Juuri edellisessä postauksessa kerkesin iloita, että pääsin takaisin kirjoittamaan tätä blogia hevosharrastuksen jatkuessa, niin eiköhän puhelin päättänyt ruveta jokin aika sitten temppuilemaan ja säilöä samalla jonnekin piiloon kaikki kuvat ja videot talleilusta. Hajotin siis puhelimeni, enkä ole vähään aikaan saanut oikein mitään materiaalia tallilta ja ne vähät mitä aiemmin olin saanut, pystyin vasta nyt pelastamaan, joten päätin ryhtyä heti toimeen ja julkaista pelastetut matskut heti tänne ennen kuin ne katoavat uudelleen. Videot oli kadonneet ihan totaalisesti bittiavaruuten mutta muutamia kuvakaappauksia olin ehtinyt napata.
 |
| (c) Henna |
Kävin reilu kuukausi sitten kouluvalmennuksessa, tai ehkä se enemmänkin oli istuntapainotteinen valmennus, sillä koko puolitoista tuntia keskityttiin vain minun istuntaani ja apujen käyttöön, eikä tarkoituksena ollut edes yrittää hevosen kanssa mitään muuta kuin että saan sen liikkumaan eteen. Kuntoni on laskenut hurjasti viimeisen vuoden aikana ja painoakin on tullut lisää, joten voin sanoa että tuo valmennus oli erittäin rankka, mutta samalla todella tarpeellinen herätys siihen, että minun on oikeasti keskityttävä jatkossa siihen, miten siellä hevosen selässä heilun. Isoimpana ongelmananihan siis on aina ollu vinous. Istun aina vasen kylki lytyssä, jolloin myös jalkani laskeutuvat ihan eri tavalla hevosen kylkiin, ja olkapääni ovat eri tasolla, istuinluista nyt puhumattakaan. Valmennuksen aikana toki löydettiin hyvin paljon muitakin ongelmia, kuten kireät lonkat ja huono lihaskunto ylävartalossa, jonka vuoksi en jaksa pitää selkää suorana vaan istun kuin perunasäkki.
 |
| (c) Henna |
Koko valmennuksen menin ilman jalustimia ja mentiin oikeastaan vain harjoitusravilla ensin pientä ympyrää ja sen jälkeen kahdeksikkoa, jossa jouduin jatkuvasti vain keskittymään siihen, että istuin suorassa, en jännittänyt jaloilla ja muistin rentouttaa lantiota ja lonkkia ja mukautua hevosen liikkeisiin. Alku oli todella tahmeaa, varsinkin kun Mantalla ei hirveästi niitä menohaluja ole ja aina kun yritin keskittyä istunnan korjaamiseen, käytti Manta tilaisuuden hyväksi ja pudotti käyntiin. Pikkuhiljaa (valmentajan jouduttua jonkin aikaa kannustamaan maastakäsin Mantaa liikkumaan) aloin löytää tasapainoa uudessa, siis oikeassa, asennossa ollessani ja huomasin aina hetkittäin miten hyvä ja rento istunta vaikutti välittömästi myös hevosen liikkumiseen.
Varsinkin valmennuksen lopulla sain todellisia ahaa-elämyksiä, kun menin harjoitusravikahdeksikkoa ja vaikka en varsinaisesti yrittänyt tehdä mitään, löysin vain todella hyvän ja tasapainoisen asennon satulassa, Manta nosti selkää ja tunsin kun takajalat alkoivat työntää ja pääkin nousi sieltä polvien korkeudelta oikealle korkeudelle. Hieman tuon onnistumisen jälkeen olikin hyvä lopettaa, sillä minä aloin olla aivan poikki rankan kehonhallintatuokion päätteeksi. Mantahan ei edes hionnut, sillä tuo treeni oli vain hyvää verryttelyä, mutta minä sain tuosta puolitoistatuntisesta todella paljon irti ja olen nyt jälkikäteenkin joka kerta ratsastaessani yrittänyt aktiivisesti keskittyä hyvään istuntaan entistäkin paremmin.
 |
(c) Henna
Loppuraveja |
Tykkäsin kyllä todella paljon valmentajasta ja hänen tyylistään, tulen varmasti käymään uudelleen hänen opetuksessaan jos vain mahdollista. Oli todella kiva myös saada kehuja käsieni käytöstä/asennosta, kuulemma vaikka kroppani ei aina ihan niin hallinnassa ole, niin käteni pysyvät tasaisena ja reiluna hevoselle, enkä siirrä kehon heilumista kädellä vemppaamiseen. Jotain positiivista siis sentään löytyi minunkin ratsastuksestani, tästä on hyvä jatkaa :D
|
| (c) Eemeli |
 |
| Eemeli ja hoitokoira lähti lenkkiseuraksi, Manta olisi vaan halunnu pussailla koiraa aina kun pääsi tarpeeksi lähelle :D |
Täällä on ollut aivan ihana syksy, todella kuivaa ja kauniita aurinkoisia päiviä. On ollut todella kiva käydä tallilla, vaikka välillä joudunkin sinne reilun kymmenen kilometrin matkan pyöräilemään jos kämppiksen auto ei ole joutavana. Mukavat alkulämmöt saa polkiessa ja ratsastaminenkin tuntuu paljon helpommalta kun ei ihan kylmiltään kiipeä selkään. Olen tässä viime kuukauden aikana pyrkinyt menemään kerran viikossa koulutreeniä ja kerran maastossa, etten pääse kyllästymään kumpaankaan. Tykkään tästä järjestelystä, kun joka päivä ei tarvitse käydä tallilla, mutta pari kertaa viikossa pääsee rentoutumaan tallille kivan hevosen kanssa ja saan melko vapaasti ratsastella haluamallani tavalla. Lisäksi sain tehtyä isoja päätöksiä opiskelujen suhteen ja vihdoinkin asumisjärjestelynikin ovat mallillaan. Ei tässä oikein tyytyväisempi voisi elämään oikein enää olla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti