Vappupäivän aamuna nukuin ooooikein pitkään, tuli herättyä vasta puoliltapäivin, ja kylläpä tekikin hyvää saada nukkua ihan rauhassa ilman mitään pakollisia menoja. Vasta kolmen maissa oltiin tallikaverin kanssa tallilla, ja päätettiin siitä heti lähteä vähän erilaiselle maastolenkille: Otettiin nimittäin hepat narun päähän ja lähdettiin talutuslenkille. Oli muuten mukavaa, hepat sai välillä pysähtyä syömään ja itsekin sai siinä samalla liikuntaa. Piirtokin oli paljon rennompi näin maastakäsin maastoillessa, eikä kertaakaan hermostunut, ei edes kotiin päin käännyttäessä. Välillä se vain meinasi tyrkkiä minut kumoon kun menin antamaan sille leipäpaloja, eikä meinannut malttaa odottaa milloin saisi lisää. Ahne possuhan se on aina ollut, sen huomasi taas.
 |
| Kyllä sieltä syömäkelpoista ruohoa jo löytyy kun tarpeeksi kaivaa... |
Lenkin jälkeen hyppäsin vielä hetkeksi selkään ja menin kentälle ilman satulaa vähän taivuttelemaan ja ravailemaan. Piirto tuntui tosi letkeältä ja kevyeltä, oli kyllä mahtava fiilis. Vaikka ratsastin vain parikymmentä minuuttia maksimissaan, sain sen todella rennoksi niin ravissa kuin käynnissäkin. Laukkaa en viitsinyt ottaa kuin lyhyesti vain pätkät molempiin suuntiin, koska tuntui, että meinasin luisua kyydistä alas liukkaiden farkkujen vuoksi. Hauskaa tosin oli, kun ensin luisuin sään päälle ja siitä sitten asennonkorjauksen jälkeen Piirto teki pienen "pukin" ja sainkin jo halailla kaulaa että pysyin kyydissä mukana. Siirryttiin vähän rauhallisempaan tahtiin ja pysyin selässä loppuun saakka.
 |
| Tylsä selästä otettu kuva, kentällä humputeltiin pitkin ohjin |
Lopuksi kävin vielä Piirron järkyttävän talviturkin kimppuun kumisuan kanssa ja yritin siis saada viimeisetkin talvikarvat irtoamaan. Kyllähän sitä karvaa lähti niin paljon että olisi saanut vaikka pari sohvatyynyä täytettyä, mutta silti tuntui, että hevonen näytti samalta urakan lopussa kuin alussakin.
Päivän kruunasi tallireissun jälkeen mäkkärin autokaistan kautta pyörähtäminen, josta mukaan tarttui ah-niin ihanat mansikkapirtelöt. Kuvamateriaalia tästä tapahtumasta ei valitettavasti ehtinyt saada, kun pirtelöt oli jo kadonneet parempiin suihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti