... niin onhan sitä nyt oltava useampi kuin vain yksi ratsastettava. Ei siitä olekaan kuin muutama kuukausi kun olin vielä sitä mieltä, että minun osaltani hevostelut on nyt toistaiseksi ohi ja haluan vain nauttia siitä kaikesta vapaa-ajasta mitä minulle jäi kun ei tarvinnut tallilla juosta. Toisinhan siinä sitten kävi ja Manta astui kuvioihin.
Olen nyt viime kuukausina tykästynyt todella paljon talliin, jossa Manta asustaa; siellä on todella hyvät ja siistit tilat, sekä loistavat maastot ja hyvä kenttä, joiden lisäksi myös tallihenki on harvinaisen hyvä, ihmiset siellä ovat olleet tosi mukavia minulle. Talliin saapui kuun alussa uusi tamma ja tutustuinkin sen omistajaan siinä samalla kun heppa pääsi tutkailemaan uutta tarhaansa. Kävi ilmi, että omistaja oli etsimässä liikutus- ja hoitoapua tammalle ja jotenkin vain huomasin ilmoittavani, että tokihan minä voin autella, kun kumminkin säännöllisesti jo Mantan luona siellä käyn ja viihdyn erinomaisesti, niin joutaahan siellä muutaman ylimääräisen tunnin vielä viikossa tämän uuden tamman kanssa myös viettämään.
 |
| Tytsy ei meinannu millään pysyä paikallaan kuvaa varten :D |
Tamma on viisivuotias. Se ei ole mikään jättikokoinen, arvioisin kuitenkin että alle 160-säkäinen ja kapoinen tapaus. Tyttö on hyväluontoinen, mutta aika herkkä tapaus ja välillä sillä on vielä vähän hakusessa, miten ihmisen lähellä pitikään käyttäytyä. Se on siis käsittääkseni ollut suurimman osan elämästään ihan jouten, jos nyt en ihan väärin ole ymmärtänyt, eli kuntoa eikä lihaksia ole oikeastaan yhtään ja monet perusasiat sille ovat hieman jännittäviä. Selässä sillä on jonkin verran käyty, mutta ratsutettu sitä ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä.
Pääsinkin pari päivää tamman saapumisen jälkeen kiipeämään sen selkään, jotta nähtäisiin mitä se osaa ja miten reagoi ratsastajaan. Vähän se selkäännousua jännitti, mutta ihan nätisti sitten osasi olla kuitenkin sen aikaa että pääsin istumaan ja sain jalustimet jalkaan. Pohkeista se ei ymmärtänyt mitään ja kevytkin ohjastuntuma ärsytti sitä kovasti. Äänellä ja istunnalla ratsastamalla pääsikin paljon paremmin etenemään ja fiksusti tamma käyttäytyi, vaikka siitä huomasi että tilanne oli sille todella jännittävä. Todettiin siinä sitten että eihän se paljon mitään vielä osaa, mutta hyvä tulee varmasti kun jaksaa hissukseen edetä.
 |
| (c) Tuomas |
Nyt käyn siis tätäkin neitoa pari-kolme kertaa viikossa hoitamassa ja liikuttamassa ja olen tykästynyt tammaan todella paljon. On myös mukava kun tallilla on enemmän tekemistä kun on kaksi hevosta hoidettavana. Yksin käydessäni en ole vielä halunnut selkään mennä, ettei vain satu mitään vahinkoja. Viime viikolla sain kuitenkin kämppiksen avuksi tallille, joten päätin käyttää tilaisuuden hyväksi ja kavuta selkään reilun viikon tauon jälkeen. Lähdettiin siitä sitten maastoon kävelemään minä selässä ja tamma narun päässä kämppiksen talutettavana ihan varmuuden vuoksi kun ensimmäistä kertaa lähdettiin pihasta kauemmas. Hieman kiire tammalla meinasi olla, mutta ei säikkynyt mitään vaikka vähän pitikin kaikelle mahdolliselle pöristä. Harjoiteltiin samalla pysähtymistä ja paikallaan seisomista, jotka ei yhtään olleet tammalle mieluisia juttuja, mutta nopeasti oppi ja malttoi mielensä.
 |
| (c) Tuomas Harjoiteltiin paikallaan seisomista oikein mallikkaasti :) |
Tarkoitus olisi nyt käydä paljon maastossa ja kohotella kuntoa niin ratsain, kuin maastakäsinkin, sekä opetella ihan perusasioita alusta alkaen. Jatkossa kirjoittelen sekä tästä tytöstä, että Mantasta tänne blogiin kunhan jutunjuurta vain keksin. Valitettavasti tämä syksy rajoittaa kuvamateriaalin saamista todella paljon, mutta jospa edes jotakin aina välillä tänne saisin julkaistavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti