Ratsastuskuvia alkuviikolta

Maanantaina oli tarkoitus ratsastella ihan kevyesti vain, en jaksanut edes vaihtaa ratsastuskenkiä jalkaan, vaan menin ihan kumppareilla. Piirto olikin eri mieltä siitä, miten nopeasti se halusi ruveta toimimaan, joten ratsastus venyi huomattavasti aiottua pidemmäksi. Kuviakin sain pitkästä aikaa, tosin en tiedä miten miellisäni niistä lopulta olen. Näyttää että kaikki on pielessä, ihan jo jalustimien pituudesta omaan istuntaan ja käsien asentoon. Mutta muuten kivoja kuvia tuli, ja Piirtohan näyttää aina yhtä söpölle, tein minä mitä tahansa siellä selässä. Negatiiviseen suhtautumiseeni saattaa tosin vaikuttaa eniten se, että vielä on tuoreessa muistissa tuon ratsastuskerran turhautunut fiilis, kun mikään ei meinannut onnistua...

Oliko ehkä pikkusen liian lyhyet jalustimet....

Apua mikä kevennys!!

Kyllä osasikin olla turhauttavaa. Ei siinä sinänsä mitään outoa ole, että Piirto joskus juoksee lapa edellä sisäpohjetta vasten, mutta nyt se muuttui hetkessä tosi hyvästä aivan älyttömän huonoksi! Menin aluksi maneesissa kun kentällä oli lanaus menossa, ja Piirto toimi kuin unelma. Se taipui kivasti ja liikkui jopa käynnissä mukavan aktiivisesti, mutta ravissa kuitenkin rennosti ja rauhassa. Maneesin jälkeen kun päästiin kentälle, tuntui että alla olisi ihan toinen hevonen ja voin sanoa, että turhautti ihan pikkuisen älyttömästi. Pohja toki on vähän raskaampi kentällä, mutta ei se ennen ole häirinnyt. Veikkaan, että Piirto vähän ärsyyntyi kun käytiin välissä kävelemässä lyhyt lenkki tarhojen takana ja se taisi luulla, että nyt on työt loppu tältä päivältä. Siitä kun joutuikin sitten uudelleen hommiin, oli se ehtinyt vetää sieraimiinsa herneet palkoineen päivineen. 

Ravailin kentällä jonkin aikaa ja tein parit laukannostot, jotka oli jo ihan ok loppua kohden. Lopuksi vaihdettiin vielä kaverin kanssa hevosia, jotka olivatkin kuin yö ja päivä. Kaverin heppa on pienikokoinen lämminverinen, joka reagoi todella herkästi kaikkiin apuihin, kun taas Piirto on hieman verkkaisempi ja tasaisempi luonteeltaan. Hepparaukka meinasi jatkuvasti lähteä ravaamaan ja ei ymmärtänyt yhtään mitä sen selässä tein, kun menin ilman satulaa, eikä tasapainossani ole kauheasti kehumista. Mukava ratsastettava se kyllä oli, kunhan itse sai hieman ajatusta siitä, miten siellä selässä pitää olla. Noh, ei tainnut kaverilla sen helpompaa olla, ihmetteli vaan kun Piirto ei syöksähtänyt liikkeelle pienimmästäkin hipaisusta. Vaati vähän ronskimpia apuja kuin tämä toinen hepo :D Täytyy kyllä vaihtaa ratsuja toistekin, mutta ensi kerralla vaadin jonkinlaisen satulan, muuten en tule pysymään kyydissä mukana.

Testailtiin vielä Piirrolle lampaankarvasatulaa ja ai että siinä oli ihana istua! Takamus oikein huokaisi helpotuksesta, oli kuin untuvatyynyllä istuisi. Tuollaisen voisin kyllä ostaa itselle, varsinkin jos jossain vaiheessa meidän maastoilu on sillä tasolla, että ilman satulaa uskaltaa lähteä.

Poju oli päiväunilla eilen kun menin tallille, on se vaan niin <3