keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Hienoja ja huonoja hetkiä

Eilen oli taas tiistaiseen tapaan puomi/kavalettitunti, joka meni - noh - ei nyt niin hyvin kuin olin toivonut. Piirto otti taas hirveästi kierroksia kun huomasi esteet maneesissa, ja alkuverkkailu oli jälleen kerran melko hermoja raastavaa, kun hevonen tuntui taipuvan aina juuri väärään suuntaan ja yritti hivuttautua vaivihkaa kohti esteitä, kun olisi pitänyt pysyä pääty-ympyrällä. Olin aiemmin päivällä jo käynyt ratsastamassa parilla hevosella entisellä tallillamme, joten tuntui, että voimat oli ihan lopussa jo heti Piirron selkään kiivetessä. Lopulta päästiin jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen, millä tempolla ravaillaan, mutta kun oli laukan aika, Piirto ampaisi kuin tykin suusta vauhtiin niin, että jouduin kääntämään sen pienelle ympyrälle, ettei oltaisi törmätty edellä menevän hevosen persauksiin. Laukkakin rupesi vähän sujumaan ja Piirto rauhoittui, kun tajusi, että nyt mennään vielä sileällä ja minua pitää kuunnella edes hetkittäin.

Kohta mennään!
Mentiin tosi hyvää ravipuomitehtävää "ratana", ja vaikka Piirrolla oli aluksi hankaluuksia mennä - omg - neljää peräkkäistä ravipuomia, onnistui tehtävä ihan kivasti ja vältyttiin isommilta sekoiluilta. Seuraavaksi mentiin samaa rataa, mutta puomien kohdalla oli nyt pienet ristikot (kavaletit), ja tarkoitus oli tulla laukassa nämä. Tulin ensimmäiselle ravissa, jolloin Piirto oikeastaan vain käveli kavaletin yli ja jatkoi seuraavalle ihan hyvin. Kakkosesteen jälkeen tehtiin laukkaympyrä, jotta sain vähän laukkaan paremman temmon ja tultiin pituushalkaisijalle, jossa oli kolme ristikkoa. Nämä menivät ihan ok, mutta Piirto kiemurteli ihan kamalasti ja ei olisi halunnut mennä yli. Ihan omaa vikaa oli, kun jäin tuijottamaan esteitä sen sijaan, että olisin keskittynyt rohkaisemaan hevosta menemään eteenpäin ja pitänyt katseen ylhäällä. Viimeisen ristikon ohi mentiin vielä pariin kertaan, mutta lopulta tultiin yli siitäkin kunnialla, ja Piirto sai ansaitsemansa taputukset, kun oli noinkin hyvin onnistunut kuskaamaan tämän epätoivoisen ratsastajantekeleen radan läpi. 

Rataan kuului todella tiukkoja käännöksiä, jotka eivät vielä Piirrolta suju kauhean hyvin, joten jäi vähän sekalaiset fiilikset tunnista. Toisaalta pystyttiin suoriutumaan kaikista tehtävistä, jotka meille annettiin, mutta toisaalta taas olisi varmasti tullut enemmän onnistumisen iloa sekä hevoselle, että minulle, jos tehtävät olisi olleet helpompia. Kaikkea ei voi saada ja välillä on mentävä vähän hankalampiakin juttuja, että voi kehittyä. Jos ratsastaisin vain itsenäisesti, pyörisin jatkuvasti pelkästään omalla mukavuusalueella ja jumitettaisiin varmaan samalla tasolla vielä viiden vuoden päästäkin :D Ihan tunnin lopussa sain vielä totaalisen onnistumisen tunteen, kun tajusin taas, miten vinossa istun (eli vasen kylki "rutussa", paino oikealla ja oikea jalka paljon pidempänä kuin vasen) ja tästä syystä loppuravit vasempaan suuntaan eivät meinanneet millään sujua. Polkaisin melko raivolla painon vasemmalle niin, että oikea jalka ei ottanut ollenkaan jalustimesta tukea, vaan kaikki paino oli vain vasemmalla, jolloin peilistä katsottuna näytin siis kerrankin suoralta. Seuraavaksi tapahtuikin pienimuotoinen ihme, sillä Piirto hakeutui heti eteen-alas -muotoon, kaula kaartui oikein sievästi ja tunsin, miten takapää rupesi polkemaan kunnolla alle. Olin aivan ihmeissäni ja Piirto sai runsaat kehut ja taputukset, sekä melko pian pääsi kävelemään pitkin ohjin. Oli kyllä mahtava huomata, miten pienestä se oli kiinni, että hevonen muuttui rautakangesta letkeäksi. Taas kerran syyllinen siis Piirron huonosti menemiseen löytyi ihan täysin satulan päältä, eli minä voin mennä jälleen itseeni ja pohtia, miten voisin jatkossa antaa Piirron työskennellä niin hyvin, kuin mihin sillä oikeasti olisi mahdollisuuksia jos en olisi jatkuvasti vaikeuttamassa asioita. 

Piirron mielipide kuivattelusta... Pitäisi jo päästä Milon luokse takaisin! (ei siis todellakaan pelännyt mitään tuossa, protestoi vaan kun joutui odottelemaan)
Tänään meninkin sitten tallille tarkoituksena käyttää hyödyksi eilen opittuja juttuja, erityisesti tuota oman istunnan vaikutusta Piirron liikkumiseen. Olo oli mahtava ja kelikin oli ihanan aurinkoinen, eikä Piirtokaan näyttänyt niin kauhean happamalta kun hain sen tarhasta kesken heinänsyönnin - loistava päivä siis tiedossa! 

Piirron normaali ilme kun haen sen hommiin :D
Maneesissa oli valmiina kolme estettä odottelemassa estevalmennuksen alkamista, eli Piirto rupesi tuttuun tapaan innostumaan heti, kun nousin selkään ja otin ohjat tuntumalle. En kuitenkaan välittänyt sen pöhköilystä, vaan määrätietoisesti tein ympyröitä ja keventelin ooooikein rauhallisesti ja yritin heti alusta asti muistaa pitää istunnan suorana ja painon myös vasemmalla jalustimella. En tiedä oliko Piirto vähän hämmentynyt yhtäkkisestä painopisteen muutoksesta, vai oliko se vaan esteistä niin innoissan, mutta se rupesi ympyrällä tarjoamaan laukkaa aina, kun muistuttelin sisäpohkeella taipumisesta. Korjasin aina takaisin raville, ja ei mennyt pitkään, kun se alkoi ihan oikeasti taipumaan ja rentoutumaan. Huippufiilis! Yleensä vasen kierros on todella kankea aluksi, ja nyt se toimi todella hyvin heti alusta asti. Oikeaan kierrokseen meni myös todella nätisti ja vartin verran kun oltiin maneesissa oltu, ei Piirto tuntunut välittävän esteistä enää lainkaan. Menin myös ensimmäistä kertaa pohkeenväistöä selästä käsin aina pari askelta kerralla, ja Piirto teki ne mukisematta ja ihan kohtuu siististi joka kerta, toki isojen kehujen saattelemana.

Kun ravi toimi hyvin, otin mukaan laukkaa, joka olikin sitten taas yhtä vauhdikasta kuin eilenkin. Nyt kun maneesissa ei ollut ketään muita, pystyin antamaan Piirron mennä melko reipastakin vauhtia aluksi ja rupesin vasta parin kierroksen jälkeen vähän rauhoittamaan ja lyhentämään sitä, joka ei tuottanutkaan ongelmia yhtään. Laukat pyörivät niin kivasti, että päätin ottaa pari hyppyä nyt, kun esteet olivat sopivan pieniä ja hyvillä paikoilla helppoja lähestymisiä ajatellen. Otin ensin (n.30cm) pystylle pari hyppyä oikeassa kierroksessa, joka siis laukassa on meillä se huonompi, ja aiemmin en ole uskaltanut edes yrittää esteelle lähestymistä kamalan vauhdin vuoksi. Piirto malttoi tosi hyvin tulla suorana esteelle ja odottaa oikeaa paikkaa, eikä epäröinyt tällä kertaa yhtään yli menemistä. Myös toiseen suuntaan vähän korkeampi ristikko meni kuin vanhoilta tekijöiltä, ja vaikka Piirto innostui ja imi esteille hyvin, pysyi se kuitenkin kontrollissa ja rauhallisena koko ajan. Vain yhden kerran se kolautti ristikolla, mutta sekin oli oma vikani, kun tein vähän huonon lähestymisen. Yli mentiin kuitenkin ja otettiin vielä pari onnistunutta hyppyä loppuun niin, että molemmille jäi todella hyvä mieli. Tällaisia lisää!

Hörökorva ja pallopää
Kävin vielä myöhemmin Milolla vähän köpöttelemässä maastossa, siellä kun on nyt niin kova ja liukas pohja, että yhtään kovempaa ei voi edes kuvitella menevänsä. Oli kyllä ihana kuunnella lintunen viserrystä ja nauttia auringonpaisteesta hevosen selässä rentoutuen :)

Milo maastoutuu hyvin tuohon lumimaisemaan
Nyt onkin sitten taas tiedossa pari hevosetonta päivää, tulee kyllä ihan tarpeeseen. Tuntuu, että olisi kipeäksi tulossa, mutta ei sitten kuitenkaan kunnolla iske se kuume, pientä flunssan oiretta vaan on. Lisäksi sain tänään keuhkot täyteen Piirron karvoja, se on jo kovaa vauhtia pudottamassa talvikerrastoaan pois ja sen kyllä huomaa vaatteista, loimista ja harjoista....

2 kommenttia:

  1. kiva postaus ! :) Ja haha,mä raahasin tän päiväse jälkee mukaan hupparissa varmaa kilon karvaa kotiin..:D Paranemisia jos oot kipeeks tulossa,lämmintä päälle ja vähän lepoa,niin eiköhän se siitä :)

    VastaaPoista
  2. Hah, sellasta se on eläinten kanssa tähän aikaan vuodesta, karvaa joka paikassa :D Jospa selviäisin tällä kertaa kevään läpi ilman kuolemantautia :)

    VastaaPoista