Antoisa tunti

Huom. Kaikki tämän kirjoituksen kuvat (c) Taru
(Paitsi huonoista muokkauksista joudun itse ottamaan vastuun)

Lauantaina kapusin siis kipeine selkineni Piirron selkään ja kauhulla valmistauduin jo aiemmin varaamalleni yksityistunnille. Kauhulla siksi, että tiedän ratsastuksessani olevan hyvin paljon moitittavaa ja korjattavaa, ja koska olen ollut liian laiska ja mukavuudenhaluinen tekemään mitään asioiden parantamiseksi. Odotin siis palautetta siitä, miten huonosti ratsastan ja miten pilaan nuoren hevosen pomppivalla istunnalla ja epätasaisella kädellä. Lisäksi olin hieman epäileväinen sen suhteen, kestäisikö kipeä lonkka ja selkä kokonaisen tunnin tehokasta ratsastusta.

Toisin kävi.

Toki sain palautetta istunnasta ja ratsastuksesta, mutta rakentavalla tavalla, sekä korjausneuvojen kera. Nyt siis tiedostan paljon tarkemmin, mitkä isoimmat puutteeni ovat, ja mikä tärkeintä, tiedän miten niitä pitää lähteä ratkaisemaan. Oli mahtava huomata, miten neuvoja noudattamalla sain aikaiseksi välittömän reaktion hevosessa ja omassa ratsastuksessa, ja miten paljon mukavampaa ratsastus oli, kun koki saavuttaneensa jotain ja ratsastaneensa niin, että hevonenkin pääsi kulkemaan ainakin ajoittain oikein päin ja oikeanlaisilla avuilla.

Aluksi ratsastus tuntui todella vaikealta, ja Piirto meni normaaliin tyyliinsä kankeana ja kiirehtien. Varsinkin vasemmassa kierroksessa ravin aikana tuntui ensin, että ei tästä mitään tule, ja ajattelin jo lyödä hanskat tiskiin. Piirto asettui vasemmalle ja punki todella pahasti sisäpohjetta vasten. Itse taas en osannut pitää ohjia tuntumalla ja jätin Piirron ihan yksin miettimään, mitä sen pitäisi tehdä ja millä tavalla taipua. Vaati myös todella lujan tahdonvoiman, että onnistuin rentouttamaan jalkani (toisinsanoen olemaan puristamatta polvella tai reidellä) ja pitämään vasemman käteni oikealla paikallaan. Käsi kun pyrki jatkuvasti karkaamaan harjan väärälle puolelle, jolloin Piirto asettui vielä pahemmin ulos ja meni vinosti. Kun sain omat apuni kohdalleen, tuntui kuin joku olisi vaihtanut eri hevosen alleni, niin iso muutos oli ainakin selkään. Kuvissa nyt ei niin isoa muutosta näy, mutta tunne oli mahtava.

Kuvasaldoa alkutunnista. Kuvat ovat harmillisen pimeitä, mutta en jaksanut muokkailla kovinkaan paljoa. Näistä näkee kyllä tarvittavan. Tarulla loppui kamerasta akku jossain välissä, joten kaikki kuvat ovat vasemmasta, eli huonommasta kierroksesta otettu. Ihan kivan näköistä ainakin omasta mielestä silti. Oikeaan kierrokseen meni vielä paremmin :)

Niin minnekäs suuntaan sen nenän piti osoittaa + huomaa tyylikäs sisäpohkeen kantapään käyttö

Vähän jo rupesi paranemaan

Kuvia katsellessa huomaa kyllä hyvin omat virheet. Vaikka ratsastaessa luulee näyttävänsä oikein hyvältä, niin kuvat kyllä palauttavat nopeasti maan pinnalle. Hieman paremman näköistä meno tietenkin on, kun vertaa itsenäisiin ratsastuskertoihin, mutta kylläpä tuo istunta aika könöttävä on, ja kädet on välillä harhautuneet ties minne. Hauskinta on, että olen istunut niin pitkään aivan totaalisen väärin, että se oikea asento tuntui ihan luonnottomalta. Siinä vaiheessa kun sain palautetta, että nyt on hyvä istunta, olo oli lähinnä epäuskoinen: Pitäisikö tämän nyt sitten tuntua rennolta ja hyvältä?? Noh, ei Roomaakaan rakennettu päivässä. Toisinsanoen kun pienissä annoksissa saa näitä oikeanlaisia ratsastuskertoja, niin ehkä siihen oikeinpäin menemiseen tottuu niin Piirto kuin minäkin, ja jossain vaiheessa siitä tulee meille se normaali tyyli. Ehkä...

En tietenkään ratsastanut virheettä, kuten kuvista huomaakin - päin vastoin: Virheitä tuli hyvin paljon, mutta sitä mukaa kun niitä ilmeni, sain niiden korjaamiseen neuvoja ja pääsin heti kokeilemaan, miten pystyin erilaisilla ohja- ja pohjeavuilla sekä istunnalla vaikuttamaan ratsastettavuuden paranemiseen. Olo oli tunnin jälkeen väsynyt, mutta iloinen. Myös selkä ja lonkka kestivät hyvin, kun pidettiin välissä kävelytaukoja, jolloin pääsin venyttelemään ja rentouttamaan paikkoja. 

Apua mikä possuilme :DD

Valitettavasti laukasta ei tullut kuvia, mutta lyhyen videopätkän sain vasemmasta laukasta. Oikea laukka oli jälleen kerran paljon ponnekkaamman tuntuinen, tämä vasen taas hieman laahaava, mutta sekin rupesi pyörimään ihan kivasti, kun itse taas muistin istua rauhassa ja nojaamatta eteenpäin, sekä käyttää aktiivisesti ulkoapuja. Laukannostoissa oli aluksi todella paljon ongelmia, kun en vain yksinkertaisesti malttanut rauhoittua ja tehdä siistejä nostoja. Muutaman huomautuksen jälkeen kuitenkin kokosin itseni, ja hyvällä valmistelulla sain kivat nostot tehtyä. Laukassa myös Piirto meinasi todella helposti asettua ulos ja kun itse unohdin sen vasemman käden paikan, niin ympyrät eivät aina olleet ihan oikean kokoisia, mutta tämäkin saatiin korjattua.

Linkki lyhyeen laukkavideoon (laatumutterista HD)

Nyt olisi hirveä into päästä ratsastamaan kunnolla, mutta pakko ottaa rauhallisemmin, että pääsen takaisin töihin pyhien jälkeen. Ei tästä muuten mitään tule...

On se upee poni <3