinen. Anna hoiti onneksi maanantain ja tiistain liikuttelut ja itse selvisin loppuviikosta jo kevyemmistä treeneistä ilman että pyörryin kivusta - kaukana se ei tosin ollut.
Aamulenkillä klo 7:30
Olen jo jonkin aikaa pistänyt merkille, että Piirto ei pidä kolmipalaa tai nivelkuolainta kovinkaan miellyttävänä, sillä se nakertelee kuolainta jatkuvasti ja aukoo suutansa hyvin herkästi pienimmästäkin pidätteestä. Olen testaillut monia eri vaihtoehtoja, mutta nyt vihdoinkin löysin ainakin toistaiseksi sen oikean kuolaimen meille: suora kuolain liikkuvalla renkaalla. Eli ei mitään erikoista, ihan simppeli peruskuolain, joka on vain paljon vakaampi kuin nivelletyt. Este- ja maastokuolainkin vaihtui kimblewickiin, jotta olisi vähän enemmän jarrua, mutta ei tarvitsisi kuitenkaan mitään niveliä sinnekään, aiemmin kun meillä oli "jarrukuolaimena" nivelpelhamit. Vähän jännitti kipeällä kädellä yli viikon tauon jälkeen lähteä kokeilemaan uutta kuolainta, varsinkin kun laiskana en edes jaksanut satulaa laittaa, vaan menin ilman satulaa. Kuolain osoittautui heti alkukäynneistä asti oikeaksi valinnaksi, eikä sen toimivuutta tarvinnut epäillä hetkeäkään. Piirto oli oikein tyytyväisen näköinen, eikä se nakerrellut kuolainta lainkaan, saatika aukonut suutaan kun ohjat olivat tuntumalla. Oli myös ihana tunne, kun otin ohjat kunnolla tuntumalle, se tukeutui rennosti kuolaimeen ja hakeutui itse juuri oikeaan muotoon ihan vain jalalla ratsastamalla. Sattui siis vallan mainiosti tämä kuolainvaihto, minä kun en olisi kädellä pystynyt ihmeitä tekemään, niin oli luksusta ratsastaa niin, että kaikki työstäminen onnistui istunnalla ja hyvin pienillä ohjasotteilla, tuntuman kuitenkin pysyessä tasaisena ja hevosen työskennellessä motivoituneesti.
Kaikki vanhat kuolaimet lähti siis kerralla myyntiin, eli jos joku kaipailee vähän käytettyjä kuolaimia, niin nyt lähtisi muun muassa gägit, pelhamit ja kolmipalat kohtuuhinnalla ;)
Humputtelun lisäksi pääsin vihdoinkin testaamaan Piirron kanssa kärryillä ajamista. Tutulla sattui olemaan ajovermeet ja kärryt pihassaan lähellä meidän tallia, joten viikonloppuna köpöteltiin sinne ja pihassa sitten valjastin piiiitkästä aikaa hevosen kärryjen eteen. En tiennyt yhtään, miten Piirto reagoisi valjastukseen tai miten vauhdikas se ajaessa olisi, koska minun aikanani sillä ei ole ajettu kertaakaan. Otin siis veljen ja Teron henkiseksi ja etenkin fyysiseksi tueksi, mutta hyvin oltaisiin pärjätty ilman miesvoimia. Piirto seisoi valjastuksessa paikoillaan vanhan konkarin lailla, eikä hätkähtänyt vähän ahtaista aisoistakaan. Kun remmit olivat suurinpiirtein oikein laitettu kiinni (pientä miettimistä oli näin kymmenen vuoden jälkeen hihnojen kanssa), lähdettiin köpöttelemään tielle päin minä ja veli kärryjen kyydissä. Piirto liikkui paljon virkeämmin kun kärryt olivat perässä ja heti kun suora hiekkatie aukesi edessä päin ja vähän maiskautin, se lähti tyytyväisenä hölkkäämään korvat höröllä ja häntä tötteröllä. Otettiin muutama pidempi hölkkäpätkä ja yksi vähän reippaampi veto, sekä pitkät kävelyt, minkä jälkeen mentiin takaisin purkamaan iloinen ja hikinen heppa pois valjaista. Ratsastelin takaisin tallille pitkin ohjin, ihan eri hevonen alla kuin menomatkalla. Mennessä Piirrolla oli virtaa kuin pienessä pitäjässä, mutta takaisin tullessa se näytti siltä, kuin nukahtaisi pystyyn. Raukka väsähti ihan totaalisesti kärryttelystä.
Pöljät lähössä ajelulle
Raviponi <3
Harmillisesti Piirto pudotti kenkänsä ajamisen jälkeen kotimatkalla ja koska kengittäjän saaminen onnistui vasta perjantaille ja Piirto arkoi selkeästi tuota kengätöntä etustaan, meinasi epätoivo iskeä. Meillä on siis lauantaina kisat ja maneesi oli varattu sekä maanantaille, että torstaille, jotta saataisiin treenailtua, ei kolmijalkainen hevonen ollut yhtään tervetullut asia tähän saumaan. Hetken asiaa pohdittuani päätin olla hölmö ja iskeä kengän takaisin jalkaan. Homma olisi ollut muuten helppo, mutta koska vanha kenkä oli pudonnut, jouduin sovittelemaan vanhaa kenkää jalkaan ja toivomaan, että se olisi tarpeeksi sopiva näille muutamalle päivälle. Yllättävän helposti kengän sain jalkaan, vaikka oikeita välineitä en omistakaan, mutta improvisoimalla pääsi pitkälle ja Piirtokin näytti helpottuneelta kun sai kengän herkkään etuseensa. Laitoin varmuuden vuoksi nyt täksi viikoksi Piirrolle bootsit jalkaan, jotta kenkä pysyisi mahdollisimman pitkään. Tulipahan testattua kengitystaidot, ja vaikka mitään siistiä jälkeä ei tullut, niin hevonen muuttui kolmijalkaisesta liikuntakykyiseksi ja kaviokin pysyi ehjänä. Jätän kyllä mielelläni varsinaisen kengityshomman ammattilaisille, yksi jalka jo meinasi tappaa selkäni ihan totaalisesti, vaikka apua sainkin jalan pitelyyn.
Tosiaan meillä on siis nyt lauantaina harjoituskoulukisat Jokirannassa, joten sinne ollaan treenailtu. Tai no, Anna on treenannut Piirron kanssa, minä olen päässyt nyt vasta yhden kerran tosissani käymään rataa läpi, mutta koska mennään heC, ei hirveästi tarvitsekaan ennen kisoja hinkata ohjelmaa. Itse olen keskittynyt olkapään ollessa kunnossa käymään toisen kisakaverini selässä, eli 13-vuotiaan ruunan, Ivar Boyn, jolla menen myös heC-luokan. Tämä hepo on ihan erilainen kuin Piirto: kapea ja lennokasliikkeinen, mutta kuitenkin sitä pitää jatkuvasti ratsastaa, muuten se ei tee yhtään mitään. Eli saa kyllä olla hereillä sen selässä ollessa, varsinkin laukassa on meillä ollut hieman ongelmia. Toiveissa olisi, että torstaina pääsisin kunnolla harjoittelemaan maneesille Iivon kansa laukannostoja ja muutenkin työstämään laukkaa sen kanssa. Ongelma on siis täysin satulan päällä, koska minä olen vino, niin noinkin herkkä hevonen ei vaan halua nostaa laukkaa minun kanssani. Hieman turhauttavaa, Piirto on kivempi kun se antaa niin paljon anteeksi :D
Puhelinlaatuinen Iivo :D
Siinäpä olikin paljon uusia juttuja, mitä on viime viikkoihin mahtunut. Viimeisimpänä vielä eilen Piirto sai uuden tarhakaverin, kun tallissa alkoi talvikausi, ja Aada lähti laidunlomaltaan takaisin kotitallilleen. Nyt Piirto siis tarhailee toisen suokkipojan kanssa ja hyvin ovat kaverustuneet. Aamulla kun yhdistin pojat, ne kerran vilkaisivat toisiaan ja rupesivat yli kymmeneksi minuutiksi rapsuttamaan toisiaan! Aamuheinätkin jäivät syömättä, kun rapsuttelu oli paljon kivempaa hommaa näiden mielestä. Sama homma jatkui koko päivän ja vielä tänäänkin. Hölmöläiset...
