tiistai 31. tammikuuta 2017

Ylä- ja alamäkiä, mutta eteenpäin porskutellaan

Eemelikin pääsi kokeilemaan hyppäämistä Hellulla, kun kuulemma sielällä työskentely on liian tylsää. Ajattelin, että samakos tuo on päästää hyppimään pikkuristikoita, huomaapahan että ei ole niin helppoa ja alkaa perusratsastus kiinnostaa enemmän. Eemelihän ei ole siis ikinä mennyt edes puomeja, pari kertaa laukannut kentällä ja maastossa.

Noh - näytti kuitenkin olevan vähän turhankin helppoa, Hellu puksutti nätisti esteille kerta toisensa jälkeen ja vain yksi pudotus tuli koko aikana. Eemelilläkään ei ollut mitään tasapaino- tai ohjaamisongelmia, vaikka Hellu vähän kuumahtikin esteistä ja pyrki välillä laukkailemaan paikoillaan kun ei malttanut odottaa esteelle pääsyä. Jatkossa ei taida saada sitäkään vähää innostettua kouluratsastuksen pariin kun kuulemma hyppääminen on paljon hauskempaa ja helpompaa kun ei tarvii inhottavassa ravissa pomppia :D Oli tosi hauska katsella miten kivaa noilla oli ja olin kyllä Hellusta oikein ylpeä, se on muutenkin viime aikoina ollut ihan mahtava ja todella hyvä ratsastaa! Videotakin otin kaksikon pompuista, mutta julkaisulupaa ei tällä kertaa irronnut. Nappasin kuitenkin pari screenshottia todistusaineistoksi :P

Timanttinen kuvanlaatu





















Bambin kanssa taas ollaan nyt sitten vähän pidemmällä saikulla/kävelylomalla. Taisin aiemmin mainita, että sillä oli kavion pohjassa mustelma, jonka johdosta se oli ep. Tokihan tämä mustelma teki sille paiseen, joka nyt saatiin hoidettua pois - ensin hauduteltiin pehmentävällä betadinella, ja kun paise löysi reittinsä ulos ruununrajasta ja kannalta, vaihdettiin kuivattavaan hauteeseen vielä pariksi päivää.

Paise muodostui kannalle ja oli helppo löytää
Säteen kärjessä ja vierellä näkyy mustelma
Kavio on nyt siis näillä näkymin kunnossa, mutta viikko sitten neiti keksi keinon päästä pidemmäksi aikaa pois työnteosta: Bambi jäi yksi päivä jumiin pihatossa itse ensin väärään paikkaan siirtämänsä heinäkasan ja seinän väliin piehtaroidessaan. Oltiin menossa ruokkimaan tammoja päivällä, kun löydettiin Bambi makaamassa jumissa toinen jalka betoniseinää vasten, selkeästi pienessä shokkitilassa. Se yritti kertaalleen vielä riuhtoa itseänsä ylös ottamalla seinästä vauhtia, mutta rauhoittui kun menin avuksi. Siirtelin sen mahan edestä ison kasan heinää pois ja asettelin jalat vähän parempaan kohtaan, niin johan se sai ponnistettua ylös ja vaikutti olevan ihan ok kaikin puolin. Vtj rupesi kuitenkin turvottelemaan, ja selkeältä jännevammaltahan tuo vaikuttaisi. Jännevammana sitä nyt ollaan hoidettukin, eli kylmäämistä ja vielä vähän lisää kylmäämistä. Tarhassa on onneksi rauhassa ja sillä on nastabootsit jalassa, niin ei liukastele jalkaa vielä huonompaan kuntoon... Vielä on kuulemma turha edes ultrata kun on niin tuore vamma, eli kylmätään ja odotellaan että vähän myöhemmin saadaan tutkittua mikä kohta ja miten pahasti on mennyt.
Hellu ja Bambi oottelee nätisti ruokia
Bambi on ottanut yllättävän hyvin tämän kylmäys- ja haudeurakan, en olisi uskonut, että sille olisi esim kaviohauteen laittaminen ikinä mahdollista, kun vielä vuosi sitten ei kavioita saanut edes puhdistettua. Nyt se on ollut todella hienosti, ollaan saatu jopa kylmättyä letkulla pesukarsinassa letkulla, mikä on todellinen ihme, kun se pelkää ihan hysteerisenä vesiletkuja :D Tekee hyvää tällaiset poikkeustilanteet kun on pakko opetella sietämään tiettyjä asioita.

Onhan se harmi, että näin kävi, mutta kauheasti tämä ei meidän elämään vaikuta eikä masenna. Bambi on kuitenkin ihan perus harrasteheppa ja me ollaan puskailijoita, eli tavoitteita ei ole mihinkään isoille esteradoille, vaan puuhaillaan rennosti ja nautitaan olosta niin maastakäsin kuin sitten selästäkin, kun sinne asti nyt taas päästään. Jos käy niin ikävästi, että ultrassa paljastuu jokin tosi paha vamma, joka estää kokonaan ratsastuksen, saa Bambi varmaan pyöräyttää varsan tai pari, mikäli jalka sen kestää :)
Tämän jännempää liikuntaa meillä ei tulla lähiaikoina harrastamaan :D (kuva joulukuulta)

maanantai 23. tammikuuta 2017

Hyppelöitä

Otettiin lauantaina taas Hellun kanssa vähän hyppyjä, että ei pääse tatsi häviämään kun viimeksi tuntui tamma olevan niin innoissaan hommasta. Aika paljon ollaan nyt vain tuuppailtu kentällä kun oon käynyt vasta illalla tallilla, niin maastoilut jäänyt vähän vähemmälle. Viime viikolla saatiin kuitenkin onneksi rutiineihin vähän muutosta, kun käytiin kahtena päivänä jäällä pyörähtämässä - kerran ratsastaen ja toisen kerran kärryillä, minkä lisäksi vuokraaja kävi reippaan maastolenkin ja tosissaan esteitäkin ehdittiin ottaa. Kuviakin sain kun tallikaveri tuli auttelemaan puomien kanssa ja käyttelemään kameraa.  

Laukannostot hieman ponnekkaampia kuin sileällä ratsastaessa :D


Vielä en ole ottanut esteitä ratana, vaan korkeintaan kahta pikkuristikkoa tai pystyä kerrallaan muutaman laukan välillä. Näin on ollut helpompaa sekä itselle, että Hellulle, kun muuta ei tarvitse tehdä kuin pitää hevonen suorana kun etukäteen tietää jo monella laukalla välit pitäisi tulla. Pikkuhiljaa voisi ruveta vähän haastavampiakin tehtäviä tekemään, mutta pitäisi kyllä ainakin pari kertaa päästä valvovan silmän alle hyppäämään, itsellä on vähän taidot ruosteessa siitä, kun Piirrolla olen enemmän hypännyt reilu pari vuotta sitten.


Nytkin otettiin ihan vain pituushalkaisijalla kahden esteen linjaa, jossa ensin oli ristikko, ja 3-4 laukan välillä pikkuokseri. Tulin ensimmäiselle ristikolle ravilähestymisellä, koska Hellulla oli todella paljon intoa ja se pyrki rynnimään laukalle heti, kun käännyttiin linjaa kohti. Näin saatiin tultua huomattavasti paremmassa kontrollissa, ja Hellukin joutui pitämään korvat auki. Ensimmäiset pari kertaa linja meni mutkitellen, aivan kuin Hellu olisi ensimmäisen hypyn jälkeen ollut sitä mieltä, että nyt on homma hoidettu ja jotenkin järkyttynyt kun edessä olikin tulossa toinen este (tuossa vaiheessa vielä ristikko sekin). 
Vähän ehkä turhan iso hyppy pikkukavaletille...

... vähän tuli itelle yllärinä tämä loikka :D
Muutamien mutkittelujen jälkeen Hellukin hoksasi, että koko linja pitää tulla ja innostuikin tosi kivasti, samoin kuin itsekin tajusin ruveta ratsastamaan myös seuraavalle esteelle, enkä vain odottanut että hevonen suoriutuu asiasta yksin. Ristikolla vähän Hellu tuppasi loikkaamaan hieman turhan isolla ilmavaralla ja itse en ihan meinannut ehtiä hyppyihin mukaan. Okserille tuli kivoja hyppyjä, vähän piti väliä säätää, kun alkuun jouduin tulemaan todella pohjaan tai lähtemään hyppyyn tosi kaukaa. Välin lyhentämisen jälkeen saatiin homma sujumaan hyvin kolmella laukalla ja lopetettiinkin, kun molempiin suuntiin tuli tosi hyvät hypyt, ennen kuin Hellu ehtisi väsähtää ja homma lätsähtäisi käsiin.
Meidän loput estetolpat on hautautunu lumeen, joten selkäännousujakkara sai toimia ekan ristikon tolppana :DD

Illalla ja seuraavana päivänä taas huomasi, että oli tullut hypeltyä, kun selkä muistutteli olemassaolostaan, mutta huomattavasti paremmassa kunnossa se nykyään on, verrattuna Piirron aikaisiin kipuiluihin. Näiden olotilojen kanssa on erittäin helppo elää ja onpahan kiva huomata, että jotain fyysistä on tullut tehtyäkin :D

Alla vielä lyhyt videoklippi keskiviikon jäällä käymisestä, kun otettiin pari laukkapätkää. Eipä siitä ihmeitä erota kun maisema on aika tasapaksua ja hevosen korvat vain heiluu alareunassa :D pitäisi taas joku kerta ottaa actionkameralla talteen koko maastoreissu, tai tehdä vaikka my day -tyylinen postaus nyt, kun tuon kameran avulla on yksinkin helppo saada edes jotain materiaalia talteen. Jäällä käyminen oli itselle paljon jännempää kuin Hellulle; sitä ei hetkauttanut mentiinkö tukevalla maalla vai järvellä, mutta en millään uskaltanut kovin kauaksi rantaviivasta lähteä, vaikka jää vaikuttikin todella paksulta ja kestävältä.




sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Hämärähommia ja hiihtoratsastusta

Kävin eilen illalla vasta ratsastamassa Hellun, kun aamulla tallilla ollessa tuli lunta taivaan täydeltä ja viima oli niin pureva, että en hannut lähteä palelluttamaan itseäni kentälle. Iltaan mennessä tuiske oli loppunut ja tuuli tyyntynyt. Eemeli yritti nappailla muutaman kuvan, mutta pimeä yhdistettynä kentän valoihin taustalla ei oikein ollut hyvä yhdistelmä, ja kuvista tuli lähinnä pimeää pikselimössöä.
Tässä "parhaat" palat :D
Menin siis puolisen tuntia ilman satulaa, ihan vain käynnissä ja ravissa taivutellen ja herkistellen Hellua avuille, samalla kun itse treenailin ilman satulaa ravissa istumista. Homma alkaa jo sujua ihan kivasti niin kauan kun saan Hellun kulkemaan pyöreänä. Heti jos se häviää avuilta ja lähtee kipittämään, meinaan kellahtaa selästä :D

Bambin kanssa otetaan nyt rauhassa hetken aikaa. Se sai vasemman takakavion pohjaan mustelman, ja arkoo nyt kyseistä jalkaa, minkä lisäksi se arkomisesta johtuen on vetänyt oikealta edestä selkänsä jumiin. Vuolija korjasi mustelmakohtaa sen minkä pystyi ja muutenkin vuoli kaviot kuntoon ja ensi viikolla toivottavasti saadaan hieroja paikalle.

Koska tämän parempaa materiaalia eikä kerrottavaa ole, laitan tähän joulukuulta hiihtoratsastusvideon, joka on jäänyt julkaisematta. Hellu tykkää tosi paljon hiihtohommista, ei ole moksiskaan vaikka Eemeli kikkailee narujen toisessa päässä ja hyvin jaksaa tarpoa syvässäkin hangessa korvat hörössä. Vauhtia ei ole mitenkään hurjasti, Bambin kanssa varmasti päästäisiin vauhdikkaampaan menoon, mutta vielä ei ole uskallettu kokeilla mitä se tykkäisi hiihtäjästä perässään. Sen verran kauhuissaan neitokainen oli jo kun näki Hellun näissä hommissa :D

Kokeiltiin tuossa hiihdellessä myös uutta actionkameraa, ja hyvin toimii! Pysyy hyvin kypärässä kiinni ja saa otettua hd-tasoista videota. Ainoa puute mitä huomasin, on että äänet ei kuulu kauhean hyvin, mutta pääasia että kuva on hyvä :)

torstai 5. tammikuuta 2017

Hevosen omistamisesta ja sen kuluista

Tänään on ollut taas pitkästä aikaa päivä, kun ei ole tarvinnut käydä tallilla ollenkaan, niin nyt olen ahkera ja hyvä ihminen, ja käytän kaiken tämän ylimääräisen ajan tänne kirjoittamiseen. Viime päivien tallikäynneiltä ei ole oikein kirjoitettavaa, kun pakkasta on pitänyt sen verran, että ilman satula kävelylenkit on ollut meidän teemana. Ajattelin siis kirjoitella vähän hevosen pitooni liittyvistä käytännön asioista. 
Marraskuun alussa ei ollut vielä lunta nimeksikään, nyt saa kahlata hevosen mahaa myöten hangessa :D
Annikahan ehti jo pidemmän aikaa olla Bambin puoliylläpitäjänä, ja nyt on oikeastikin toinen omistajista, kun osti Eemelin osuuden pois ja tehtiin hommasta "virallista". Yhteisomistajuudesta ja ylläpitäjistä ym. varoitellaan aina todella paljon ja hyvin monilla tuntuu olevan erittäin huonoja kokemuksia asiasta. Tähän saakka itselläni ei ole mitään huonoa sanottavaa järjestelyyn liittyen, kuten ei myöskään Piirron aikaan siitä, kun Anna oli puoliylläpitäjänä mukana hommassa. Lisäksi minulla on ollut vaihteleva määrä erilaisia apukäsiä niin vuokraajina, hoitajina kuin liikuttajinakin, eikä ole yhtään huonoa sanottavaa siitä, että en joudu olemaan ainoa, joka hevostani käsittelee ja liikuttaa. 

Niin vuokraus- kuin ylläpitohommissakin olen aina tehnyt heti alussa erittäin tarkat kirjalliset sopimukset, joissa olen pyrkinyt ottamaan kattavasti huomioon ns. worst case scenariot, jotta vaikeissakin tilanteissa olisi pelisäännöt kaikilla osapuolilla selvät ja kiistatilanteissa vältyttäisiin turhilta vääntämisiltä. Sopimuksissa on ollut myös selkeät irtisanomis- ja purkuehdot, sekä määritelty mitä käy jos sopimuksen ehtoja rikotaan tai muuten aiheutetaan ongelmia. Tietenkään pala paperia ei estä ongelmien syntymistä, mutta auttaa hirveästi asioiden selvittämisessä ja kyllä niillä sopimuksilla on sitten loppupeleissä viimeistään oikeudessa jonkinlainen merkitys, jos oikeasti joudutaan todella pahaan riitatilanteeseen. Hirveästi saa lukea vaikkapa ht.netistä aloituksia, joissa on otettu tai annettu hevonen ylläpitoon ja homma ei olekaan toiminut niin kuin oli toiveissa. Sitten ihmetellään ja mietitään, että voiko toiselta olettaa tietynlaista toimintaa, jos mitään sopimuksia ei ole tehty. Lyhykäisyydessään siis: ihan sama mitä hallinnan, käyttö- tai omistusoikeuden siirtoja hevosiin liittyen tehdään, kannattaa aina varautua pahimpaan ja kirjata aivan kaikki mieleen tulevat seikat ylös allekirjoitusten kera.
Kaikesta yllä olevasta manaamisesta huolimatta, itselläni siis ei ole yhtään huonoa kokemusta vuokraajista tai ylläpidosta, kuten ei myöskään nyt tästä yhteisomistuksesta. Toki ajan kanssa voi tapahtua mitä vain, mutta tähän saakka kaikki on mennyt todella hyvin, jopa olen tykännyt enemmän jakaa hevosen, kuin että se olisi kokonaan omassa käytössäni. Piirron kanssa Annan mukana olo pidensi huomattavasti aikaa, jonka pystyin Piirron edes omistamaan. Mikäli olisin ollut täysin yksin, olisin joutunut myymään Piirron jo kesällä, kun terveyteni alkoi reistailla, kun nyt päästiin loppuvuoteen asti pitämään yhtä. Bambin kanssa taas Annika on ollut isona apuna niin henkisesti, kuin käytännössäkin, kun ollaan yhdessä ratkottu ja pähkäilty lukuisia käytösongelmia ja mietitty, miten koulutusta lähdettäisiin jatkamaan. Yksin olisi ollut todella tylsää yrittää päässään pyöritellä asioita, tai yrittää käsitellä Bambin asioita sellaisen kaverin kanssa, joka ei hevosta tunne yhtä hyvin. Nyt, kun molemmat ovat täysillä mukana hommassa, on kiva tietää, että ei koskaan ole yksin mahdollisten ongelmien edessä, ja onnistumisia on aina joku jakamassa yhtäläisellä innolla. Tessallakin oli pari hoitajaa aikanaan, jotka olivat isoksi avuksi puolihoitopaikalla ollessa. Myös Hellulla on nyt vuokraajat, jotka takaavat hevoselle säännöllisen liikutuksen, vaikka itse haluan pitää pari vapaapäivää viikossa tallilta. Minulla on toki käynyt tuuri siinä, että kohdalleni ei ole osunut painajaismaisen idiootteja ihmisiä, jotka olisivat varmasti romuttaneet käsitykseni tästä vuokrauksen tai ylläpidon jne. toimivuudesta. Olen onnistunut saamaan ihania ja järkeviä ihmisiä mukaan ja näin harrastaminen on ollut todella kivaa kaikille.
Tämäkin kuva marraskuulta, kenttä onneksi vieläkin hyvässä kunnossa :D
Minulle ensisijaisen tärkeää ei ole raha, kun etsin hevoselle vuokraajaa tai hoitajaa, mutta tietenkään kulujen jakaminen ei haittaa ja raha on aina tervetullutta. Nytkin etsin Hellulle ensin hoitajaa, joka liikuttelisi sitä kevyesti ilman maksua, mutta kun tällaista ei löytynyt, oli vuokraaja seuraavaksi paras vaihtoehto. Mitään suuria maksuja en Hellun, enkä esimerkiksi Piirron kohdalla koskaan pyytänyt, eikä ainakaan toistaiseksi kukaan ole valittanut että liian kallista olisi. Bambin osalta taas kaksi omistajaa on mahdollistanut sen, että saatiin heti hankittua sille laadukkaat, sopivat varusteet ilman kompromisseja ja koskaan ainakaan raha ei ole tullut esteeksi hierontojen, raspausten, vuolujen ja epäsopivien varusteiden tilalle uusien hankkimisen kohdalla välittömästi tarpeen vaatiessa. Jos oletetaan, että minulle kipuraja satulan suhteen olisi vaikka 400e, niin nyt kun hankitaan yhdessä, voidaan laittaa siihen satulaan 800e, joka ei tietenkään takaa sen olevan parempi kuin se edullisempi, mutta eniveis, pointti ymmärretty. Bambin kulujen jako puoliksi helpotti myös Hellun ostopäätöstä, kun tiesi, että talous ei siihen kaadu, kun on "vain" puolitoista hevosta elätettävänä :D
Mitä se hevosen pitäminen sitten käytännössä on maksanut, kun kulut on saatu jaettua puoliksi? Jokainen hevosenomistaja priorisoi hankintansa eri tavalla, osa suosii vain uutta merkkitavaraa ja osa käytettyä, joten meidän kulut eivät tietenkään korreloi mitään keskimääräistä hevosen omistamisen budjettia, vain meidän tekemiä ostopäätöksiä. Iso osa Bambin tavaroista oli aluksi minun vanhoja, joita Piirron ja Tessan jäljiltä oli jäänyt, mutta tässä vuoden mittaan suurin osa on siirtynyt Hellun käyttöön ja Bambille on hankittu omansa. Käytettynä on ostettu paljon, uutena satula, bootsit ja pienempää tavaraa jonkin verran. Kaikista yhteisistä, eli pakollisista hankinnoista (ja yhteisistä mut kun mä haluun -hankinnoista) on pidetty excelissä kirjaa ja tasattu kulut, ja nyt onkin todella kiva tarkastella, miten paljon vuoden aikana ollaan rahaa laitettu palamaan. Kirjanpitoon on siis laitettu vain ne hankinnat, jotka koskettavat meitä molempia, vaikka ollaan toki yksittäisiä pikkujuttuja hankittu omasta tahdosta omakustantaisesti, kuitenkin molempien käyttöön. Melko tarkalleen vuoden aikana menoja on ollut noin viiden tuhannen euron edestä, josta noin puolet koostuu tallivuokrista (täällä päin vuokrat ovat edullisia, eteläisemmässä Suomessa ei tuo viisi tonnia riittäisi edes vuoden tallimaksuin maneesitallilla :D), eli ostoja on tullut se kaksi ja puoli tuhatta euroa. Kuukausitasolle jaettuna tuo tekee keskiarvoksi n.420e/kk sisältäen siis tallipaikkamaksut. Kahdelle ihmiselle jaettuna tuo ei ole summa eikä mikään hevosen pidosta. Isoimpia menoeriä ovat olleet koulu- ja estesatulat, sekä bootsit kesä- ja talvikeleille, minkä lisäksi tasaisesti budjettia kerryttää tietenkin eläinlääkärikulut ja vuolut, lisärehut ja meidän miljoonat kuolainkokeilut. Halvalla ollaan siis päästy, kun pahimmillaan yksi paha klinikkareissukin voisi lohkaista tuon pari tonnia kerralla, täytyy siis olla kiitollinen jokaisesta terveestä päivästä, mikä näiden elukoitten kanssa saadaan viettää :D
Sellaista ajatuksenvirtaa näin pakkaspäivän ratoksi. Ei tällä kirjoituksella varsinaisesti ollut mitään tarkoitusta, halusin vain esittää oman näkemykseni niin paljon parjatusta yhteisomistuksesta, ja siitä, että ei ne vuokraajat ja ylläpitäjät aina ole saatanasta seuraavia, vaan homma voi toimia erittäin hyvin. Lisäksi suosittelen kyllä kaikille kulujen jatkuvaa kirjaamista ylös, vaikka hevonen olisi vain omassa käytössä - vuoden lopussa summa saattaa yllättää... 

Viikonloppuna hyvällä tuurilla saattaisin saada ratsastuskuvia pitkästä aikaa, jos vaan ei työnnä lunta taivaalta niin paljon, että kuvia ei pysty ottamaan... Tässä postauksessa kameran muistikortilta kaivettuja kuvia marras- ja joulukuulta.

Hyppelyt videolla

Edelliseen postaukseen laitoinkin jo toisen näistä videoista, mutta jostain syystä se ei kaikilla ole kuulemma näkynyt, joten laitan uudestaan youtuben kautta. Lisänä video tiistailta kun Bambin kanssa mentiin ravi- ja laukkakavaletteja iltajumppana.

Olen nyt siis ruvennut taas aktivoitumaan "hyppäämisen" suhteen. Heittomerkeissä hyppääminen, sillä hyvin pieniä esteitä mennään, ennemminkin kavaletteja. Kuitenkin, Piirron lähdön jälkeen en ole hypännyt ollenkaan, mitä nyt välillä vain mennyt puomeja. Oma tasapaino on heikentynyt hirveästi siitä, kun Piirron kanssa pystyin hyppäämään pieniä ilman satulaa ja korkeimmillaan hypättiin 120cm okseriakin pariin kertaan (joo en todellakaan ole koskaan ollut esteratsastaja :D). Nyt tuntuu, että 60cm este aiheuttaa rimakauhua ja ponnistuspaikat ovat entistäkin pahemmin hukassa, joten valmennukset tulevat tarpeeseen tulevina kuukausina.

Opetellaan tässä sitten molempien hevosten kanssa yhdessä pomppimista. Hyvä että kumpikaan ei ole mikään estetykki jo valmiiksi, niin ei ole paineita ruveta korottamaan esteitä ennen kuin itsekin olen valmis. Lisäksi, onneksi sekä Hellua että Bambia hyppyyttää myös minua paremmat ratsastajat, niin ei olla ihan toivottomassa tilanteessa kuitenkaan :D

Alla siis jo aiemmin lisäämäni video Hellusta ja toinen video Bambista, joka valitettavasti on hyvin pimeä, kun on illalla kuvattu.