Peltoilua ilta-auringossa

Meidän hyppelyt on nyt toistaiseksi ohi: Esteharjoituskisat Korholantilalla 20.7.

Uskaltauduin tosiaan uudemman kerran Piirrolla estekisoihin, kyseessähän oli siis meidän toiset estekisat ja nämä järjestettiin Korholan tilalla. Viime kisat opistolla menivät täysin penkin alle, joten olin aika skeptisellä fiiliksellä sunnuntaina aamulla kun piti tallille raahautua lyhyiden yöunien jälkeen. Asiaa ei lainkaan helpottanut se, että edellisissä estetreeneissä kotona Piirto pudotteli, kielteli ja kaahasi hirveästi. Olin siis melkein perumassa koko jutun vielä viime hetkellä.

Kaikki kuvat jälleen (c) Anna :)

Verkassa välikävelyjä

Onneksi myös Anna oli menossa Piirrolla ristikkoluokan, eli minunkin oli pakko lähteä, en voinut ruveta perumaan suunnitelmia enää aamulla. Nyt oli vieläpä ensimmäinen kerta kisoissa ilman Annaroosaa, joka aiemmin on aina ollut meillä tukena ja turvana. Tällä kertaa jouduin itse ajamaan Piirron paikalle ja radan kävelyssä pohtimaan tiet ihan itse. Tässäkin Annasta oli iso apu, sillä pystyin itse käymään läpi rataa samalla, kun neuvoin hänelle, miten Piirtoa missäkin kannattaa ratsastaa. Yksin jo olisin ollut, olisin varmaankin vain vilkaissut radan ja lähtenyt taas soitellen sotaan, ilman minkäänlaista suunnitelmaa.

Annan luokka oli ensimmäisenä ja jo verkassa Piirrolla oli kuulemma hyvin menohaluja, ehkä vähän liikaakin, mutta se pysyi hyvin käsissä silti, eikä ainakaan kuumuus näyttänyt haittaavan poikaa. Rata meni Annalla ja Piirrolla todella hyvin, paremmin kuin olin uskaltanut toivoakaan, vain 4 virhepistettä tuli ensimmäisessä vaiheessa. Minä jännitin kentän laidalla ihan kauheasti kun katselin näiden kahden menoa, vaikka Anna ratsasti todella siististi ja Piirto oli hyvin kontrollissa. Olin silti varma, että Piirto kieltää vähintäänkin sarjan toiselle osalle, sillä kun on välillä tapana tehdä sitä. Onneksi olin väärässä ja suoritus oli oikein mallikelpoinen ja olin hyvin ylpeä molemmista. Oman luokkani, eli 50-60cm verkka alkoi puolisen tuntia edellisen luokan jälkeen, joten Piirto ehti hetken hengähtää varjossa ja hörppiä vettä. Ei se kuitenkaan ollut mitenkään väsyneen näköinen, ennemminkin meinasi olla ongelmia saada se pysymään edes hetki paikoillaan, kun koko ajan piti olla tönimässä tai tutkimassa jotakin. Jos ei kohteena ollut taluttaja, niin sitten traileria tai autossa olevia tavaroita piti tutkia, suulla tietenkin.

Rata oli minulla sama kuin ristikkoluokassa, mutta yhden esteen alle tuli "pelottava" puolikas putki tai joku vastaava, johon Piirto verkassa kielsikin ensimmäisellä yrityksellä. Tähän olin varautunut ja se saikin välitöntä ja suoraa palautetta moisesta käytöksestä. Tultiin heti esteelle uudelleen, ja sitten se ottikin hurjan loikan kaukaa ja hyvällä ilmavaralla, mutta eihän sillä tyylillä niin väliä ole, kunhan yli päästään. Otin vielä yhden hypyn tuohon esteelle, joka meni nyt ihan normaalisti ja sitten vaihdettiinkin suuntaa ja verkkaesteenä oli vitosesteenä toimiva okseri. Okserin hyppäsin vain kerran, koska siinä ei ollut mitään ongelmia, enkä halunnut hyppyyttää Piirtoa turhaan. 

Ohi!

Hypätään sitten kunnon ilmavaralla

Vielä yksi verkkahyppy

Radasta en oikein ihmeitä osaa sanoa. Rata oli paljon helpompi kuin Opistolla, joten pääsin ratsastamaan rauhassa tiet ja ei ollut ongelmia esteiden muistamisessa. Piirto meinasi alussa vähän kuumua ja jouduinkin rauhoittelemaan sitä ääneen aika paljon. Kakkosesteelle tuli huono hyppy, mutta hienosti Piirto pelasti, vaikka itse sukelsin hyppyyn aivan liian aikaisin. Loput radasta meni mielestäni tosi hyvin, pelottava sarjakin meni siististi ja sen jälkeen vähän hankalampi tiukka käännöskin onnitui, vaikka ristilaukalla tultiinkin. Kutoselle tuli harmillinen pudotus, joka oli oma vikani, kun toin Piirron todella huolimattomasti esteelle. Käännyinkin esteen jälkeen juuri tuomareiden kohdalla katsomaan tippuiko, ja vahingossa tuli äneen kirottua tapahtunutta :D

Este 1

Este 4a

Este 4b

Este 5

Este 6. Tässä tuli pudotus.

Yhdestä pudotuksesta huolimatta olin aivan suunnattoman tyytyväinen koko päivään, Piirto teki hienon suorituksen ja me ratsastajat osattiin kerrankin antaa sen työskennellä parhaalla mahdollisella tavalla. Pienellä treenillä Piirrolla pystyisi varmasti hyppäämään lähiaikoina ainakin kahdeksaakymppiä. Hevonen nimittäin hyppää kyllä, kunhan ratsastaja vain osaa olla häiritsemättä sitä selässä.

Valitettavasti näyttää tällä hetkellä siltä, että minä en tule olemaan se, joka Piirrolla hyppää jatkossa tavoitteellisesti. En kotona enkä kisoissa, ellei pienimuotoista ihmettä tapahdu. Viime aikoina jokaisen vähänkin rankemman hyppytreenin jälkeen minulla on ollut selkä todella kipeänä, jopa niin pahana, että en illalla ole omin voimin päässyt nousemaan sohvalta tai kumartumaan. Oli siis tehtävä vaikea päätös, ja todettava, että minä keskityn vain sileällä ja maastossa ratsastamiseen. Anna hoitaa hyppäämisen ja esteillä kisaamisen minun valvonnassani ainakin näin alkuun. Todennäköisesti itsekin välillä otan muutamia hyppyjä, mutta kovin tehokkaasti en uskalla esteitä mennä jos haluan pysyä työkykyisenä jatkossa.

Vauhtiponi!

Vaikka vähän on haikea mieli tuon selän takia, niin ei se vähennä yhtään sitä riemua, minkä hyvin mennyt kisapäivä sai aikaiseksi. Tuo hyvä mieli jatkuu vieläkin kivusta huolimatta. Nyt olisi tarkoitus, että Piirrolla on parisen viikkoa vähän kevyempää. En jätä sitä varsinaisesti lomalle, mutta tehokas treeni on nyt hetken täysin poissa suunnitelmista ja itse käyn humputtelemassa maastossa, kun taas Anna saa hoitaa kentällä jumppailut.

Tässä vielä video(HD) radasta. Alussa pientä odottelua, kun ratahenkilökunta ei ollutkaan ihan oikeilla paikoillaan.

Ahaa -elämyksiä istunnasta ja järkyttävän huonoja kuvia valmennuksesta

Tiistaina käytiin taas Helkyn valmennuksessa aivan kamalassa helteessä ja hevosista kyllä huomasi, että lämpö vaikutti jaksamiseen, oli niin eri vireystaso ainakin Piirrolla kuin mitä edellisellä kerralla. Kuumuuden vuoksi ei voitu tehdä mitään kauhean raskasta, mutta oli kyllä sen verran intensiivinen kolme varttia, että minä ja Piirto oltiin lopussa läpimärkiä ja itsellä oli välillä tunne, että taju menee ja juotavaa ei voinut saada tarpeeksi. Hengissä kuitenkin selvittiin ja saatiin taas hyviä neuvoja kotiin viemisiksi.

Huom. Kaikki kuvat otettu kännykällä kuvakaappauksena videolta, eli ovat erittäin huonolaatuisia ja epätarkkoja, pahoittelen tätä, mutta näkyy niistä jotakin sentään :)

Periaatteessa ei tehty kovinkaan ihmeellisiä harjoituksia: alkuun otettiin ympyrällä taivuttamista ja takaosan alle saamista (Piirto oli hieman jäykkä takapäästä edellispäivän uintireissun vuoksi). Tämän jälkeen siirryttiin harjoitusravissa tekemään ravi-käynti-ravi -siirtymisiä pääty-ympyröillä niin, että ohjalla ei saanut jarruttaa lainkaan. Tarkoituksena oli siis herkistää istunta- ja pohjeavuille hevosia. Piirron kanssa hidastaminen toimi heti alusta asti aikas hyvin, mutta liikkeelle lähdöissä tuntui kuin hevonen olisi tarponut tervassa. Sain palautetta liiallisesta pohkeella pumppaamisesta ja turruttamisesta ja käskyn käyttää vain kerran kevyesti pohjetta, jonka jälkeen vaaditaan välitön reaktio hevoselta, tai muuten tehostetaan apua raipalla. Aluksi jouduinkin napauttamaan aika reippaastikin raipalla persauksille, mutta muutaman toiston jälkeen Piirto tajusi idean ja itse osasin paremmin valmistella siirtymisen istunnalla, jolloin päästiin siirtymään raviin tehokkaasti ja ravi oli heti aktiivista.

Ennen valmennusta olin kauhuissani, sillä tiesin, että joudun taas istumaan melkein koko tunnin harjoitusravissa, mikä siis viime kerralla tuntui täysin mahdottomalta ja oli erittäin tuskaisaa ainakin minulle, ja varmasti myös Piirrolle. En siis pystynyt istumaan satulaan lainkaan, ja ne kerrat kun pysyin rentona, istuin ihan ihmeellisessä könötysasennossa. Nyt olin jo käynyt päässäni läpi kaikki mahdolliset tekosyyt, miksi en voisi harjoitusravia mennä, mutta päätin silti vain purra hammasta ja pomppia siellä selässä jos näin käsketään. Tämä kannatti. Jotenkin sain Piirron ratsastettua heti alkuun mukavan rennoksi ja pyöreäksi kevyessä ravissa, että harjoitusraviin siirtyessä ei istuminen ollut sen kummempaa kuin käynnissä tai laukassa. Tai oikeastaan - minulla oli tällä kertaa enemmän ongelmia istua kunnolla laukatessa. Muutaman kerran Helkky joutui muistuttamaan minulle rentoudesta ja siitä, että yritin puristaa jaloilla, mutta kun nämä asiat sain korjattua, pääsin ravissa kivasti mukautumaan hevosen liikkeeseen, kun en jännittänyt sitä vastaan. Pystyin varmaan ensimmäistä kertaa Piirron kanssa ihan oikeasti työstämään sitä harjoitusravissa niin, että asettaminen ja takaosan aktivointi onnistui samalla, kun itse istuin rentona ja jopa kannoin kädet ja yritin parhaani mukaan istua myös suorassa (tämä on vielä työn alla).

Laukassa sain myös kunnollisen herätyksen ihan viime minuuteilla, kun mentiin oikeaa laukkaa isolla ympyrällä. Piirrollahan on ollut tapana hyvin herkästi vaihtaa ristilaukalle oikeassa kierroksessa, johon en ole saanut keksittyä itse ratkaisua. Noh, ratkaisu oli niinkin helppo, että minun täytyy istua siellä selässä tasapainossa ja auttaa Piirtoa myös pitämään laukka yllä. Kuulostaa helpolta ja nyt kun sain tähän vinkkejä, se olikin paljon helpompaa. Ongelma oli siis siinä, että oikeaan kierrokseen laukatessa nojauduin aina tiukemmassa kaarteessa vasemmalle, johtuen kroppani vinoudesta. Tämä taas horjutti Piirron tasapainoa ja se tottakai vaihtoi takapään vasempaan laukkaan, kun siihen painoapuni sitä käskivät. Sain käskyksi "katsoa" hevosen häntään päin ulkokautta aina näissä hankalissa paikoissa, jolloin huomasin, miten painopisteeni pysyi oikealla ja Piirto pystyi jatkamaan laukkaa sujuvasti ilman minkäänlaisia ongelmia. Miten hölmö ihminen voikaan olla, olenhan minä aina tiennyt, että olen vino, mutta näköjään olen sen vain pyrkinyt unohtamaan ja miettinyt mikä hevosessa on vikana, vaikka vika on täysin minussa itsessäni. Huoh... 

Annika oli onneksi mukana katsomassa valmennusta ja ottamassa videoita, joista pääsin kotona katsomaan omaa ratsastusta, ja olipahan taas kerran sellaista kauhumateriaalia että ihan itkettää. Piirto meni nätisti ja ihan hyvin meillä meni muutenkin, mutta minä olen vain niin toivottoman vino! Ihan joka pätkässä istun vasen kylki rutussa ja olkapää paljon alempana kuin oikea. Onneksi laukkaosuudelta ei ollut videota, olisin varmaan sen nähtyäni vetänyt ranteet auki ja antanut Piirron jollekkin normaalin vartalon omaavalle ihmiselle.  

 Kaikesta angstauksesta huolimatta, oli erittäin antoisa tunti ja kuten sanottu, sain todella paljon ajattelemisen aihetta ja konkreettisia neuvoja pahimpiin ongelmiini. Nyt vain täytyy jatkuvasti muistaa keskittyä omaan istuntaan ja muihinkin apuihin kuin vain ohjaan. Täytynee palkata joku random-tyyppi kentän laidalle huutamaan naama punaisena minulle virheistäni. Piirtoon olin kyllä todella tyytyväinen valmennuksen jälkeen, se jaksoi kauheassa kuumuudessa tehdä kaikki mitä siltä pyydettiin ja vieläpä ihanan positiivisella asenteella. Siitä pitäisi ottaa itse kunkin mallia ;)

Takaisin blogin pariin uittokuvien kera

Muutaman kerran viime viikon aikana avasin bloggerin ja tarkoitus oli ruveta kirjoittamaan postausta, mutta jotenkin se jäi aina kesken, ja koska ei ollut minkäänlaisia kuvia tai videoita käytettävissä, kirjoitusinto oli melkolailla olematon. En kuitenkaan tajunnut, että viime postauksesta oli mennyt näin kauan, joten nyt korjataan tilanne.

Viime viikko meni ihan tavallisissa merkeissä, käytiin maastoilemassa todella paljon ja Anna hyppäsi Piirrolla yhtenä päivänä pieniä esteitä minun valvonnassa. Hypyt meni todella hyvin, ja päätettiin ilmoittaa Anna ja Piirto ensi sunnuntain ristikkoluokaan Korholaan. Itse hyppään siellä 50-60cm luokan, toivotaan että nyt menee paremmin kuin viimeksi Opistolla. Piirrolla oli takakenkä jotenkin päässyt vääntymään ja oli samalla lohkaissut pienen palan kaviota mukanaan, joten eilen tallikaveri otti siltä molemmat takakengät pois. Toivotaan että saadaan lähiaikoina kengittäjä paikalle, niin ei pääse kulumaan liikaa nuo kaviot, vaikka Piirrolla kohtuullisen hyvä kavioaines onkin.

Sitten palataankin siihen asiaan, minkä vuoksi alunperin tänne tulin kirjoittelemaan: käytiin siis maanantaina uittoreissulla ensimmäistä kertaa ikinä! Köpöteltiin reilu viiden kilometrin lenkki ensin järven rannalle, jossa odotti Tero ja velipoika huoltojoukkoina auton kanssa. He siis toivat meille juotavaa, pyyhkeet, vaihtovaatteet ja hevosille päitset ja narut mukana, että  pystyttiin uiton jälkeen hetki lepäilemään ja kuivattelemaan ennen takaisin lähtemistä. 

(Osa kuvista todella huonolaatuisia, koska kännykällä otettuja ja aurinko paistoi suoraan vasten)

JEEE VETTÄ!

Piirto oli kuin vanha tekijä veteen menemisessä. Muut vähän arastelivat aluksi kastautumista, niin Piirto saapasteli korvat tötteröllä suoraan veteen ja oli siellä kuin kotonaan. Pidin sen aluksi varmuuden vuoksi koko ajan liikkeessä, ettei se keksi tehdä samaa temppua kuin viimeksi kahlaillessa, eli ruveta makaamaan tai piehtaroimaan rantavedessä. Se käyttäytyi kuitenkin todella mallikkaasti, ja muutkin hepat tulivat mieluusti perässä, kun yksi oli jo valmiiksi siellä.

Kävin muutaman kerran uimassa ihan kunnolla syvemmällä, jossa Piirto tykkäsi leikkiä sukellusvenettä tunkemalla turvan veden alle ja puhaltelemalla kuplia :D Heti kun kaviot osui pohjaan, tuli hirveä kiire ottaa muutama vauhdikkaampi pomppu, että päästiin takaisin pitävälle pohjalle. Kyydissä oli kuitenkin helppo pysyä napppaamalla kiinni Piirron takkutukasta. 

 

 

 

Tuo päivä oli niin mahtava, että on päästävä vielä uudestaan tämän kesän aikana käymään porukalla tuolla rannalla. Piirto oli innoissaan ja kaikilla oli hauskaa, voiko enempää toivoa? Uimisen jälkeen laitettiin hepat puihin kiinni ja ne saivat syöpötellä ruohoa ja kuivua sillä aikaa, kun me huolehdimme omasta nestetankkauksesta. Takaisin kävellessä Piirto oli hyvin väsyneen oloinen, jouduin välillä muistuttamaan, että pitäisi ihan oikeasti jaksaa kävellä, että päästään saman päivän aikana vielä takaisin tallille. Aiemmin hieman jännitystä aiheuttanut moottoritien ali menevä tunnelikaan ei jaksanut enää hetkauttaa, vaan siitä mentiin löysin ohjin pää painoksissa läpi.

 

Taukki...

MyDay-videopostaus

Tässäpä olisi lupaamani videopostaus, joka on kuvattu sunnuntaina, teemana siis MyDay. En tiedä mikä on "virallinen" tapa tällaiseen postaukseen, mutta päätin kuvata suurinpiirtein koko tallireissun ja vähän vielä iltapäivältä Repen kanssa lenkkeilyä. Toteutus ei ehkä ollut mikään loistava, koska jouduin itse kuvaamaan, mutta muuta ette saa, joten tähän on tyytyminen, hah! 

Pakko vielä lisätä pari kuvaa lauantailta, käytiin siis reilu 16km maastolenkillä ja päätettiin matkan varrella käydä vähän kahluuttamassa hevosia. Piirto meni veteen hetken vastustelun jälkeen ja nautti olostaan täysin rinnoin. Se nautti vedestä jopa niin paljon, että kun keskittymiseni herpaantui hetkeksi, huomasin, että hevonen rupesi häviämään altani! Piirto pikkupaviaani siis päätti yrittää ruveta makoilemaan veteen. Muutamalla karjaisulla ja kannustamisella se kuitenkin ponnisti takaisin seisaalleen selkeästi nyreissään ja minulta ehti kastua vain sääret. En tosin pystynyt olemaan Piirrolle edes vihainen, nauratti vaan ihan älyttömästi koko tilanne ja vaikka kengät oli ihan märkänä ja satulakin kastui, minä vaan repeilin selässä ja huvitti Piirron innokkuus. Ehdottomasti käydään lähiaikoina uudestaan, hieman vesileikkehin sopivammalla varustuksella tosin...

Helkyn valmennus

Tiistaina köpöteltiin siis kahden muun ratsukon kanssa reilun kilometrin päähän maneesitallille, jossa Helkky oli pitämässä valmennuksia. Oli mukava mennä suurinpiirtein saman tasoisten ratsukoiden kanssa ja vaikka ei sinänsä ihmeitä tehty, niin sain kyllä paljon irti tuosta vajaasta tunnista ja olin aivan innoissani kun Piirto sai paljon kehuja. Enempää en jaksa nyt näin myöhään illasta enää kirjoitella valmennuksesta, sillä videolta näkyy kaikki tarpeellinen. 

Suomiputet maastoilee videolla

Käytiin lauantaina maastossa kolmen suomiratsun voimin, mukana oli siis Piirron lisäksi Viki ja Helmi. Oltiin matkassa melkein kolme tuntia ja kilometrejä kertyi 18. 

Otin puolet matkasta videolle omatekoisella ei-niin-pro -kameralla, eli teippasin jesarilla vanhan nokia N8 turvaliivin rinnuksiin kiinni. Hyvin toimi muuten, mutta akku loppui puolivälissä matkaa. Tarkoitus oli laittaa äänettömänä video, mutta en jaksanut ruveta lisäilemään musiikkeja ja hiljaisena tuo on todella tylsää katsottavaa, joten päädyin editoimaan videon niin, että oma puheeni on melkeinpä ainoa mitä siinä kuuluu. Totesin videota katsellessa, että voisin ehkä yrittää opetella välillä hiljaa olemista, puhun nimittäin ihan älyttömän paljon! Sääliksi käy niitä, jotka minun seurassa joutuvat olemaan...

(Linkki videoon)

Nyt onkin tulossa videoita ihan kunnolla, sillä eilen oltiin Helkyn valmennuksessa, josta laittelen huomenna koostetta ja tarkoitus olisi viikonloppuna kuvailla äänestyksen voittanut My Day -video. Tosin teen sen ihan vain tallipäivästä, eipä minulla ihmeemmin kuvattavaa kotona ole.