Irtojuoksuttelua ja treenisuunnitelmia

Olen varmaan jo muutaman kerran maininnut, että Bambin liikunta koostuu tällä hetkellä kävelytyksestä ja irtojuoksuttelusta, josta sainkin perjantaina vähän videoa ja muutamia puhelinlaatuisia kuvia otettua tänne julkaistavaksi. Kentälle oli kertynyt mukava lumikerros, vaikkakin välillä näytti neitokaisella vähän jalat sotkeutuvan, tai sitten lumen alla oli joissain kohti muhkuraista, kun meinasi tasapaino heittää. Pystyssä pysyttiin kuitenkin ja meno oli mukavan tasaista. 

Hienoja jumppaliikkeitä neiti esitti heti alkuun

Joskus kuukausi sitten kun alettiin irtojuoksutella, Bambin liikkuminen oli hirveää ryntäilyä kulmasta toiseen sen jälkeen kun sille oli opetettu että eteenpäin pyytäminen tarkoittaa, että pitäisi liikkua. Se siis lähti kyllä liikkeelle, mutta sinkosi vain lähimpään kulmaan odottelemaan uutta liikkumiskäskyä. Nyt se on tajunnut jo paremmin mitä siltä odotetaan ja osaakin jo hakeutua kivasti juoksemaan etäisesti ympyrää muistuttavalle uralle. Välillä toki tulee omia suunnanmuutoksia tai stoppailuja, mutta päivä päivältä tottelevaisuus paranee ja olen kyllä tyytyväinen, että vaikka Bambin elämään on tullut uusia sääntöjä, on sen työskentelyinto pysynyt silti samana. Vähän pelkäsin, että neiti rupeaa kiukuttelemaan kun pitääkin ruveta tekemään mitä käsketään, eikä saa kulkea oman päänsä mukaisesti :D

Yllärispurtti kun pyydettiin nurkasta raville. Pyyntöihin reagoidaan täysillä tai ei lainkaan :P

Aluksihan siis syynä tähän liikunnan yksipuolisuuteen oli puhtaasti se, että Bambille ei oltu opetettu mitään muita tapoja työskennellä: Taluttaminen sujui juuri ja juuri ja irtojuoksutuskin piti opettaa alusta lähtien, kun raukka ei tiennyt mikä käsky tarkoitti liikkeelle lähtemistä. Nyt ollaan tehty jo todella paljon töitä perusjuttujen opettamisessa; hoitotoimet ovat alkaneet sujua ihan rutiinilla ja taluttaessa tyttö käyttäytyy oikein mallikkaasti. On siis aika ruveta lisäämään haastetta liikutukseen ja muutenkin opetella lisää uusia asioita, ettei unohduta junnaamaan jo opittuja juttuja liian pitkäksi aikaa.

Hyyyvin on sisätakajalka alla :D

Vähän meinasi välillä tulla tylsää hölkötellä ympyrää ennen kuin tuli lupa laukata

Tehtiin siis Annikan kanssa jonkinlaista koulutus-/liikutussuunnitelman raakaversiota ja aika hyvin jo alkoi hahmottumaan mitä seuraavina kuukausina olisi tarkoitus tehdä. Tavoitteena olisi, että parin seuraavan kuukauden aikana Bambi tottuisi maastakäsin perustyöskentelyyn, eli kuolaintuntuma, ohjan seuraaminen, väistöt, pidätteet, peruutus ym olisi hallinnassa. Ensiksi siis täytyy siedättää/totuttaa se varusteisiin, eli kuolaimiin ja suitsiin, satulaan, juoksutusvyöhön, sekä valjaisiin. Satula ja suitsethan sillä on ollut jo päällä useasti, mutta koska se jännittää niiden laittamista todella paljon, opetetaan koko homma ihan alusta asti. Varusteisiin totuttaminen on nopea homma ja esimerkiksi juoksutusvyöhön se tottui yhdellä siedätyskerralla, joten en usko muidenkaan kanssa tulevan isompia ongelmia. Ainoa haastavampi homma on suitsien pukeminen, koska neiti on vieläkin todella arka korvistaan. Kunhan suitset ja kuolaimet on tutut, sekä maastakäsin on totutettu miten kuolaimen kanssa toimitaan jne, siirrytään ohjasajoon ja siitä mahdollisimman pian ihan kärryillä ajamiseen, että pääsisi jo vähän reippaampia lenkkejäkin sitten tekemään.

Onko se laama vai hevonen?

Jeeee poni sai luvan laukata!

Laidunkauden alkuun mennessä ollaan toivottavasti jo siinä pisteessä, että hevonen toimii hyvin kärryillä, eli jarru ja ohjaus on kunnossa, sekä autojen ja muiden outouksien ohittaminen onnistuu turvallisesti. Ollaan siis kesä sellaisessa paikassa, jossa ei ole muita maastoja kuin hiekkatietä, eli liikenteeseen on totuteltava ennen sitä. Tarkoitus olisi ajamisen ohessa tässä kevään aikana totuttaa myös ratsastajaan vähintäänkin niin, että tallia kiertävällä hiittilenkillä pystyisi menemään käyntiä ja ravia hallitusti. Kentällä sitten käynnissä paljon jumppaavia harjoituksia ja puomeja ym. Vasta kun maastossa/radalla ravi on hallittua, siirrytään kentällä ravailuun ja sama homma sitten aikanaan laukan kanssa. Eli kevät menee siis perusjuttujen opettelussa ja liikunnan osalta siis osaamistason mukaisesti mahdollisimman monipuolisesti kävelytystä maastossa, irtojuoksutusta, juoksutusta liinassa, ohjasajoa maastossa ja kentällä ja sitten aikanaan ajamista ja ratsastusta, sekä kesällä toivottavasti myös uittamista.

Sellaisia suunnitelmia meillä. Varmasti jätin pois vaikka mitä opeteltavia juttuja ja oioin mutkia, mutta eiköhän tuosta jotain selvää saa. Tilanteen mukaan toki mennään ja joudutaan ihan varmasti muuttamaan näitä suunnitelmia vielä monta kertaa matkan varrella. Tässä kuitenkin jonkinlainen idea millä lähdetään liikkeelle ja katsotaan mihin asti näillä päästään.

Loppuun vielä video perjantain irtojuoksutteluista. Itse olin kentän vieressä Mantan selässä kuvaamassa kun Annika oli Bambin kanssa kentällä. Videota on pätkitty vähän hassusti, kun yritin pitää Annikan poissa kuvasta mahdollisimman hyvin, siksi tulee hassuja katkoja välillä. Kentällä oli tosiaan varmaan jotain muhkuroita lumen alla, minkä vuoksi meno on vähän töksähtelevää välillä, toivotaan että ensi kerralla näkyisi jo vähän siistimpää liikettä ;) 

Puhelimen tyhjentelyä

Tällä kertaa tiedossa on postaus, jossa ei ole mitään varsinaista punaista lankaa, eli ajatustenvirta on tänään kova sana. Inspiraation tueksi päätin laitella tänne puhelimen syövereistä kuvia, joita ei vielä ole esillä ollut, eli erittäin sekalaista settiä on tulossa ihan yleisesti niin hevos- kuin siviilielämästäkin.

Aloitetaanpa siis niinkin kaukaa kuin neljän kuukauden takaa tämä mietiskely: Marraskuun alussa rupesin tekemään elämäntapoihini hieman remonttia ja jätin turhat herkut ja epäterveelliset ruuat pois ruokavaliosta, sekä lisäsin hyötyliikuntaa huomattavasti. Tarkoituksena oli siis saada pudotettua painoa, koska sitä nyt oli kesän aikana päässyt kertymään jo ihan kiitettävästi, enkä enää viihtynyt kropassani niin hyvin kuin ennen. Projekti on vielä kesken, mutta tähän päivään mennessä olen saanut pudotettua aika tarkalleen kymmenen kiloa painostani, samalla kun rasvaprosenttini on pienentynyt ja lihasprosenttini kasvanut, eli tähän saakka on mennyt juuri niin kuin pitikin. Mahdun nykyään paremmin vanhoihin vaatteisiini, tosin osa on jo jäänyt liian suureksi, eli vaateostoksille on pitänyt jo pariin otteeseen suunnata. Muutenkin on ollut kevyempi ja pirteämpi olo ja itsetunto on nyt niin hyvä kuin ikinä voi ollakaan. Olen erittäin tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen, mutta tavoite on vielä saada pudoteltua painoa vähäsen niin, että huhtikuussa olen sitten rantakunnossa kun lähdetään lomareissulle Lontooseen ja Portugaliin kullan kanssa <3

 Ruokavalio on siis viime kuukaudet koostunut isolta osin tällaisista aterioista:

En kuitenkaan ole unohtanut herkuttelua ja hauskanpitoa elämäntaparemontin takia, vaan olen osannut ottaa rennosti, jos jonain päivänä on tullut otettua suklaata tai vaikka viiniä. Olen vain koettanut pysyä kohtuudessa ja seuraavana päivänä sitten jatkaa taas tervellisemmällä linjalla. Edellisessä postauksessa kertoilinkin jo meidän Kolin reissusta, joka menikin aikamoiseksi herkutteluksi, mutta onneksi noita ei ole montaa kertaa kuukaudessa. Kuun alussa oli Eemelillä työpaikan bileet, jonne itsekin suuntasin, tosin selvinpäin, eli selvisin ilman juopottelua ja seuraavan päivän krapulaa, mutta todella hauskaa oli silti. Kiva oli nähdä vanhoja työkavereita ja pitää hauskaa kavereiden kanssa!

Tämä kuva joulukuulta kun sovittelin mekkojani
Meinasin laittaa tämän juhliin mutta olikin jo liian iso!

Piti käydä samana päivänä ostamassa vielä uusi mekko
isoksi jääneen tilalle. Onneksi löytyi hyvä, meinasi jo paniikki tulla :D

Dieetin, reissailun ja juhlimisen lisäksi on tietty tullut tallilakin käytyä, varsinkin nyt kun Bambi tuli minulle, mutta Mantankin kanssa on aika mennyt tosi kivasti. Mantalla siis käyn sen pari kertaa viikossa ratsastelemassa, yleensä yhtenä päivänä maastossa ja toisena sitten kentällä tuuppaillen. Pakkasten aikaan tuli paljon kävelypäiviä ja nyt kun on päässyt taas kunnolla treenailemaan, on huomannut miten nopeasti itseltä häviää voimat niistä vain ratsastaessa käytettävistä lihaksista, kun on kuukaudenkin ratsastamatta "tosissaan". Olen yrittänyt nyt joka kerta kentällä mennessä tehdä töitä ihan kunnolla ja mennä oman mukavuusrajan yli, mutta yksin ollessa sitä hirveän helposti tulee juututtua sinne helpompiin tehtäviin ja humputtelemaan vain mukavia tehtäviä. Nyt tavoitteenani onkin päästä pitkästä aikaa valmennukseen Mantan kanssa, jos vain mahdollista.

Maastot ovat tulleet erittäin tutuksi näin talven aikana, kun kentällä työskentely on syystä jos toisestakin ollut mahdotonta

 Hirveän vähän oli puhelimessakaan kuvamateriaalia minusta tallilla, vaikka Eemeli aika paljon siellä seurana pyöriikin. Jostain syystä ei vain ole tullut räpsittyä paljoa kuvia siellä ollessa, kun tulee keskityttyä ihan kaikkeen muuhun. On kyllä mukava käydä tallilla, kun ei aina tarvitse yksin käydä ja tietää, että ei ole täysin yksinään vastuussa tuosta hevosesta, sen hoidosta ja hyvinvoinnista, vaan aina voi kysyä toiselta mielipidettä ja apua jos siltä tuntuu. Lisäksi on tietenkin kiva, kun on seuraa ja varsinkin tuollaisen projektihepan kanssa puuhaillessa myös turvallisempaa jos ei ihan yksin ole tallilla. Olen yrittänyt monesti ottaa Bambista kuvia, että saisin materiaalia tänne blogiinkin, mutta se huono noissa mustissa eläimissä on, että huonommalla kameralla kuvattuna ne näyttävät vain mustilta möykyiltä kuvissa. Tämä koskee siis sekä Bambia, että Repeä :D

Tylsät hommat voi nakittaa aina muille ;)

Bambi oli päikkäreillä kun mentiin tallille, ei ollut mikään kiire ylös kun menin herättelemään :D

Tämä musta möykky otti muuttohommat erittäin rennosti kuun alussa

Tulipahan näköjään todellakin sitä ajatuksenvirtaa ilman punaista lankaa kuten arvelinkin. Tämä nyt oli tällainen kuva- ja löpinäoksennus näin väliviihdykkeenä, huomenna yritän saada jotain ihan kunnolla blogin teemaan liittyvää materiaalia esille :D 

Minuuko sie kuvaat???

Ihana, rentouttava ystävänpäivä

Koskaan en ole hirveästi välittänyt mistään ystävänpäivähömpötyksistä tai -lahjoista. Huomiota ja lahjoja saan kyllä poikaystävältä ihan normaalina arkenakin ja hän minulta, niin ystävänpäivänä tuollaiset asiat eivät ole tärkeimpiä. Haluttiin ennemminkin tehdä jotain mukavaa yhdessä, joten pakattiin Repe ja tavarat autoon ja lähdettiin Kolille hotelliin yöksi. Samalla testattiin uusi Koli Relax Spa -kylpylä ja käytiin kiipeilemässä Repen kanssa Ukko-Kolin rinteitä syvässä hangessa. Illalla vielä syötiin hyvin ja nautittiin mahtavat jälkiruuat ravintolan puolella. Kelitkin suosivat, vaikka maisemat jäivät vähäisiksi sankan lumisateen vuoksi, mutta mukavaa oli silti, eikä ainakaan tullut kylmä, kun pakkasta oli vain pari astetta.

Täytyy kyllä kehua tuota kylpylää erityisesti. Osattiin jo varautua, että ystävänpäivänä varmasti muutkin ovat sinne eksyneet, joten se, että paikalla oli muitakin ihmisiä, ei yllättänyt eikä haitannut yhtään. Hyvin mahtui joukkoon, eivätkä toiset pariskunnat ja muut vieraat häirinneet lainkaan kun tuli keskityttyä vain toisiimme. Sisäänpääsymaksuun kuului valikoima erilaisia Lumenen ihonhoito- ja hemmottelutuotteita, joita pääsikin heti kokeilemaan ja olivat kyllä erittäin laadukkaita. Lisäksi saimme pullon todella hyvää valkoviiniä nautittavaksi kylpylän puolella. Viini tulikin nautittua heti alkuun porealtaassa, johon olisi kyllä voinut jäädä vaikka loppuillaksi. Toinenkin pullollinen olisi mennyt, mutta ehkä turvallisempaa ettei tuollaisissa märissä ja liukkaissa tiloissa tullut enempää nautiskeltua alkoholia.

Tämän valokuvan kohteesta Break Sokos Hotel Koli tarjoaa TripAdvisor

Poreammeen lisäksi tehtiin jalkahoidot ja käytiin aroma- ja höyrysanoissa sekä valo-/musiikkialtaassa rentoutumassa. Eemeli uskaltautui kylmäaltaaseenkin ja kuulemma oli oikein koko kroppaa rentouttavaa touhua se. Tästä olin kyllä eri mieltä, vaikka itse jätin kokeilut väliin. Tehtiin myös kasvo- ja käsihoidot ja istuskeltiin pitkän aikaa ulkopaljussa fiilistelemässä Kolin hiljaisuudessa lumisateessa. Olo oli niin tyytyväinen, raukea ja rento lähtiessä ja ilta ollut aivan täydellinen, että jos joku ei tuosta paikasta pysty nauttimaan tai viihdy siellä, täytyy kyllä olla pahasti päästään vialla ja kannattaisi hakeutua hoitoon ihan suorilta :D

Nyt onkin mukava palata takaisin arkeen ja muutaman hevosettoman päivän jälkeen takaisin tallille Bambin kanssa puuhailemaan:)

Kuvia ja ajatuksia Mantasta

Anna kävi marraskuussa tallilla mukana kuvaamassa kun ratsastin Mantalla, mutta jostain syystä en sitten ikinä niitä kuvia tänne asti saanut. Nyt ajattelinkin tyhjentää hieman puhelinta niin samalla muistikortilta löytyikin sitten nuo muutaman kuukauden takaiset kuvat, jotka on nyt hyvä aika pistää esille. Ei kyllä ollut paras päivä tuolloin saada kuvaajaa mukaan tallille: keli oli hirveän tuulinen, Manta vähän tympeällä tuulella jo kentälle mennessä kun muut sai päiväheiniä ja hämäräkin ehti tulla ennen kameran esiin kaivamista... Noh niin harvoin nykyään saan kunnollisia ratsastuskuvia, niin täräytän nämä parhaani mukaan muokattuna tähän. Samalla ajattelin kirjoitella pitkästä aikaa myös Mantan kuulumisia ja mietiskellä hevostilannettani yleisesti.

Kaikki postauksen kuvat (c) Anna

Kuola valuuuuu ;D

Bambin kanssahan ei vielä ihan heti päästä ratsastushommiin, eikä varsinkaan niin, että itse pääsisi "oikeasti" ratsastamaan. Onkin mielestäni erittäin kiva, että samalla tallilla minulla on osaavampi valmis hevonen, jota saan liikuttaa ja näin pitää yllä omia taitojami. Hyvin helposti minulle on aiemmin käynyt niin, että kun on oma projekti tallissa, ei tule treenattua itse yhtään, vaan keskityttyä vain hevosen kehittämiseen ja hevosen ehdoilla menemiseen. Piirronkin kanssa meni pitkään, että päästiin siihen pisteeseen, jossa treenit oli molemmille hyödyllisiä kehittymisen kannalta. Aluksihan en Piirron kanssa saanut itse paljoa hyötyä esim ratsastustunneista, kun koko tunti meni keskittyessä siihen, että hevoselta ei vaadi liikaa ja muokatessa tehtäviä sen osaamistason mukaiseksi. Sitten myöhemmin, kun Piirto kehittyi ratsuna, sain itsekin paljon enemmän irti valmennuksista ja tunneista, kun päästiin tekemään oikeita töitä, joissa itsekin tarvitsin opetusta ja valvoan silmän alla olemista.

Nykyään iso ongelma minulla on tuolla vasemmalla polvella puristaminen...

Oikealla polvella/jalalla ei samaa ongelmaa ole. Muutenkin olen vieläkin melko vino.

Nyt siis Bambin myötä olisi taas otollinen tilaisuus luisua vahingossa siihen tilaan, että keskityn opettamaan hevoselle perusasioita, satulan laittoa, ihmisen sietämistä selässä ja perusapuja, ja yht'äkkiä huomaisinkin olleeni puoli vuotta ratsastamatta kunnolla ja tehokkaasti työskennellen. Olen siis erittäin onnellinen, että Manta on käytettävissä joko omatoimiseen ratsastukseen tai valmennuksiinkin, jotta en pääsisi lipsumaan omien taitojen ylläpidossa ja kehittämisessä enää. Tiedän, että en ratsastajana ole kovinkaan taitava, korkeintaan helppo B ja en kovin vahvasti sitäkään. Tarvitsen siis alleni hevosen, joka osaa mennä oikein päin ja osaa hieman vaativampiakin tehtäviä jos vain ratsastaja niitä osaa pyytää, eli on siis osaavampi kuin minä. En halua juurtua vain yhdellä hevosella ratsastamiseen, vaikka sen voisikin oppia ratsastamaan hyväksi, niin haluan pitää yllä kykyäni mukautua erilaisiin ratsuihin ja tässä vaiheessa, kun oma on vielä ihan raakile, haluan itse pystyä kehittymään ja oppimaan uutta.

Kentän laidalla oli tosi paljon mörköjä kun tuuli niin kovasti

Manta on siis täydellinen hevonen minulle Bambin lisänä. Toisen kanssa opin jälleen miltä tuntuu, kun kaikki asiat täytyy opettaa ihan alusta pitäen ja pääsen näkemään työni tuloksia. Toinen taas näyttää minulle virheeni ja opettaa korjaamaan niitä, minkä lisäksi saan projektihepan ohelle rennompaa ratsastusta ja hevostelua, kun alla on maastovarma luottohevonen. Tällä kokoonpanolla on siis hyvä jatkaa tästä eteenpäin.

"Ikinä enää ei omaa tule" Vai miten se oli...

Ylpeä hevosenomistaja :D

Kaunis neitokainen <3
(c) Anna

Olisihan se pitänyt arvata, että kauaa en pysty ilman omaa olemaan ja näin siinä kävikin, että kaupat on nyt lyöty lukkoon ja kunhan paperihommat saadaan tehtyä, niin sitten olen virallisesti hevosenomistaja, tällä kertaa tosin yhdessä Eemelin kanssa yhteisomistajina. Hevonen on siis jo aiemmin täällä blogissakin mainittu 6-vuotiaaksi kääntynyt tamma, joka aivan yllättäen ja vähän vahingossa nyt päätyikin minulle, kun tarkoitus oli vain olla apuna sen hoidossa ja koulutuksessa. Ehkä sitten seuraavan hevosen jo tajuaisin hankkia ihan harkintaa käyttäen, enkä päätyisi aina vahingossa näihin ratkaisuihin.

Niin mitenkäs niitten jalkojen piti olla :D

Mitähän tässä sitten kertoilisi, tamman kutsumanimeksi vaihtui Bambi ja päätin aloittaa ihan alusta sen koulutuksen. Sain kaverin mukaan tähän hommaan, mikä helpottaa hirveästi kun ei tarvitse ihan joka päivä olla käymässä tallilla ja siinä vaiheessa kun pitää ruveta selkään kiipeämään taas yms, on todella hyvä olla joku osaava apuna kun Eemelin varaan ei pysty laskemaan ihan kaikissa vaativimmissa hommissa. Bambilla siis on jo ratsastettu hieman, mutta koska sitä ei varsinaisesti ole koulutettu oikein mitenkään, haluan tehdä pohjatyön uudelleen ja opettaa kaiken peruskäsittelystä alkaen itse. Tällä hetkellä tamma on ihan varsan tasolla koulutuksellisesti ja perusasioita joudutaankin opettelemaan kantapään kautta. Esimerkiksi päitsien ja suitsien laittaminen on haastavaa ja kavioiden putsaaminenkin ihan outo juttu. Varustaminenkin jännittää sitä kovasti ja taluttaessa oli vielä kuukausi sitten ihan mahdoton, nyt jo on kehitystä tullut todella paljon talutuskäyttäytymiseen. Työtä on siis edessä, mutta onneksi tyttö on nopea oppimaan ja luonteeltaan aivan mahtava ja kiltti.

(c) Anna

(c) Anna 

Tällä hetkellä meidän viikko-ohjelma sisältää paljon maastakäsittelyä ja ihan normaaleihin hoito- ja käsittelytoimenpiteisiin siedättämistä, joissa onkin edistytty oikein mallikkaasti ihan jo viikon aikana. Lisäksi käydään taluttaen kävelylenkeillä ja kentällä sitten kelien ja pohjien mukaan irtojuoksutellaan aina kun mahdollista. Tavoitteena siis kohottaa neitokaisen kuntoa ja saada se tottumaan käsittelyyn, hoitoon ja varustamiseen ennen kuin uudestaan mennään selkään. Tarkoituksena myös opettaa maastakäsin perusasiat, kuten kuolaintuntuma ja ohjan seuraaminen yms, jotta selästä käsin homman jatkaminen olisi sitten aikanaan mahdollisimman helppoa. 

Hyvin ojentuu koivet

Nyt vain toivotaan, että nämä luistinratakelit helpottaisivat pian ja tulisi taas lunta, niin pääsisi vähän paremmin lenkille, kun ei itse meinaa narun päässä pysyä pystyssä :D 

Että tekeminen ei vaan loppuisi kesken...

... niin onhan sitä nyt oltava useampi kuin vain yksi ratsastettava. Ei siitä olekaan kuin muutama kuukausi kun olin vielä sitä mieltä, että minun osaltani hevostelut on nyt toistaiseksi ohi ja haluan vain nauttia siitä kaikesta vapaa-ajasta mitä minulle jäi kun ei tarvinnut tallilla juosta. Toisinhan siinä sitten kävi ja Manta astui kuvioihin.

Olen nyt viime kuukausina tykästynyt todella paljon talliin, jossa Manta asustaa; siellä on todella hyvät ja siistit tilat, sekä loistavat maastot ja hyvä kenttä, joiden lisäksi myös tallihenki on harvinaisen hyvä, ihmiset siellä ovat olleet tosi mukavia minulle. Talliin saapui kuun alussa uusi tamma ja tutustuinkin sen omistajaan siinä samalla kun heppa pääsi tutkailemaan uutta tarhaansa. Kävi ilmi, että omistaja oli etsimässä liikutus- ja hoitoapua tammalle ja jotenkin vain huomasin ilmoittavani, että tokihan minä voin autella, kun kumminkin säännöllisesti jo Mantan luona siellä käyn ja viihdyn erinomaisesti, niin joutaahan siellä muutaman ylimääräisen tunnin vielä viikossa tämän uuden tamman kanssa myös viettämään.

Tytsy ei meinannu millään pysyä paikallaan kuvaa varten :D

Tamma on viisivuotias. Se ei ole mikään jättikokoinen, arvioisin kuitenkin että alle 160-säkäinen ja kapoinen tapaus. Tyttö on hyväluontoinen, mutta aika herkkä tapaus ja välillä sillä on vielä vähän hakusessa, miten ihmisen lähellä pitikään käyttäytyä. Se on siis käsittääkseni ollut suurimman osan elämästään ihan jouten, jos nyt en ihan väärin ole ymmärtänyt, eli kuntoa eikä lihaksia ole oikeastaan yhtään ja monet perusasiat sille ovat hieman jännittäviä. Selässä sillä on jonkin verran käyty, mutta ratsutettu sitä ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä.

Pääsinkin pari päivää tamman saapumisen jälkeen kiipeämään sen selkään, jotta nähtäisiin mitä se osaa ja miten reagoi ratsastajaan. Vähän se selkäännousua jännitti, mutta ihan nätisti sitten osasi olla kuitenkin sen aikaa että pääsin istumaan ja sain jalustimet jalkaan. Pohkeista se ei ymmärtänyt mitään ja kevytkin ohjastuntuma ärsytti sitä kovasti. Äänellä ja istunnalla ratsastamalla pääsikin paljon paremmin etenemään ja fiksusti tamma käyttäytyi, vaikka siitä huomasi että tilanne oli sille todella jännittävä. Todettiin siinä sitten että eihän se paljon mitään vielä osaa, mutta hyvä tulee varmasti kun jaksaa hissukseen edetä.

(c) Tuomas

Nyt käyn siis tätäkin neitoa pari-kolme kertaa viikossa hoitamassa ja liikuttamassa ja olen tykästynyt tammaan todella paljon. On myös mukava kun tallilla on enemmän tekemistä kun on kaksi hevosta hoidettavana. Yksin käydessäni en ole vielä halunnut selkään mennä, ettei vain satu mitään vahinkoja. Viime viikolla sain kuitenkin kämppiksen avuksi tallille, joten päätin käyttää tilaisuuden hyväksi ja kavuta selkään reilun viikon tauon jälkeen. Lähdettiin siitä sitten maastoon kävelemään minä selässä ja tamma narun päässä kämppiksen talutettavana ihan varmuuden vuoksi kun ensimmäistä kertaa lähdettiin pihasta kauemmas. Hieman kiire tammalla meinasi olla, mutta ei säikkynyt mitään vaikka vähän pitikin kaikelle mahdolliselle pöristä. Harjoiteltiin samalla pysähtymistä ja paikallaan seisomista, jotka ei yhtään olleet tammalle mieluisia juttuja, mutta nopeasti oppi ja malttoi mielensä.

(c) Tuomas
Harjoiteltiin paikallaan seisomista oikein mallikkaasti :)

Tarkoitus olisi nyt käydä paljon maastossa ja kohotella kuntoa niin ratsain, kuin maastakäsinkin, sekä opetella ihan perusasioita alusta alkaen. Jatkossa kirjoittelen sekä tästä tytöstä, että Mantasta tänne blogiin kunhan jutunjuurta vain keksin. Valitettavasti tämä syksy rajoittaa kuvamateriaalin saamista todella paljon, mutta jospa edes jotakin aina välillä tänne saisin julkaistavaksi.

Kuvia ja kuulumisia viime kuulta

Juuri edellisessä postauksessa kerkesin iloita, että pääsin takaisin kirjoittamaan tätä blogia hevosharrastuksen jatkuessa, niin eiköhän puhelin päättänyt ruveta jokin aika sitten temppuilemaan ja säilöä samalla jonnekin piiloon kaikki kuvat ja videot talleilusta. Hajotin siis puhelimeni, enkä ole vähään aikaan saanut oikein mitään materiaalia tallilta ja ne vähät mitä aiemmin olin saanut, pystyin vasta nyt pelastamaan, joten päätin ryhtyä heti toimeen ja julkaista pelastetut matskut heti tänne ennen kuin ne katoavat uudelleen. Videot oli kadonneet ihan totaalisesti bittiavaruuten mutta muutamia kuvakaappauksia olin ehtinyt napata.

(c) Henna

Kävin reilu kuukausi sitten kouluvalmennuksessa, tai ehkä se enemmänkin oli istuntapainotteinen valmennus, sillä koko puolitoista tuntia keskityttiin vain minun istuntaani ja apujen käyttöön, eikä tarkoituksena ollut edes yrittää hevosen kanssa mitään muuta kuin että saan sen liikkumaan eteen. Kuntoni on laskenut hurjasti viimeisen vuoden aikana ja painoakin on tullut lisää, joten voin sanoa että tuo valmennus oli erittäin rankka, mutta samalla todella tarpeellinen herätys siihen, että minun on oikeasti keskityttävä jatkossa siihen, miten siellä hevosen selässä heilun. Isoimpana ongelmananihan siis on aina ollu vinous. Istun aina vasen kylki lytyssä, jolloin myös jalkani laskeutuvat ihan eri tavalla hevosen kylkiin, ja olkapääni ovat eri tasolla, istuinluista nyt puhumattakaan. Valmennuksen aikana toki löydettiin hyvin paljon muitakin ongelmia, kuten kireät lonkat ja huono lihaskunto ylävartalossa, jonka vuoksi en jaksa pitää selkää suorana vaan istun kuin perunasäkki. 

(c) Henna

Koko valmennuksen menin ilman jalustimia ja mentiin oikeastaan vain harjoitusravilla ensin pientä ympyrää ja sen jälkeen kahdeksikkoa, jossa jouduin jatkuvasti vain keskittymään siihen, että istuin suorassa, en jännittänyt jaloilla ja muistin rentouttaa lantiota ja lonkkia ja mukautua hevosen liikkeisiin. Alku oli todella tahmeaa, varsinkin kun Mantalla ei hirveästi niitä menohaluja ole ja aina kun yritin keskittyä istunnan korjaamiseen, käytti Manta tilaisuuden hyväksi ja pudotti käyntiin. Pikkuhiljaa (valmentajan jouduttua jonkin aikaa kannustamaan maastakäsin Mantaa liikkumaan) aloin löytää tasapainoa uudessa, siis oikeassa, asennossa ollessani ja huomasin aina hetkittäin miten hyvä ja rento istunta vaikutti välittömästi myös hevosen liikkumiseen. 

Varsinkin valmennuksen lopulla sain todellisia ahaa-elämyksiä, kun menin harjoitusravikahdeksikkoa ja vaikka en varsinaisesti yrittänyt tehdä mitään, löysin vain todella hyvän ja tasapainoisen asennon satulassa, Manta nosti selkää ja tunsin kun takajalat alkoivat työntää ja pääkin nousi sieltä polvien korkeudelta oikealle korkeudelle. Hieman tuon onnistumisen jälkeen olikin hyvä lopettaa, sillä minä aloin olla aivan poikki rankan kehonhallintatuokion päätteeksi. Mantahan ei edes hionnut, sillä tuo treeni oli vain hyvää verryttelyä, mutta minä sain tuosta puolitoistatuntisesta todella paljon irti ja olen nyt jälkikäteenkin joka kerta ratsastaessani yrittänyt aktiivisesti keskittyä hyvään istuntaan entistäkin paremmin.

(c) Henna
Loppuraveja

Tykkäsin kyllä todella paljon valmentajasta ja hänen tyylistään, tulen varmasti käymään uudelleen hänen opetuksessaan jos vain mahdollista. Oli todella kiva myös saada kehuja käsieni käytöstä/asennosta, kuulemma vaikka kroppani ei aina ihan niin hallinnassa ole, niin käteni pysyvät tasaisena ja reiluna hevoselle, enkä siirrä kehon heilumista kädellä vemppaamiseen. Jotain positiivista siis sentään löytyi minunkin ratsastuksestani, tästä on hyvä jatkaa :D

(c) Eemeli

Eemeli ja hoitokoira lähti lenkkiseuraksi, Manta olisi vaan halunnu pussailla koiraa aina kun pääsi tarpeeksi lähelle :D

Täällä on ollut aivan ihana syksy, todella kuivaa ja kauniita aurinkoisia päiviä. On ollut todella kiva käydä tallilla, vaikka välillä joudunkin sinne reilun kymmenen kilometrin matkan pyöräilemään jos kämppiksen auto ei ole joutavana. Mukavat alkulämmöt saa polkiessa ja ratsastaminenkin tuntuu paljon helpommalta kun ei ihan kylmiltään kiipeä selkään. Olen tässä viime kuukauden aikana pyrkinyt menemään kerran viikossa koulutreeniä ja kerran maastossa, etten pääse kyllästymään kumpaankaan. Tykkään tästä järjestelystä, kun joka päivä ei tarvitse käydä tallilla, mutta pari kertaa viikossa pääsee rentoutumaan tallille kivan hevosen kanssa ja saan melko vapaasti ratsastella haluamallani tavalla. Lisäksi sain tehtyä isoja päätöksiä opiskelujen suhteen ja vihdoinkin asumisjärjestelynikin ovat mallillaan. Ei tässä oikein tyytyväisempi voisi elämään oikein enää olla :)