Tuplasynttärit = hyppyjä ja metsäilyä

Viikonloppu meni juhlahumussa, tai no, ainakin synttärit tarjosi hyvän tekosyyn herkutella ja laiskotella. Sunnuntaina oli siis minun syntymäpäivä ja maanantaina Repe täytti neljä vuotta. Lauantaina käytiin syömässä vähän hienommin, mutta muuten viikonloppu meni ihan vain rentoutuessa, telkkaria katsellessa ja herkkuja syödessä. Maanantaina oli sitten Repen vuoro herkutella, kun käytiin ostamassa Prismasta sille poron selkäpaloja lahjaksi. Kyllä muutes maistui poitsulle, ei jäänyt muruakaan jäljelle. 

Viikonloppuun kuului tietty myös ajanviettoa tallilla. Hanna lähti pitkästä aikaa mukaan, joten päätin käyttää tilaisuuden hyödyksi, kun kerrankin oli joku joka nostelee puomeja, eli otin muutaman hypyn - ensimmäistä kertaa kentällä. Montaa kertaa ei selän kipuilun takia pystynyt pientä estettä tulemaan, mutta sen verran kuitenkin, että saatiin taas vähän pidettyä hyppyrutiinia yllä, ja onhan se ihan eri tavalla kivaa kuin pelkkä sileällä työskentely.

Esteen koko taisi olla hurjat 50 senttimetriä, mutta olipa kivaa päästä vähän pomppimaan pitkän tauon jälkeen. Piirto innostui ihan hirveästi heti kun se näki, että kentälle pystytettiin este, ja tuntui kuin siihen olisi asennettu ylimääräinen moottori. Poissa olivat etenemisongelmat ja tahmatassuisuus. Yhden huonon lähestymisen jälkeen Piirto päätti jopa antaa minulle opetuksen ja heitti pienen pukin. Olihan se minun vika, kun poniparka kolautti koipensa puomiin pudottaen sen. 

Sukeltaaaaa!!

Sukellappa akka keskenäs...!

Kyydissä pysyin ja jatkossa muistin tehdä paremmat lähestymiset, sekä antaa Piirrolle tilaa tulla hyvällä temmolla esteelle, enkä jäänyt pitämään käsijarrua päällä. Olen huomannut, etten uskalla pitää hypätessä tarpeeksi vahvaa laukkaa, vaan jään helposti himmailemaan ja varmistelemaan. Hyppäämme kuitenkin niin onnettoman pieniä esteitä, että olisi hyvä antaa Piirron laukata kunnolla ja saada voimaa hyppyihin, jolloin huonot lähestymisetkin olisi pelastettavissa vähän kauempaa tai läheltä ponnistamalla, kun nyt käsijarru päällä esteelle tullessa vauhti hiipuu totaaliesti, ja heppa joutuu könyämään puomikasan yli ratsastajan jättäessä sen ihan yksin selviytymään. 

Maanantaina käytiin sitten Elisan ja Milon kanssa palauttavalla tunnin maastolenkillä, joka koostui parista ravipätkästä, yhdestä lyhyestä laukkasuorasta, runsaasta kävelystä, sekä lukemattomista pukeista ja örinöistä. Piirto oli siis jälleen unohtanut, miten maastossa pitäisi käyttäytyä, vaikkakin meno oli paljon rennompaa kuin alkuaikoina. Nyt pukkeja lensi laukan aikana muutama, sekä lopussa oli pieni sekoilutuokio, kun Piirto järkyttyi aivan kauheasti Milon poikki rasauttaman oksan päästämästä äänestä. Siinä olikin sitten syytä kerrakseen tehdä korkean tason koululiikkeitä asianmukaisten äänten säestämänä, sekä lopulta polkea jalkaa mielenosoituksellisesti, kun ilkeä emäntä ei antanutkaan lupaa näihin luovuutta vaativiin temppuihin. Ehkä ensi kerralla sitten... 

Kotona lähdin vielä Repenkin kanssa läheiseen metsään nauttimaan auringosta ja tottakai possun syntymäpäivästä. Se sinkoili joka suuntaan kun päästi vapaaksi, etsi kaikki kepit lähimaastosta ja silppusi ne pieniksi palasiksi. Hetken riehumisen jälkeen se malttoi jopa rauhoittua haistelemaan paikkoja ja lopulta lenkki päättyi auringonottoon ja löhöilyyn myös Repen osalta.

Tänään tapahtuikin sitten nopeasti paluu arkeen, kun jouduin taas sairaslomalle kipuilevien lonkkien ja selän vuoksi, enkä siis pysty varmaan ratsastamaankaan kovin tehokkaasti lähiaikoina. Onneksi on kaikkea muuta hyvää tekemistä Piirron kanssa, ja muita ihmisiä, jotka jaksavat auttaa ratsastuksen kanssa. Lauantaille tosin meillä oli sovittuna jo yksityistunti, jota en jätä välistä ennen kuin on toinen jalka haudassa.

Ai niin, Piirto on yllättävää kyllä laihtunut nyt niin paljon, että satula on hieman epäsopiva. Se valuu lavoille, joten taitaa olla kaaren vaihto paikallaan. Ehtihän se olla sopiva melkein kuukauden... Lisäksi ärsyttää tämän blogin ulkoasu + banneri, mutta en vaan ole saanut itsestäni niin paljoa irti, että olisin jaksanut tehdä asialle jotain. Täytynee jatkaa ärsyyntymistä, koska muutosta on tuskin lähiaikoina tapahtumassa.