keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Hienoja ja huonoja hetkiä

Eilen oli taas tiistaiseen tapaan puomi/kavalettitunti, joka meni - noh - ei nyt niin hyvin kuin olin toivonut. Piirto otti taas hirveästi kierroksia kun huomasi esteet maneesissa, ja alkuverkkailu oli jälleen kerran melko hermoja raastavaa, kun hevonen tuntui taipuvan aina juuri väärään suuntaan ja yritti hivuttautua vaivihkaa kohti esteitä, kun olisi pitänyt pysyä pääty-ympyrällä. Olin aiemmin päivällä jo käynyt ratsastamassa parilla hevosella entisellä tallillamme, joten tuntui, että voimat oli ihan lopussa jo heti Piirron selkään kiivetessä. Lopulta päästiin jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen, millä tempolla ravaillaan, mutta kun oli laukan aika, Piirto ampaisi kuin tykin suusta vauhtiin niin, että jouduin kääntämään sen pienelle ympyrälle, ettei oltaisi törmätty edellä menevän hevosen persauksiin. Laukkakin rupesi vähän sujumaan ja Piirto rauhoittui, kun tajusi, että nyt mennään vielä sileällä ja minua pitää kuunnella edes hetkittäin.

Kohta mennään!
Mentiin tosi hyvää ravipuomitehtävää "ratana", ja vaikka Piirrolla oli aluksi hankaluuksia mennä - omg - neljää peräkkäistä ravipuomia, onnistui tehtävä ihan kivasti ja vältyttiin isommilta sekoiluilta. Seuraavaksi mentiin samaa rataa, mutta puomien kohdalla oli nyt pienet ristikot (kavaletit), ja tarkoitus oli tulla laukassa nämä. Tulin ensimmäiselle ravissa, jolloin Piirto oikeastaan vain käveli kavaletin yli ja jatkoi seuraavalle ihan hyvin. Kakkosesteen jälkeen tehtiin laukkaympyrä, jotta sain vähän laukkaan paremman temmon ja tultiin pituushalkaisijalle, jossa oli kolme ristikkoa. Nämä menivät ihan ok, mutta Piirto kiemurteli ihan kamalasti ja ei olisi halunnut mennä yli. Ihan omaa vikaa oli, kun jäin tuijottamaan esteitä sen sijaan, että olisin keskittynyt rohkaisemaan hevosta menemään eteenpäin ja pitänyt katseen ylhäällä. Viimeisen ristikon ohi mentiin vielä pariin kertaan, mutta lopulta tultiin yli siitäkin kunnialla, ja Piirto sai ansaitsemansa taputukset, kun oli noinkin hyvin onnistunut kuskaamaan tämän epätoivoisen ratsastajantekeleen radan läpi. 

Rataan kuului todella tiukkoja käännöksiä, jotka eivät vielä Piirrolta suju kauhean hyvin, joten jäi vähän sekalaiset fiilikset tunnista. Toisaalta pystyttiin suoriutumaan kaikista tehtävistä, jotka meille annettiin, mutta toisaalta taas olisi varmasti tullut enemmän onnistumisen iloa sekä hevoselle, että minulle, jos tehtävät olisi olleet helpompia. Kaikkea ei voi saada ja välillä on mentävä vähän hankalampiakin juttuja, että voi kehittyä. Jos ratsastaisin vain itsenäisesti, pyörisin jatkuvasti pelkästään omalla mukavuusalueella ja jumitettaisiin varmaan samalla tasolla vielä viiden vuoden päästäkin :D Ihan tunnin lopussa sain vielä totaalisen onnistumisen tunteen, kun tajusin taas, miten vinossa istun (eli vasen kylki "rutussa", paino oikealla ja oikea jalka paljon pidempänä kuin vasen) ja tästä syystä loppuravit vasempaan suuntaan eivät meinanneet millään sujua. Polkaisin melko raivolla painon vasemmalle niin, että oikea jalka ei ottanut ollenkaan jalustimesta tukea, vaan kaikki paino oli vain vasemmalla, jolloin peilistä katsottuna näytin siis kerrankin suoralta. Seuraavaksi tapahtuikin pienimuotoinen ihme, sillä Piirto hakeutui heti eteen-alas -muotoon, kaula kaartui oikein sievästi ja tunsin, miten takapää rupesi polkemaan kunnolla alle. Olin aivan ihmeissäni ja Piirto sai runsaat kehut ja taputukset, sekä melko pian pääsi kävelemään pitkin ohjin. Oli kyllä mahtava huomata, miten pienestä se oli kiinni, että hevonen muuttui rautakangesta letkeäksi. Taas kerran syyllinen siis Piirron huonosti menemiseen löytyi ihan täysin satulan päältä, eli minä voin mennä jälleen itseeni ja pohtia, miten voisin jatkossa antaa Piirron työskennellä niin hyvin, kuin mihin sillä oikeasti olisi mahdollisuuksia jos en olisi jatkuvasti vaikeuttamassa asioita. 

Piirron mielipide kuivattelusta... Pitäisi jo päästä Milon luokse takaisin! (ei siis todellakaan pelännyt mitään tuossa, protestoi vaan kun joutui odottelemaan)
Tänään meninkin sitten tallille tarkoituksena käyttää hyödyksi eilen opittuja juttuja, erityisesti tuota oman istunnan vaikutusta Piirron liikkumiseen. Olo oli mahtava ja kelikin oli ihanan aurinkoinen, eikä Piirtokaan näyttänyt niin kauhean happamalta kun hain sen tarhasta kesken heinänsyönnin - loistava päivä siis tiedossa! 

Piirron normaali ilme kun haen sen hommiin :D
Maneesissa oli valmiina kolme estettä odottelemassa estevalmennuksen alkamista, eli Piirto rupesi tuttuun tapaan innostumaan heti, kun nousin selkään ja otin ohjat tuntumalle. En kuitenkaan välittänyt sen pöhköilystä, vaan määrätietoisesti tein ympyröitä ja keventelin ooooikein rauhallisesti ja yritin heti alusta asti muistaa pitää istunnan suorana ja painon myös vasemmalla jalustimella. En tiedä oliko Piirto vähän hämmentynyt yhtäkkisestä painopisteen muutoksesta, vai oliko se vaan esteistä niin innoissan, mutta se rupesi ympyrällä tarjoamaan laukkaa aina, kun muistuttelin sisäpohkeella taipumisesta. Korjasin aina takaisin raville, ja ei mennyt pitkään, kun se alkoi ihan oikeasti taipumaan ja rentoutumaan. Huippufiilis! Yleensä vasen kierros on todella kankea aluksi, ja nyt se toimi todella hyvin heti alusta asti. Oikeaan kierrokseen meni myös todella nätisti ja vartin verran kun oltiin maneesissa oltu, ei Piirto tuntunut välittävän esteistä enää lainkaan. Menin myös ensimmäistä kertaa pohkeenväistöä selästä käsin aina pari askelta kerralla, ja Piirto teki ne mukisematta ja ihan kohtuu siististi joka kerta, toki isojen kehujen saattelemana.

Kun ravi toimi hyvin, otin mukaan laukkaa, joka olikin sitten taas yhtä vauhdikasta kuin eilenkin. Nyt kun maneesissa ei ollut ketään muita, pystyin antamaan Piirron mennä melko reipastakin vauhtia aluksi ja rupesin vasta parin kierroksen jälkeen vähän rauhoittamaan ja lyhentämään sitä, joka ei tuottanutkaan ongelmia yhtään. Laukat pyörivät niin kivasti, että päätin ottaa pari hyppyä nyt, kun esteet olivat sopivan pieniä ja hyvillä paikoilla helppoja lähestymisiä ajatellen. Otin ensin (n.30cm) pystylle pari hyppyä oikeassa kierroksessa, joka siis laukassa on meillä se huonompi, ja aiemmin en ole uskaltanut edes yrittää esteelle lähestymistä kamalan vauhdin vuoksi. Piirto malttoi tosi hyvin tulla suorana esteelle ja odottaa oikeaa paikkaa, eikä epäröinyt tällä kertaa yhtään yli menemistä. Myös toiseen suuntaan vähän korkeampi ristikko meni kuin vanhoilta tekijöiltä, ja vaikka Piirto innostui ja imi esteille hyvin, pysyi se kuitenkin kontrollissa ja rauhallisena koko ajan. Vain yhden kerran se kolautti ristikolla, mutta sekin oli oma vikani, kun tein vähän huonon lähestymisen. Yli mentiin kuitenkin ja otettiin vielä pari onnistunutta hyppyä loppuun niin, että molemmille jäi todella hyvä mieli. Tällaisia lisää!

Hörökorva ja pallopää
Kävin vielä myöhemmin Milolla vähän köpöttelemässä maastossa, siellä kun on nyt niin kova ja liukas pohja, että yhtään kovempaa ei voi edes kuvitella menevänsä. Oli kyllä ihana kuunnella lintunen viserrystä ja nauttia auringonpaisteesta hevosen selässä rentoutuen :)

Milo maastoutuu hyvin tuohon lumimaisemaan
Nyt onkin sitten taas tiedossa pari hevosetonta päivää, tulee kyllä ihan tarpeeseen. Tuntuu, että olisi kipeäksi tulossa, mutta ei sitten kuitenkaan kunnolla iske se kuume, pientä flunssan oiretta vaan on. Lisäksi sain tänään keuhkot täyteen Piirron karvoja, se on jo kovaa vauhtia pudottamassa talvikerrastoaan pois ja sen kyllä huomaa vaatteista, loimista ja harjoista....

maanantai 24. helmikuuta 2014

Päiväni kuvitettuna

Sunnuntaina, eli eilen, päätin tehdä ensimmäisen "MyDay"-postaukseni. Kaikki kuvat on iphonella otettuja, joten laatu ei taaskaan päätä huimaa, mutta näillä mennään.

Herätin Repen :D (meidän uuden ihanat matot näkyy kuvassa)


Aamulla oli tarkoitus herätä kuudelta, mutta koska en osannut ihan kunnolla vielä käyttää tämän uuden puhelimen torkkuominaisuutta, näytti kello herätessä jo vaille seitsemää. Myöhässä siis olin, ehdin pikaisesti käyttää Repen pissalla ja vaihtaa vaatteet, ennen kuin juoksin pikavauhdilla autolle. Olin siis menossa aamutallia tekemään ja paikalla piti olla klo7...


Onneksi aamulla ei ollut liikenteessä ketään muita ja liikennevalotkin vielä poissa käytöstä, joten en myöhästynyt kuin pari minuuttia :) Keli oli tosin ihan järkyttävä, räntää tuli vaakatasossa ja tuuli todella ikävästi.


Minä rupesin etsimään hepoille kuivumassa olleita loimia sillä aikaa kun Miia antoi aamuruokia, jonka jälkeen alkoi loimittaminen ja ulos kuskaaminen.


Lopulta, puoli yhdeksän aikoihin, viimeinenkin polle oli pihalla syömässä tyytyväisenä heiniään, ja voitiin aloittaa karsinoiden siivoaminen ja heinien ym laitto iltaa varten.

Scheissea lappamassa...

Tuota kun vielä oppis ajamaan :D
Puoliltapäivin oltiin vihdoinkin valmiita, mutta minullapa oli vielä jäljellä Piirron karsinan siivous ja ruokien laitto. Kävin myös täyttämässä Piirron ja Milon vesisaavin tässä välissä, mutta ne vaan mökötti tarhan nurkassa, ei ollut ilmeisesti jano.


Jätkät mökötti mulle :D 

Puhdasta tuli :)
Piirron pöperöt
Olin just saanut karsinan siivottua ja vietyä heinät ja ruuat valmiiksi, kun Elisa tuli tallille ja päästiin laittamaan hevoset valmiiksi maastolenkkiä varten.



Yhden jälkeen lähdettiin maastoon, jossa ei valitettavasti tullut otettua kuvia, mutta sen verran voin kertoa, että Piirto käyttäytyi oikein kiltisti ja pystyttiin ravailemaan ja laukkaamaan ihan rennosti ilman temppuiluja. Olen kyllä niin ylpeä :)


Lenkin jälkeen juotin Piirron ja kuivailin sitä vähän, se kun otti pienen hien pintaan lenkin aikana. 

Yritin muös saada siitä kivan poseerauskuvan, mutta eihän se malttanut pysyä paikallaan, saatikka katsoa kameraan, että olisin siinä onnistunut.

Vainukoira

Piirto meinas nukahtaa sillä aikaa kun vein tavaroita pois :)
Päästettiin hepat takaisin tarhailemaan ja lähdin viemään Elisaa kotiin. Sen jälkeen päätin nälissäni heittää hyvin alkaneen elämäntapamuutoksen roskakoriin ja suuntasin kauppaan ja ruokaa hakemaan.

Riisipiirakkaa, suklaata ja salaattia - näillä pärjää illan :D

Piti tosin hakea scanista vielä mättöburgeri (miksiköhän paino ei tipu...)
Tyytyväisenä painelin kotiin, jossa korkkasin burgeraterian ja katselin ensin SWE-CAN -lätkämatsia, sitten salkkareita tallennuksesta ja lopuksi vielä Awkwardia nautiskellen suklaata jälkkärinä :D 

Repe osaa aina olla tiellä kun yrittää jotain kattoa
Aivan huippuhyvä sarja - tykkään!
Otin vielä pikapäikkärit Repen kanssa ja yhdeksältä lähdettiin vielä Teron ja Repen kanssa pitkälle lenkille. Jouduin tosin matkalla ostamaan Siwasta pullon ediä, että selvisin lenkistä :D

Repsukan kanssa nokosilla :)


Siinäpä oli minun sunnuntaipäiväni kuvitettuna, ihan hauskaa oli kuvailla, toivottavasti jotain edes kiinnostaa :D

perjantai 21. helmikuuta 2014

Kiero jo syntyessään

Eilen kävin paikallisella kiropraktikolla niksaututtamassa rankani ja kuulemassa tuomion, onko mitään tehtävissä vinouden ja muutenkin toispuoleisuuden suhteen. Minulla on siis toinen jalka selvästi pidempi, varsinkin ratsastaessa tämän huomaa hyvin. Lisäksi minulla on oikealla alaselässä erittäin paha kipupiste, jonka vuoksi varaan painoa toispuoleisesti sinne terveemmälle puolelle. Näiden myötä myös kävelyasentoni on väärä ja koko lihaksistoni on muotoutunut vähän väärin, kun toisella puolella kehoa lihakset ovat jatkuvassa kireystilassa ja toisella puolella taas liian heikot.

Lontoo 2012 - tässä kuvassa näkee miten loistava ryhti minulla on (wtf ilme??)
Tiesin siis, että mitään ihmeparantumista ei ole odotettavissa ja toivoin vain, että saisin edes tietää onko minulla mahdollisuutta ikinä olla "normaali". Kiropraktikolle mennessä jouduin ensimmäisenä kertomaan kaikki selkä- ja muut tukielinvaivani, mitä minulla on ikinä ollut. Seuraavaksi hän tutki ihan silmämääräisesti ja vähän painellen rangan kohdalta, että missä niitä kipu- ja jumipisteitä on, ja osasi kyllä yllättävän hyvin löytää juuri ne kipeimmät paikat. Niskassa oli pari todella pahaa jumia (löin syksyllä pääni pahasti, eikä niska ole vieläkään toipunut siitä, mikä on vaikuttanut myös selän kipuiluun), samoin kuin lapaluiden välissä oli erittäin kivulias kohta. Alaselässä taas minulla on pieni mutka, skolioosi, mutta sieltä ei pahempia lukkoja löytynyt ainakaan rangan lähettyviltä, vaikka kipeä se olikin. 

Kun kipukohdat oli paikallistettu, aloitettiin lukkojen avaaminen. Kiropraktikko rusautti ensin niskan auki, mikä tuntui aivan uskomattoman hyvältä, varsinkin sen äänen kuuleminen, kun tiesi, että nyt sieltä aukesi pitkään vaivanneet jumit. Tämän jälkeen oli selän vuoro, enkä ole ikinä kuullut niin kovia rusauksia, kuin mitä sieltä lähti! Vaikka äänet olivat kovat, ei käsittely sattunut oikeastaan yhtään, vaan äänen mukana tuli sellainen helpottava tunne, kun kireystila helpotti pikkuhiljaa.

Lantion vinoudesta hän sanoi sen verran, että tämä minun jalkojeni eripituisuus on melko harvinaista, sillä jalkani ovat eri mittaiset vain silloin, kun olen istuma-asennossa, ei silloin kun makaan selälläni tai seison. Tähän sain ohjeeksi yrittää olla aina mahdollisimman suorana ja kuormittaa molempia puolia tasapuolisesti, sillä lantion vinouden pitäisi helpottua, kun muu kroppa on oikein päin. Lantion vinoudesta johtuen myös kävelytyylini on hieman väärä, astun liikaa vasemman jalkapöydän ulkosyrjälle, johon on myös kiinnitettävä huomiota ja mahdollisesti hankittava jonkinlainen pohjallinen ohjaamaan jalkaa oikeaan asentoon.

Mökillä 2012 - ei se istuma-asentokaan mikään hyvä ole :D
Lantiovaiva ja alaselän kipuilut ovat olleet minulla siis lapsesta saakka, joten mitään pikakeinoa niiden parantamiseen ei ole, vaan hiljalleen pitää yrittää ohjata kehoa oikeaan asentoon. Joudun nyt keskittymään todella paljon siihen, että en esimerkiksi seistessä nojaile vasemman lonkan varaan, tai istuessa laita aina oikeaa jalkaa vasemman päälle, vaan pitäisi pyrkiä olemaan asennoissa, jotka eivät tähän asti ole olleet niitä luonnollisimpia. Näin myös vastakkaiset lihakset joutuisivat töihin ja hiljalleen kroppa saattaisi muuttua suoremmaksi ja tasapainoisemmaksi.

Jatkossa aion käydä hieronnassa, fysioterapiassa ja kiropraktikolla sen mukaan, miten rahatilanne antaa myöten ja miten huonona selkä jatkossa on. 


Ai niin, täysin asiasta kukkaruukkuun: minulla on uusi BANNERI, jonka ystävällisesti teki http://kavionjalkiasydamessa.blogspot.fi/ -blogin kirjoittaja, kiitokset hänelle! :)

Nyt on ruokatunti ohi - takaisin töihin :D

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Voittajafiilis

Milo osaa poseerata, Piirto vaan ettii herkkuja :D
Nyt on kyllä pienimuotoinen hehkutus paikallaan. Kävin tänään hetken kentällä ratsastamisen jälkeen ensimmäistä kertaa tähän tallille muutettuamme yksin maastossa Piirrolla - ja se meni paremmin kuin hyvin! Alussa mentiin tosi kivasti löysillä ohjilla polkua pitkin ja Piirto suostui yllättävän kiltisti kävelemään ilman hötkyilyjä. Pari kertaa piti vähän ärähtää sille, että tarkoitus on kävellä eteenpäin, eikä kiemurrella edestakaisin ja yrittää kääntyillä kotiin takaisin. 

Tultiin sitten tosi pitkälle hyväpohjaiselle suoralle, jossa ajattelin, että otetaan vähän ravia tai laukkaa, mutta Piirto päätti esittää bravuurinsa, eli kunnon rodeopukit ja yritti lähteä ryöstämään laukassa pää alhaalla. Karjaisin sille niin kovasti, että varmaan koko metsä raikasi ja pistin ponin laukkaamaan koko piiiitkän suoran loppuun asti, kun kerran niitä menohaluja tuntui olevan. Ei ehditty montaa sataa metriä laukata kun Piirto yritti jo ruveta himmailemaan, kun alkoi raskas pohja väsyttää, mutta pyysin vaan eteen ja saatiin loppumatka laukata ihan mukavaa vauhtia pitkin ohjin. Lopulta kun arvelin, että on hyvä hetki hidastaa, ei tarvinnut kuin vähän tiivistää istuntaa, niin heppa tiputti heti käyntiin - ennenkuulumatonta :D 

Suurin ihme oli se, että tein suoran päässä täyskäännöksen, eli lähdettiin takaisin kotia kohti, joka on yleensä ollut se hetki, kun Piirto on tehnyt kaikkein pahimmat pukkinsa ja temppunsa, eikä kävelemisestä ole tullut mitään. Nyt sillä kohosi vaan pää vähäsen, mutta muuten käveltiin ihan samaa tahtia kuin poiskin päin mennessä. Vasta siinä vaiheessa, kun käännyttiin tallille päin menevälle polulle, se yritti ottaa muutaman raviaskeleen, mutta palasi ruotuun pienellä murahduksella. 

Takaisin kun päästiin, Piirto oli melkoisen hikinen, ja se sai palkaksi lämmintä vettä, fleecen niskaan ja pari palaa leipää, jonka jälkeen vein sen jatkamaan tarhailua Milon luokse. 


Rankan lenkin jälkeen heinät maistuu!
On kyllä niin hyvä fiilis tällä hetkellä! Maastoilu on minun lempijuttu ja nyt näyttää siltä, että pääsen nauttimaan siitä myös oman hevosen kanssa :)

Hyvä fiilis jäi myös eilisestä ratsastustunnista, jossa keskityttiin tällä kertaa enemmän omaan istuntaan ja ainakin itse pyrin Piirron kanssa rentoon ja rauhalliseen liikkumiseen. Lisäksi mentiin vastalaukkoja, sekä laukkaympyröitä. Tunti oli siis nyt rankempi ratsastajalle kuin hevoselle, ihan hyvä välillä näinkin päin, joutuu itsekin työskentelemään ihan tosissaan. Alla lyhyt videopätkä tunnilta. Vähän sain jo parannettua vinouttani, mutta matkaa on vielä hyvään istuntaan. Huomenna olisi aika kiropraktikolle, saa nähdä saanko sieltä apua tähän ongelmaan...


tiistai 18. helmikuuta 2014

Muille se on viikonloppu

Mulla menee koko loppuviikko - että toivun viikonlopun aiheuttamista selkäkivuista... Noh, kivuista ja väsymyksestä huolimatta oli kivaa ja arki alkoi taas liian nopeasti. Huomasi kyllä eilen töissä, että ei tullut paljoa levättyä viikonlopun aikana.

Lauantain aloitin mukavasti jo kukonlaulun aikaan menemällä tekemään aamutallia, ja siitä jatkettiin sitten puoliltapäivin Elisan ja Milon seuraksi hyppelemään maneesiin. Laitettiin pari kavalettia ja pikkupysty jumppasarjaksi niin, että ensimmäisessä välissä oli yksi laukka-askel ja toisessa kaksi. Lisäksi pistettiin yksi vähän isompi (maks 60cm) ristikko ja Elisalle kolme pystyä innariväleillä. En edes kuvitellut että kokeilisin Piirron kanssa innareiden menemistä, sillä ei ole vielä tarpeeksi voimaa ja kehonhallintaa, että oltaisiin päästy edes kahdesta ensimmäisestä yli! 

Söpöliini
Piirto veti jälleen kerran hirveät kierrokset päälle heti, kun se näki esteet, ja minulla olikin ihan kunnolla ongelmia saada verkkailtua se sileällä. Aina kun mentiin esteen ohi tai jos käänsin voltille, se yritti lähteä viemään esteelle päin. Jonkin aikaa kun olin verkkaillut, alkoi heponenkin vähän keskittyä ja rauhoittua, mutta aina välillä se yritti vaivihkaa hivuttautua lähemmäksi esteitä :D Lopulta sen odotus palkittiin ja ruvettiin menemään vasemmassa kierroksessa jumppasarjaa, jonka ensimmäiset hypyt (kavaletit) meni ihan kivasti, mutta viimeisen, alle 50cm korkean pystyn se pudotti jatkuvasti. Oikeaan kierrokseen ei pystytty jumppasarjaa tulemaan laukassa ollenkaan, sillä heti kun olin kääntämässä kohti ensimmäistä estettä, Piirto yritti lähteä viemään ihan päättömästi, joten tein aina ympyrän, otin raviin ja tehtiin ravilähestyminen. Tähän suuntaan se ei pudottanut pystyllä kertaakaan... Vasempaan kierrokseenkin saatiin pari suoritusta ilman pudottamista, kun pystyä nostettiin vähän korkeammaksi ja kun itse muistin aktivoida laukkaa kunnolla niin, että Piirto polki kunnolla takapäällä alleen.

Lopussa testattiin vielä isompaa ristikkoa, johon tuli kaksi kieltoa (tai yksi kielto ja yksi yli käveleminen..) ja yksi ihan ok ylitys. Ristikko oli lävistäjällä niin, että jouduttiin tulemaan oikeassa laukassa sille, joten se oli melko hankala meille, kuten olin epäillytkin. Otettiin tämän jälkeen vielä vasempaan kierrokseen jumppasarja, jossa pysty oli laskettu maapuomiksi, jotta saatiin onnistunut suoritus loppuun. Piirto ja Milo hikosivat ihan kunnolla, vaikka ei mitään älytöntä treeniä mentykään, taisi talvikarva lämmittää sen verran, että plussakelillä maneesissa hyppääminen hikoilutti jo noin pienestä.

Väsyneet poitsut

Pojilla oli vähän jano reenin jälkeen
Hyppelyistä on videotakin, mutta nyt en jaksa ruveta editoimaan, koska mitään loistavia suorituksia ei tullut, niin laittelen esille sitten joskus kun on enemmän matskua :) 

Tallin jälkeen ajelin kotiin ja suihkun kautta syömään (oli vähän nälkä kun koko päivänä en ollut syönyt mitään) ja melkein heti tulikin sitten kavereita kyläilemään. Ukot rupesi pelailemaan jotain lautapeliä, ja me Jennin kanssa möllöteltiin sohvalla juoruilemassa. Molemmilla oli aikainen aamu takana, joten energiaa ei ollut mihinkään kummoisempaan :D Illalla lähdettiin vielä koko porukalla keilaamaan, jossa sitten paukautin selkäni ihan lopullisesti, mutta kivaa oli kuitenkin! Tein monta täyskaatoa, vaikka luulin, että en edes osaa pelata, kun aiemmin on mennyt melko huonosti minun geilailut.

It's all about the balls!

Voitin ekan kierroksen!
Keilailun jälkeen ukot tuli vielä meille ja jatkoivat pelailua yöhön asti, itse luovutin jo yhdentoista aikoihin kun alkoi väsyttää jo niin pahasti. Sunnuntai sitten menikin oman miehenpuolikkaan kaameaa krapulaa katsellessa ja anoppilassa vieraillessa :) Innostuin vielä Prismasta ostelemaan ihania Vallilan kelohonka -mattoja meille olkkariin. Pitäisi vielä samaa sarjaa hommata verhot ja keittiön sisustus. Tai oikeastaan pitäisi koko kämpän sisustus pistää uusiksi, kun vaan olisi rahaa ja aikaa...

Nyt täytyykin jo ruveta vaihtelemaan vaatteita ja suuntaamaan tallille, puolentoista tunnin päästä alkaa ratsastustunti, jei! 

perjantai 14. helmikuuta 2014

Maastolenkki hangessa

Tänään lähdettiinkin vähän erilaisella kokoonpanolla maastoon, kun itse otin alle Milon ja Ansku taas lähti matkaan Piirrolla. Keli suosi meitä, oli kivasti vain yksi aste pakkasta ja täysin tyyni keli, joten lenkki venähtikin reilun puolentoista tunnin mittaiseksi.

Halusin nähdä miten Piirto käyttäytyy jonkun muun kanssa maastossa, sillä arvelin, että kun pääsen näkemään miten hyvin se voi mennä, luottamukseni siihen kasvaisi edes vähän. Näinhän siinä kävikin! Oli todella hyvä päästä näkemään miten Piirrolla kannattaa ratsastaa ja erityisesti sain vähän vinkkejä siihen, miten täytyy reagoida sen temppuiluihin, joita se ei kylläkään tällä kertaa esittänyt lainkaan (jos Milon takapuolen näykkimistä ei lasketa). 

Piirto meni tosi hyvin myös johtohevosena, tuntui olevan jopa tyytyväisempi kuin perässä kun sai kävellä omaa vauhtia :)
Suurin osa ajasta ihan vaan käveltiin, mutta sekin tuntui olevan hepoille aika rankkaa, koska hanki oli melko syvä ja raskaskulkuinen. Piirto meinasi ihan tosissaan hyytyä loppua kohden, kun Milo vasta rupesi heräilemään :D Otettiin vähän ravia ja yksi pidempi laukkapätkä, joka mentiin melko rauhallista vauhtia, vaikka hepat sai oikeastaan itse päättää vauhdin. Piirto meni edellä, ja huomasin itse takana tullessa kun se vasta suoran puolivälissä syttyi rupesi ihan kunnolla laukkaamaan. Siinä vaiheessa jäinkin sitten reilusti jälkeen kun ei Milolla tuntunut olevan mikään kauhea kiire Piirron perään. 

Mahtava laukkasuora

Oli kyllä todella mukava ratsastus ja sain ihan tosissaan luottamusta siihen, että Piirto on ihan järkevä myös maastossa, ja se on täysin minusta itsestäni kiinni miten se siellä käyttäytyy. Jos osaan olla rauhassa ja luottaa siihen, on sekin rennompi ja nauttii hommasta. Oli myös kiva päästä vähän rentoutumaan myös maastossa, Piirron kanssa kun en ole siihen vielä kyennyt, mutta Milo oli ihan huippu! Onneksi sain lainata sitä tänään :)

On se söpö :)
Ensi viikolla sitten pitää lähteä testaamaan pitkästä aikaa itse Piirron kanssa lenkille lähtemistä. Lauantaina hypellään ihan kunnolla Elisan kanssa, ja tiistaina olisikin sitten koulupainoitteista tuntia. Sunnuntaina ja maanantaina Kristiina käy tallilla, eli minäpä saan kaksi ruhtinaallista tallivapaata päivää, jotka vietän todennäköisesti kouluhommien parissa pitkästä aikaa...

torstai 13. helmikuuta 2014

Puomitunnilla (video)

Tiistaina oli taas ratsastustunti, ja mentiin siis puomeja jälleen, koska viime viikkoinen koulutunti jäi minulta väliin selkävaivojen vuoksi. Ennen tuntia kävi pieni onnettomuus, kun yritettiin Piirron hoitajan kanssa saada Piirtoa menemään pesupaikalle (mihin se on ennen mennyt ihan mukavasti, välillä vaan saa ihme paniikkikohtauksia eikä suostu menemään) ja se päätti potkaista vastapäätä olevan pesuhuoneen oveen kavion muotoisen reiän. Täytyy viikonloppuna perehtyä sen korjaamiseen, samoin kuin Piirron nakertelemaan varustekaappiin pitäisi jonkinlainen puremisenestosysteemi rakentaa kun tuo herra yltää karsina-aukosta järsimään sitä öisin -.-

Noh, onneksi tunti meni ainakin paremmin kuin viime kerralla. Piirto oli tunnin alussa aivan älyttömän virkeä ja ei malttanut keskittyä yhtään mihinkään! Alkuravailujen jälkeen se rupesi kuitenkin vähän rauhoittumaan ja haki välillä jopa vähän pyöreämpää muotoa, varsinkin oikeassa kierroksessa. Alkuverkkailujen jälkeen aloitettiin tekemään puomitehtäviä, ensin ravissa ja sitten laukassa.

Ravipuomit sujui jo melko rutiinilla, mitä nyt välillä tuli pieniä ajatuskatkoksia hevoselle siitä, missä järjestyksessä ne jalat pitikään sinne puomien väliin siirtää, mutta kunnialla selvittiin. Laukassa tuli monta huonoa suoritusta ja pari ihan kivasti mennyttä. Piirrolle on vielä hankalia sellaiset tehtävät, missä pitää heti puomin tai kavaletin jälkeen kääntyä voltille tms, eikä se käänny vielä laukassa yhtä näppärästi kuin jo vähän pidemmälle opetetut ratsut :D Samoin innariväleillä olevat puomit on vielä vähän jännittäviä (osittain myös minulle), kun joutuu olemaan tarkkana että pitikö siitä mennä laukassa vai yritetäänkö vaan pientä hepoa huijata ja onkin laitettu ravipuomit sinne! Pari kertaa Piirto siis tiputti raville juuri ennen puomeja kun en itse ollut tarkkana. Hyvin kuitenkin roikuttiin porukan mukana, ja vaikka jouduttiin pari uusintayritystä tekemään, saatiin kaikki meille annetut tehtävät onnistumaan lopulta ihan mukiinmenevästi. 

Siinäpä tunnin kulusta lyhykäisyydessään, alla vielä kooste tunnin onnistuneista hetkistä, jotka Kristiina jaksoi kuvailla pakkasesta huolimatta. Epäonnistuneita pätkiä panttaan vielä itselläni, jotta saan sitten aikanaan koottua parhaat pieleen menneet hetket -videon kun materiaalia on tarpeeksi. Ei varmaan mene kauhean kauan että on koko illan elokuva jo kasassa....



Videosta vasta huomasin miten vino oikeasti olen! Tästä on minulle kyllä monesti mainittu, myös tällä tunnilla, että pitäisi suoristaa vasen kylki, mutta että noin kauhelta se oikeasti näyttää! Minulla on hieman erimittaiset jalat, joten täytyy laittaa oikea jalustin vähän lyhyemmäksi, niin jospa se korjaisi vähän tuota asentoa. Noh, virheistä oppii, ensi kerralla siis tämäkin pitää muistaa ottaa huomioon :D

perjantai 7. helmikuuta 2014

Reenisuunnitelmia

Nyt kun Piirrolle on löytynyt sopiva hoito-/liikutusporukka, niin arvelin että olisi sopiva aika tehdä kunnollinen treenisuunnitelma sille. Piakkoin saadaan toivottavasti myös räätälöity ruokintasuunnitelma, niin koko paketin pitäisi sitten olla kondiksessa. 

Periaatteessa olisin pärjännyt ihan hyvin Piirron kanssa itseksenikin, mutta koska se on puolihoidolla, on karsina siivottava joka päivä ja näin minulle jää pari vapaapäivää viikossa kun joku muu käy hoitamassa pakolliset asiat puolestani. Olen myös enemmän kuin tyytyväinen siihen, että Piirto saa nyt monipuolisempaa liikuntaa ja paljon enemmän, kuin jos sen liikkuminen olisi täysin minun hoidettavana. En kuitenkaan töiltä ja muilta menoilta joutaisi aivan joka päivä tekemään sen kanssa jotain erityistä, vaan tallikäynnit menisivät sitten niin, että vauhdilla siivoaisin karsinan ja laittaisin ruuat välttämättä koskettamatta hevosta koko käynnin aikana :(

Jaa minunko muka pitäis liikkua enemmän?

Asiat ovat kuitenkin siis hyvin nyt ja tästä on hyvä lähteä etenemään. Tavoitteena on siis kunnon kohottaminen ja näin ollen lihasten kasvatus. Varsinkin takapäähän ja selkään pitäisi saada lisää voimaa. Tällä hetkellä Piirrolla ei ole mikään kauhean hyvä peruskunto, vaan se hengästyy melko herkästi ja väsähtää rankemmassa treenissä alle tunnissa. Tärkeää olisi siis saada sille enemmän sekä voimaa, että kestävyyttä, jotta se kykenisi työskentelemään tehokkaasti.

Heitän nyt ihan vaan mututuntumalla jonkinlaista mallia, minkä mukaan voisi seuraavat viikot liikutella:
1-2x/vko puomeja/kavaletteja
1-2x/vko maasto
1x/vko kunnon koulutreeni
1x/vko rennommin koulua, erityisesti taivuttelua ja käyntityöskentelyä
muuten juoksutusta liinassa ja maastakäsittelyä, sekä kentällä ilman satulaa tms kevyttä työskentelyä selästä käsin.

Varmasti tulee erilaisia viikkoja, jolloin ei mene suunnitelman mukaan, mutta tuossa on vähän pohjaa mistä lähteä toteuttamaan. Ihanteellista olisi, että muutamana päivänä Piirto liikkuisi kahdesti niin, että toinen liikutus olisi vähän rankempi, ja toinen joko taluttelu tai hyvin kevyt selästä kävely. Täysiä vapaapäiviä sillä ei ole varsinaisesti pakko olla, mutta ainakin kaksi erittäin kevyttä päivää viikossa sillä tulee olemaan (tällä tarkoitan juurikin, että max 20min kävely tai maastakäsittely tai rento kävelymaasto). 

Tässä vaikkapa esimerkkinä ensi viikon suunnitelma, joka on vähän rankempi, mutta seuraavalla viikolla sitten taas takaisin normaaliin rytmiin:

MA - Koulua (pohkeenväistöjen harjoittelua)
TI - Puomi-/kavalettitunti (pitkät loppuverkat)
KE - Maasto
TO - Koulua (taivuttelua ym rauhallisempaa harjoittelua)
PE - Maasto + illalla kävely
LA - Puomeja/kavaletteja itsenäisesti
SU - Kävely/maastakäsin työskentely

Seuraava viikko:

MA - Koulua (esim laukannostot, suoristukset, siirtymiset jne)
TI - Ratsastustunti (koulua)
KE - Juoksutus liinassa
TO - Maastakäsin työskentelyä ja kevyt ratsastus (ilman satulaa?)
PE - Koulua (taivuttelua, pyöreyden hakemista) + illalla kävely
LA - Maasto + illalla maastakäsin työskentely
SU - Puomeja/kavaletteja

Siinä jonkinlaista suunnitelman poikasta. Saa nähdä sitten parin viikon päästä että miten hyvin tuo toteutui :D 

Eipä tiedäkään Piirto mikä sitä odottaa ;)

Millainen ratsastaja minä olen?

Tässä on nyt pari päivää kun minun ei tarvitse käydä tallilla, sillä Piirron hoitajat huolehtivat hepasta ja sen liikutuksesta. Ehdin siis hyvin kirjoitella minua mietityttäneestä aiheesta, eli tasostani ratsastajana ja siitä miten tähän tilanteeseen olen päätynyt. Osa asioista on toistoa tästä postauksesta, mutta se sallittakoon.

(muoks. tarkoitukseni oli  vain analysoida minun ja Piirron maastoiluongelmaa nyt, kun Ansku todisti hyvin menneellä maastolenkillä, että vika ei ole hevosessa vaan minussa, mutta ajauduin vähän sivuraiteille ja tekstiä tuli paljon enemmän kuin olin ajatellut :D)

En ole kovinkaan osaava ratsastaja, ainakaan jos taito määritellään kisatulosten ja suoritettujen ratsastusmerkkien perusteella. Suoritettuna on HeB-merkki vuosien takaa ja sekin taisi mennä juuri ja juuri läpi. Esteillä olen käynyt pyörähtämässä kerran 60cm luokassa. Tämäkin tapahtui yli kymmenen vuotta sitten. En myöskään näytä kauhean hyvältä ratsastajalta hevosen selässä. Ryhdissä on hyvin paljon parantamisen varaa (myös muutenkin kuin ratsastaessa) ja muutenkin istunta saattaa olla vähän hakusessa ajoittain. Vasta pari vuotta sitten sain ensimmäistä kertaa hevosen kulkemaan muodossa, aiemmin en ole edes yrittänyt enkä ole asiaa sen kummemmin miettinyt.

Istun helposti etukenossa ja tasapainon horjahtaessa jään vetämään ikävästi ohjasta (hevonen: Ivar Boy) 
En ole saanut hirveästi opetusta ratsastuksessa, sillä ensimmäiset vuodet vietin ravureiden parissa ja sen jälkeen satunnaiset ratsastustunnit ja -leirit eivät paljo taitoja kerryttäneet. Suurin osa hevosharrastuksestani on painottunut puskailuun, projektiheppoihin ja muihin hankaliin tapauksiin tai perustaidot osaaviin vuokraheppoihin, sekä ihan vaan hoitamiseen ja muihin tallihommiin. En siis ole päässyt oppimaan täydellisen istunnan saloja ja hienovaraista apujen käyttöä, enkä ole niittänyt kunniaa kisakentillä. 

Ilman satulaa ryhti on yleensä parempi, tosin olen sitten ylivarovianen etten jää ohjaan kiinni (hevonen: Piiparin Ari)
Olen kuitenkin saanut paljon kokemusta erilaisista hevosista ja niiden käsittelystä. Ennen kuin olin ensimmäistä kertaa ratsastuskoulussa käynytkään, osasin jo hoitaa ravurin jalat rankan hiitin jälkeen, puhdistaa ja hoitaa haavat, olla apuna vuolussa ja kengityksessä, ollut mukana vieroittamassa varsaa ja totuttamassa sitä ajoon ja ratsastukseen. Olin ala-asteikäisenä käsitellyt nuoria hevosia ja oreja ja käynyt hiittiradalla kilpahevosilla, sekä olin saanut olla yksin (kaverin kanssa) vastuussa useasta hevosesta, niiden hyvinvoinnista ja liikutuksesta. Nämä hevoset eivät olleet helppoja pikkuponeja, vaan isoja, huippukunnossa olevia reaktiivisia juoksijoita, joita ei missään nimessä oltu koulutettu ratsuiksi, mutta hetkeäkään ei epäröity tehdä mitään mihin oli lupa saatu ja pienistä vastoinkäymisistä huolimatta kaikki meni aina hyvin.

Ensimmäinen hevonen, jolla ratsastin v.2001. Tämäkin oli ravuri ja tallin villein ori, mutta kiltisti kuljetti minua pitkin tarhaa :D (hevonen: Kuvan-Poika)
Nuorena opin siis hevosten käsittelystä enemmän kuin ikinä olisin voinut ratsastuskoulussa oppia. Opin myös lukemaan hevosta ja pääsin näkemään niiden keskinäistä kommunikointia ja laumahierarkiaa, sekä näin millä tavoin "vanhan kansan" hevosmiehet käsittelivät eläimiään. Ratsastuskouluun mennessä hevoset vaikuttivat mielestäni hyvin vaisuilta sen jälkeen kun oli tottunut siihen, että oreja tarhaan viedessä sai olla varovainen etteivät ne karkaa läheiseen tarhaan tammojen luokse, tai siihen kun ravuri oli heti valmiina juoksemaan kun se irrotettiin narusta tallin edessä kärryt perässä :D Tykästyinkin tuntihepoista niihin vähän haastavampiin, jotka saattoivat olla vähän äkäisiä ja uhittelevia ratsastajia kohtaan, mutta itse tykkäsin laitella niitä valmiiksi pienempiä tuntilaisia varten ja yhtä tälläistä heppaa hoidinkin jonkin aikaa ennen kuin se myytiin pois.

Ratsastustunnilla 2004. Tämä oli 5-vuotias ja hirveä häslääjä, eikä osannut hirveästi mitään, mutta tykkäsin mennä sillä silti. (hevonen: Urmikin Tähti)
Myöhemmin, nyt jo aikuisiällä minulla on ollut muutamia vuokraheppoja ja muita liikutettavia, jotka eivät ehkä koulutustasoltaan ole olleet heC:tä kummoisempia, mutta ovat silti antaneet minulle paljon iloa ja kokemuksia. Olen päässyt ratsastamaan hyvin haastavia tapauksia ja opettamaan muutamille perusjuttuja sekä autellut omistajia, jotka eivät itse ole pärjänneet hepoilleen ja on tarvittu tarpeeksi tyhmää rohkeaa tyyppiä, joka kapuaa hevosen kuin hevosen selkään. Suurin osa vuokrahepoistani ovat kuitenkin olleet aika rentoja tapauksia, ja olen päässyt maastoilemaan paljon näillä, sillä tähän asti se on ollut lähinnä sydäntäni.

En siis ole tasokas ratsastaja, mutta ei ole vielä yhtäkään hevosta löytynyt, minkä selkään en olisi suostunut menemään ja olen nauttinut täysin rinnoin ratsastamisesta aina, oli alla minkälainen hevonen tahansa. Olen melko rohkea ja periksiantamaton, enkä vähästä säikähdä, mutta kuitenkin pidän järjen mukana tässä touhussa, enkä lähde tekemään mitään typerää. 

Tilanne nyt: Minulla on nuori, melko hyvätapainen ja kiltti hevonen, joka ei osaa vielä paljoa ja minun vastuullani on, että se oppii tarvittavat taidot oikein. Käymme tunnilla kerran viikkoon ja osaavammat ihmiset ratsastavat välillä hevosta myös, jotta saisin apua sellaisilla osa-alueilla, joita en itse niin hyvin hallitse. En ole vieläkään heB-tasoa parempi, välillä tuntuu etten yllä sinnekään. Silti opettelen rohkeasti uusia asioita enkä epäröi pyytää apua minua paremmilta, jopa paljon nuoremmilta hevosihmisiltä. Haluan oppia ja kasvaa Piirron kanssa sellaiseksi ratsukoksi, jonka yhteistyö toimii saumattomasti, ilman luottamuspulaa.

Monesti pitää alussa neuvotella että työskennelläänkö tänään vai ei. Yleensä saan tahtoni läpi :D
Alku ei ole ollut helpoin mahdollinen, ja olen välillä miettinyt, olisiko pitänyt hankkia vähän vanhempi, jo valmis opetusmestari, mutta silti en Piirtoa pois vaihtaisi. Minulle tullessaan Piirto pukitteli paljon, niin kentällä, pellolla kuin maastossakin. Nykyään se ei pukittele kentällä lainkaan, maastossa vielä jonkin verran. Ilmeisesti maastossa sekoilu onkin täysin minusta kiinni, sillä kun osaavampi ratsastaja kävi sillä maastoilemassa yksin, Piirto oli käyttäytynyt oikein hyvin, paremmin kuin minulla ikinä. Minun on siis parannettava omaa käyttäytymistäni ja asennettani maastoiluun, sillä Piirto vaistoaa heti, että olen hieman epävarma ja aloittaa testaamisen, jonka johdosta muutun vielä epävarmemmaksi ja saatan jäädä kiinni suuhun tai istua jännittyneesti, mikä tekee Piirron olon puolestaan ikäväksi. Tästä oravanpyörästä on päästävä eroon, eikä siihen auta mikään muu kuin rohkaistuminen ja jatkuva maastoilu, mielellään niin, että saataisiin hyviä kokemuksia aikaiseksi.

Piirto on ihana kun sen saa heräteltyä ja se alkaa oikeasti liikkua. Maastossa taas liikettä löytyy vähän liikaakin...
 En ymmärrä, mistä meidän maastoiluongelma on syntynyt, sillä en ole ikinä pelännyt millään hevosella maastoon lähtemistä. Ei ole haitannut, vaikka olisi pitänyt mennä ilman satulaa säpäkällä hevosella autotien vartta pitkin ja laukata kahdella ravurilla pitkin hiekkateitä. Olen ollut säikyillä, pukittelevilla ja pystyynhyppivillä hevosilla maastossa, samoin kuin käynyt hölkkälenkeillä kuolaimeen kiinnipurevalla ja ryöstävällä hevosella. Piirtohan on siis näihin verrattuna ihan helppo tapaus, perusputte joka vähän testaa vaan ratsastajaa aluksi. Mikä siis on ongelmana? Siihen kun keksin vastauksen, olen huomattavasti lähempänä rentoa maastoilua oman hevosen kanssa, nyt nimittäin jännittää valtavasti ajatuskin maastoilusta, vaikka tallimme maastot ovat erittäin turvalliset ja muutenkin mahtavat, eli sen suhteen ei pelättävää piätisi olla.

Viikon päästä olisi tarkoitus lähteä Milolla käymään tutustumassa maastoihin, yksin. Olen siis Milolla ratsastanut vain pari kertaa kentällä/maneesissa, mutta silti en epäröi lainkaan lähteä sillä liikenteeseen, vaikka loogisempaa olisi, että lähes tuntemattomalla hevosella meneminen jännittäisi enemmän kuin omalla, mutta kun ei niin ei :D
Jospa tämäkin "komea" ratsukko pääsisi pian rentouttavalle maastolenkille?