Hyppelöitä

Otettiin lauantaina taas Hellun kanssa vähän hyppyjä, että ei pääse tatsi häviämään kun viimeksi tuntui tamma olevan niin innoissaan hommasta. Aika paljon ollaan nyt vain tuuppailtu kentällä kun oon käynyt vasta illalla tallilla, niin maastoilut jäänyt vähän vähemmälle. Viime viikolla saatiin kuitenkin onneksi rutiineihin vähän muutosta, kun käytiin kahtena päivänä jäällä pyörähtämässä - kerran ratsastaen ja toisen kerran kärryillä, minkä lisäksi vuokraaja kävi reippaan maastolenkin ja tosissaan esteitäkin ehdittiin ottaa. Kuviakin sain kun tallikaveri tuli auttelemaan puomien kanssa ja käyttelemään kameraa.  

Laukannostot hieman ponnekkaampia kuin sileällä ratsastaessa :D

Vielä en ole ottanut esteitä ratana, vaan korkeintaan kahta pikkuristikkoa tai pystyä kerrallaan muutaman laukan välillä. Näin on ollut helpompaa sekä itselle, että Hellulle, kun muuta ei tarvitse tehdä kuin pitää hevonen suorana kun etukäteen tietää jo monella laukalla välit pitäisi tulla. Pikkuhiljaa voisi ruveta vähän haastavampiakin tehtäviä tekemään, mutta pitäisi kyllä ainakin pari kertaa päästä valvovan silmän alle hyppäämään, itsellä on vähän taidot ruosteessa siitä, kun Piirrolla olen enemmän hypännyt reilu pari vuotta sitten.

Nytkin otettiin ihan vain pituushalkaisijalla kahden esteen linjaa, jossa ensin oli ristikko, ja 3-4 laukan välillä pikkuokseri. Tulin ensimmäiselle ristikolle ravilähestymisellä, koska Hellulla oli todella paljon intoa ja se pyrki rynnimään laukalle heti, kun käännyttiin linjaa kohti. Näin saatiin tultua huomattavasti paremmassa kontrollissa, ja Hellukin joutui pitämään korvat auki. Ensimmäiset pari kertaa linja meni mutkitellen, aivan kuin Hellu olisi ensimmäisen hypyn jälkeen ollut sitä mieltä, että nyt on homma hoidettu ja jotenkin järkyttynyt kun edessä olikin tulossa toinen este (tuossa vaiheessa vielä ristikko sekin). 

Vähän ehkä turhan iso hyppy pikkukavaletille...

... vähän tuli itelle yllärinä tämä loikka :D

Muutamien mutkittelujen jälkeen Hellukin hoksasi, että koko linja pitää tulla ja innostuikin tosi kivasti, samoin kuin itsekin tajusin ruveta ratsastamaan myös seuraavalle esteelle, enkä vain odottanut että hevonen suoriutuu asiasta yksin. Ristikolla vähän Hellu tuppasi loikkaamaan hieman turhan isolla ilmavaralla ja itse en ihan meinannut ehtiä hyppyihin mukaan. Okserille tuli kivoja hyppyjä, vähän piti väliä säätää, kun alkuun jouduin tulemaan todella pohjaan tai lähtemään hyppyyn tosi kaukaa. Välin lyhentämisen jälkeen saatiin homma sujumaan hyvin kolmella laukalla ja lopetettiinkin, kun molempiin suuntiin tuli tosi hyvät hypyt, ennen kuin Hellu ehtisi väsähtää ja homma lätsähtäisi käsiin.

Meidän loput estetolpat on hautautunu lumeen, joten selkäännousujakkara sai toimia ekan ristikon tolppana :DD

Illalla ja seuraavana päivänä taas huomasi, että oli tullut hypeltyä, kun selkä muistutteli olemassaolostaan, mutta huomattavasti paremmassa kunnossa se nykyään on, verrattuna Piirron aikaisiin kipuiluihin. Näiden olotilojen kanssa on erittäin helppo elää ja onpahan kiva huomata, että jotain fyysistä on tullut tehtyäkin :D

Alla vielä lyhyt videoklippi keskiviikon jäällä käymisestä, kun otettiin pari laukkapätkää. Eipä siitä ihmeitä erota kun maisema on aika tasapaksua ja hevosen korvat vain heiluu alareunassa :D pitäisi taas joku kerta ottaa actionkameralla talteen koko maastoreissu, tai tehdä vaikka my day -tyylinen postaus nyt, kun tuon kameran avulla on yksinkin helppo saada edes jotain materiaalia talteen. Jäällä käyminen oli itselle paljon jännempää kuin Hellulle; sitä ei hetkauttanut mentiinkö tukevalla maalla vai järvellä, mutta en millään uskaltanut kovin kauaksi rantaviivasta lähteä, vaikka jää vaikuttikin todella paksulta ja kestävältä.

Hämärähommia ja hiihtoratsastusta

Kävin eilen illalla vasta ratsastamassa Hellun, kun aamulla tallilla ollessa tuli lunta taivaan täydeltä ja viima oli niin pureva, että en hannut lähteä palelluttamaan itseäni kentälle. Iltaan mennessä tuiske oli loppunut ja tuuli tyyntynyt. Eemeli yritti nappailla muutaman kuvan, mutta pimeä yhdistettynä kentän valoihin taustalla ei oikein ollut hyvä yhdistelmä, ja kuvista tuli lähinnä pimeää pikselimössöä.

Tässä "parhaat" palat :D

Menin siis puolisen tuntia ilman satulaa, ihan vain käynnissä ja ravissa taivutellen ja herkistellen Hellua avuille, samalla kun itse treenailin ilman satulaa ravissa istumista. Homma alkaa jo sujua ihan kivasti niin kauan kun saan Hellun kulkemaan pyöreänä. Heti jos se häviää avuilta ja lähtee kipittämään, meinaan kellahtaa selästä :D

Bambin kanssa otetaan nyt rauhassa hetken aikaa. Se sai vasemman takakavion pohjaan mustelman, ja arkoo nyt kyseistä jalkaa, minkä lisäksi se arkomisesta johtuen on vetänyt oikealta edestä selkänsä jumiin. Vuolija korjasi mustelmakohtaa sen minkä pystyi ja muutenkin vuoli kaviot kuntoon ja ensi viikolla toivottavasti saadaan hieroja paikalle.

Koska tämän parempaa materiaalia eikä kerrottavaa ole, laitan tähän joulukuulta hiihtoratsastusvideon, joka on jäänyt julkaisematta. Hellu tykkää tosi paljon hiihtohommista, ei ole moksiskaan vaikka Eemeli kikkailee narujen toisessa päässä ja hyvin jaksaa tarpoa syvässäkin hangessa korvat hörössä. Vauhtia ei ole mitenkään hurjasti, Bambin kanssa varmasti päästäisiin vauhdikkaampaan menoon, mutta vielä ei ole uskallettu kokeilla mitä se tykkäisi hiihtäjästä perässään. Sen verran kauhuissaan neitokainen oli jo kun näki Hellun näissä hommissa :D

Kokeiltiin tuossa hiihdellessä myös uutta actionkameraa, ja hyvin toimii! Pysyy hyvin kypärässä kiinni ja saa otettua hd-tasoista videota. Ainoa puute mitä huomasin, on että äänet ei kuulu kauhean hyvin, mutta pääasia että kuva on hyvä :)

Hevosen omistamisesta ja sen kuluista

Tänään on ollut taas pitkästä aikaa päivä, kun ei ole tarvinnut käydä tallilla ollenkaan, niin nyt olen ahkera ja hyvä ihminen, ja käytän kaiken tämän ylimääräisen ajan tänne kirjoittamiseen. Viime päivien tallikäynneiltä ei ole oikein kirjoitettavaa, kun pakkasta on pitänyt sen verran, että ilman satula kävelylenkit on ollut meidän teemana. Ajattelin siis kirjoitella vähän hevosen pitooni liittyvistä käytännön asioista. 

Marraskuun alussa ei ollut vielä lunta nimeksikään, nyt saa kahlata hevosen mahaa myöten hangessa :D

Annikahan ehti jo pidemmän aikaa olla Bambin puoliylläpitäjänä, ja nyt on oikeastikin toinen omistajista, kun osti Eemelin osuuden pois ja tehtiin hommasta "virallista". Yhteisomistajuudesta ja ylläpitäjistä ym. varoitellaan aina todella paljon ja hyvin monilla tuntuu olevan erittäin huonoja kokemuksia asiasta. Tähän saakka itselläni ei ole mitään huonoa sanottavaa järjestelyyn liittyen, kuten ei myöskään Piirron aikaan siitä, kun Anna oli puoliylläpitäjänä mukana hommassa. Lisäksi minulla on ollut vaihteleva määrä erilaisia apukäsiä niin vuokraajina, hoitajina kuin liikuttajinakin, eikä ole yhtään huonoa sanottavaa siitä, että en joudu olemaan ainoa, joka hevostani käsittelee ja liikuttaa. 

Niin vuokraus- kuin ylläpitohommissakin olen aina tehnyt heti alussa erittäin tarkat kirjalliset sopimukset, joissa olen pyrkinyt ottamaan kattavasti huomioon ns. worst case scenariot, jotta vaikeissakin tilanteissa olisi pelisäännöt kaikilla osapuolilla selvät ja kiistatilanteissa vältyttäisiin turhilta vääntämisiltä. Sopimuksissa on ollut myös selkeät irtisanomis- ja purkuehdot, sekä määritelty mitä käy jos sopimuksen ehtoja rikotaan tai muuten aiheutetaan ongelmia. Tietenkään pala paperia ei estä ongelmien syntymistä, mutta auttaa hirveästi asioiden selvittämisessä ja kyllä niillä sopimuksilla on sitten loppupeleissä viimeistään oikeudessa jonkinlainen merkitys, jos oikeasti joudutaan todella pahaan riitatilanteeseen. Hirveästi saa lukea vaikkapa ht.netistä aloituksia, joissa on otettu tai annettu hevonen ylläpitoon ja homma ei olekaan toiminut niin kuin oli toiveissa. Sitten ihmetellään ja mietitään, että voiko toiselta olettaa tietynlaista toimintaa, jos mitään sopimuksia ei ole tehty. Lyhykäisyydessään siis: ihan sama mitä hallinnan, käyttö- tai omistusoikeuden siirtoja hevosiin liittyen tehdään, kannattaa aina varautua pahimpaan ja kirjata aivan kaikki mieleen tulevat seikat ylös allekirjoitusten kera.

Kaikesta yllä olevasta manaamisesta huolimatta, itselläni siis ei ole yhtään huonoa kokemusta vuokraajista tai ylläpidosta, kuten ei myöskään nyt tästä yhteisomistuksesta. Toki ajan kanssa voi tapahtua mitä vain, mutta tähän saakka kaikki on mennyt todella hyvin, jopa olen tykännyt enemmän jakaa hevosen, kuin että se olisi kokonaan omassa käytössäni. Piirron kanssa Annan mukana olo pidensi huomattavasti aikaa, jonka pystyin Piirron edes omistamaan. Mikäli olisin ollut täysin yksin, olisin joutunut myymään Piirron jo kesällä, kun terveyteni alkoi reistailla, kun nyt päästiin loppuvuoteen asti pitämään yhtä. Bambin kanssa taas Annika on ollut isona apuna niin henkisesti, kuin käytännössäkin, kun ollaan yhdessä ratkottu ja pähkäilty lukuisia käytösongelmia ja mietitty, miten koulutusta lähdettäisiin jatkamaan. Yksin olisi ollut todella tylsää yrittää päässään pyöritellä asioita, tai yrittää käsitellä Bambin asioita sellaisen kaverin kanssa, joka ei hevosta tunne yhtä hyvin. Nyt, kun molemmat ovat täysillä mukana hommassa, on kiva tietää, että ei koskaan ole yksin mahdollisten ongelmien edessä, ja onnistumisia on aina joku jakamassa yhtäläisellä innolla. Tessallakin oli pari hoitajaa aikanaan, jotka olivat isoksi avuksi puolihoitopaikalla ollessa. Myös Hellulla on nyt vuokraajat, jotka takaavat hevoselle säännöllisen liikutuksen, vaikka itse haluan pitää pari vapaapäivää viikossa tallilta. Minulla on toki käynyt tuuri siinä, että kohdalleni ei ole osunut painajaismaisen idiootteja ihmisiä, jotka olisivat varmasti romuttaneet käsitykseni tästä vuokrauksen tai ylläpidon jne. toimivuudesta. Olen onnistunut saamaan ihania ja järkeviä ihmisiä mukaan ja näin harrastaminen on ollut todella kivaa kaikille.

Tämäkin kuva marraskuulta, kenttä onneksi vieläkin hyvässä kunnossa :D

Minulle ensisijaisen tärkeää ei ole raha, kun etsin hevoselle vuokraajaa tai hoitajaa, mutta tietenkään kulujen jakaminen ei haittaa ja raha on aina tervetullutta. Nytkin etsin Hellulle ensin hoitajaa, joka liikuttelisi sitä kevyesti ilman maksua, mutta kun tällaista ei löytynyt, oli vuokraaja seuraavaksi paras vaihtoehto. Mitään suuria maksuja en Hellun, enkä esimerkiksi Piirron kohdalla koskaan pyytänyt, eikä ainakaan toistaiseksi kukaan ole valittanut että liian kallista olisi. Bambin osalta taas kaksi omistajaa on mahdollistanut sen, että saatiin heti hankittua sille laadukkaat, sopivat varusteet ilman kompromisseja ja koskaan ainakaan raha ei ole tullut esteeksi hierontojen, raspausten, vuolujen ja epäsopivien varusteiden tilalle uusien hankkimisen kohdalla välittömästi tarpeen vaatiessa. Jos oletetaan, että minulle kipuraja satulan suhteen olisi vaikka 400e, niin nyt kun hankitaan yhdessä, voidaan laittaa siihen satulaan 800e, joka ei tietenkään takaa sen olevan parempi kuin se edullisempi, mutta eniveis, pointti ymmärretty. Bambin kulujen jako puoliksi helpotti myös Hellun ostopäätöstä, kun tiesi, että talous ei siihen kaadu, kun on "vain" puolitoista hevosta elätettävänä :D

Mitä se hevosen pitäminen sitten käytännössä on maksanut, kun kulut on saatu jaettua puoliksi? Jokainen hevosenomistaja priorisoi hankintansa eri tavalla, osa suosii vain uutta merkkitavaraa ja osa käytettyä, joten meidän kulut eivät tietenkään korreloi mitään keskimääräistä hevosen omistamisen budjettia, vain meidän tekemiä ostopäätöksiä. Iso osa Bambin tavaroista oli aluksi minun vanhoja, joita Piirron ja Tessan jäljiltä oli jäänyt, mutta tässä vuoden mittaan suurin osa on siirtynyt Hellun käyttöön ja Bambille on hankittu omansa. Käytettynä on ostettu paljon, uutena satula, bootsit ja pienempää tavaraa jonkin verran. Kaikista yhteisistä, eli pakollisista hankinnoista (ja yhteisistä mut kun mä haluun -hankinnoista) on pidetty excelissä kirjaa ja tasattu kulut, ja nyt onkin todella kiva tarkastella, miten paljon vuoden aikana ollaan rahaa laitettu palamaan. Kirjanpitoon on siis laitettu vain ne hankinnat, jotka koskettavat meitä molempia, vaikka ollaan toki yksittäisiä pikkujuttuja hankittu omasta tahdosta omakustantaisesti, kuitenkin molempien käyttöön. Melko tarkalleen vuoden aikana menoja on ollut noin viiden tuhannen euron edestä, josta noin puolet koostuu tallivuokrista (täällä päin vuokrat ovat edullisia, eteläisemmässä Suomessa ei tuo viisi tonnia riittäisi edes vuoden tallimaksuin maneesitallilla :D), eli ostoja on tullut se kaksi ja puoli tuhatta euroa. Kuukausitasolle jaettuna tuo tekee keskiarvoksi n.420e/kk sisältäen siis tallipaikkamaksut. Kahdelle ihmiselle jaettuna tuo ei ole summa eikä mikään hevosen pidosta. Isoimpia menoeriä ovat olleet koulu- ja estesatulat, sekä bootsit kesä- ja talvikeleille, minkä lisäksi tasaisesti budjettia kerryttää tietenkin eläinlääkärikulut ja vuolut, lisärehut ja meidän miljoonat kuolainkokeilut. Halvalla ollaan siis päästy, kun pahimmillaan yksi paha klinikkareissukin voisi lohkaista tuon pari tonnia kerralla, täytyy siis olla kiitollinen jokaisesta terveestä päivästä, mikä näiden elukoitten kanssa saadaan viettää :D

Sellaista ajatuksenvirtaa näin pakkaspäivän ratoksi. Ei tällä kirjoituksella varsinaisesti ollut mitään tarkoitusta, halusin vain esittää oman näkemykseni niin paljon parjatusta yhteisomistuksesta, ja siitä, että ei ne vuokraajat ja ylläpitäjät aina ole saatanasta seuraavia, vaan homma voi toimia erittäin hyvin. Lisäksi suosittelen kyllä kaikille kulujen jatkuvaa kirjaamista ylös, vaikka hevonen olisi vain omassa käytössä - vuoden lopussa summa saattaa yllättää... 

Viikonloppuna hyvällä tuurilla saattaisin saada ratsastuskuvia pitkästä aikaa, jos vaan ei työnnä lunta taivaalta niin paljon, että kuvia ei pysty ottamaan... Tässä postauksessa kameran muistikortilta kaivettuja kuvia marras- ja joulukuulta.

Hyppelyt videolla

Edelliseen postaukseen laitoinkin jo toisen näistä videoista, mutta jostain syystä se ei kaikilla ole kuulemma näkynyt, joten laitan uudestaan youtuben kautta. Lisänä video tiistailta kun Bambin kanssa mentiin ravi- ja laukkakavaletteja iltajumppana.

Olen nyt siis ruvennut taas aktivoitumaan "hyppäämisen" suhteen. Heittomerkeissä hyppääminen, sillä hyvin pieniä esteitä mennään, ennemminkin kavaletteja. Kuitenkin, Piirron lähdön jälkeen en ole hypännyt ollenkaan, mitä nyt välillä vain mennyt puomeja. Oma tasapaino on heikentynyt hirveästi siitä, kun Piirron kanssa pystyin hyppäämään pieniä ilman satulaa ja korkeimmillaan hypättiin 120cm okseriakin pariin kertaan (joo en todellakaan ole koskaan ollut esteratsastaja :D). Nyt tuntuu, että 60cm este aiheuttaa rimakauhua ja ponnistuspaikat ovat entistäkin pahemmin hukassa, joten valmennukset tulevat tarpeeseen tulevina kuukausina.

Opetellaan tässä sitten molempien hevosten kanssa yhdessä pomppimista. Hyvä että kumpikaan ei ole mikään estetykki jo valmiiksi, niin ei ole paineita ruveta korottamaan esteitä ennen kuin itsekin olen valmis. Lisäksi, onneksi sekä Hellua että Bambia hyppyyttää myös minua paremmat ratsastajat, niin ei olla ihan toivottomassa tilanteessa kuitenkaan :D

Alla siis jo aiemmin lisäämäni video Hellusta ja toinen video Bambista, joka valitettavasti on hyvin pimeä, kun on illalla kuvattu.

Loppuvuosi pikakelauksena

Näin siinä aina käy, kun ajattelee, että nyt jatkan aktiivista kirjoitustahtia. Heti tuli yli kuukauden tauko ihan huomaamatta, kun aina on muka parempaa ja tärkeämpää tekemistä kuin istahtaa hetkeksi koneen ääreen. Yritetäänpä nyt jatkaa tätä kirjoittelua, jospa tuliterän puhelimen myötä tulisi postauksiakin useammin, kun bloggerin käyttö on tällä laitteella aiempaa helpompaa..

Tosiaan, kuten viime kerralla kertoilin, ollaan sopeuduttu hyvin pihattoelämään ja Bambin kanssa on ratsastushommatkin lähteneet todella hyvin etenemään. Käytöksen osalta enää ei voi sanoa, että olisi mitään ongelmia, Bambi on todella rauhallinen kaikissa tilanteissa ja luottaa käsittelijöihinsä täysin.

Lokakuulta kesäisiä kuvia Hellun ostopäivältä

Lokakuun alussa meidän perheeseen saatiin lisäystä, kun tehtiin kaupat 8-vuotiaasta piensuokkitammasta, Hellusta. Halusin hevosen, joka olisi turvallinen ja varma ratsu Eemelille ja jolla voisi myös ajaa, mutta olisi kuitenkin potentiaalia ja luonnetta niin, että itsekin jaksaisin sillä harrastaa ja ehkä kisatakin joskus. Hellu on osoittautunut aivan täydelliseksi ostokseksi nyt parin kuukauden tuntemisella, vaikka se tullessaan olikin hieman ruosteessa ja on muutenkin vielä koulutuksellisesti kesken. Eemeli voi huoletta mennä sillä kentällä ja maastossa kaikissa askellajeissa niin selästä kuin kärryilläkin ja uskalsin ottaa vuokraajankin sille. Itse taas olen päässyt treenailemaan pitkästä aikaa pienillä esteillä ja tuuppailemaan vähän Bambia hieman valmiimmalla ja tasaisemmalla hevosella.

Eemelin ekat kärryttelyt

Hellu hyppäämässä ekaa kertaa, tamma tykästyi hommaan eikä tarvinnut kahdesti käskeä esteelle :D

Hellu on siis varsonut toukokuussa, eli sillä on mammaloman myötä ollut melko pitkä tauko liikutuksessa. Rouva kuitenkin vaikutti olevan mielissään kun pääsi jälleen hommiin ja pääsi pienestä kiusankappaleesta eroon lepuuttamaan hermojaan. Hellulla on kunto kasvanut todella huimaa vauhtia ja se kehittyy jatkuvasti niin ratsastuksellisesti kuin käsittelynkin osalta. Bambi ja Hellu asuvat siis kahdestaan samassa pihatossa, mikä on toiminut tosi hyvin, kun tytöt tulevat keskenään loistavasti toimeen ja itse ei tarvi stressata jos oma hevonen kiusaa tai rikkoo muiden hevosia, kun molemmat on omalla vastuulla :D

Tyttöjen kanssa joulutunnelmissa

Täällä on ollut tosi kivat talvikelit, viikon verran oli ennen joulua vain liukasta kun tuli vettä muutamana päivänä, mutta muuten ollaan saatu nauttia lumesta. Hokkibootsit löytyy sekä Bambille että Hellulle, mutta toistaiseksi ei ole niitä tarvittu. Molemmat hevoset siis ovat kengättä ja hyvin on pärjätty maastossa ja kentällä, jossa on voitu ottaa estetreeniäkin. On päästy myös ajamaan ja hiihtoratsastamaan, eli alkutalvesta on nautittu kyllä monipuolisesti. Toivotaan että lunta tulee jatkossakin ja kohta päästäisiin oikeille pakkaslukemille niin olisi paljon kivempi talvitunnelma :)

Pieniä esteitä uskaltaa hyvin hypätä ilman kenkiäkin

Pihattoelämää ja hammashuoltoa

Laidunkausi loppui meidän osalta elokuun lopussa, ja oli aika muuttaa pois kesäpaikasta. Hetken oli harkinnassa, jos oltaisiin jääty kyseiseen paikkaan, mutta itsellä oli muutto myös edessä ja löydettiin yhtä hyvä paikka sitten lähempää uutta osoitettani.

Kesällä olin tehnyt Bambin kanssa jonkin verran lastausharjoituksia (tai oikeastaan purkuharjoituksia..) ja nyt muuton koittaessa Bambi lompsi koppiin kuin vanha tekijä, ja uudella tallilla saatiin se normaalisti myös purettua, mikä siis oli itselle se enemmän jännittävä asia, kun viimeksi Bambia ei millään meinannut saada kopista ulos. Bambi otti uudet maisemat erittäin rennosti, ja pystyinkin jättämään sen heti tarhailemaan rauhassa, samalla kun itse keskityin järjestelemään tavaroita paikoilleen.

Uudella tallilla ihmettelemässä 

Bambi muutti siis pihattoon asumaan ja näin muutaman kuukauden perusteella olen kyllä erittäin tyytyväinen ja varma, että ratkaisu oli paras mahdollinen. Aluksi oli hieman ongelmia sopivan pihattokaverin löytämisessä, Bambi kun puolusti omia heiniään todella raivokkaasti, eikä lopulta päästänyt kaveria syömään lainkaan, vaikka heinää oli monessa kasassa sekä sisällä että ulkona. Meinasi jo iskeä epätoivo, ja jouduttiin jo miettimään, että onko tässä pakko kuitenkin alistua karsinapaikalle, kun vaihtoehtona olisi yksin pihatossa asuminen. Lopulta Bambille kuitenkin saatiin sopiva kaveri, lämppäritamma sekin, joka ei sen kiukutteluista hätkähtänyt, kun itsekin on melko kipakka tapaus. Yllättävää kyllä, näiden välillä ei edes ensimmäisellä tutustumiskerralla ollut minkäänlaista vinkumista tai potkimista, ne vain vilkaisivat toisiaan ja totesivat, että kaipa tuon kanssa voi elää. Siitä lähtien ovat olleet kuin paita ja peppu, mitään ongelmia ei ole ollut.

Käsitykseni mukaan Bambi on nuorempana asunut pelkästään pihatossa, mikä myös selittää karsinassa stressaamisen. Nyt kun se on jo jonkin aikaa taas asustanut pihatossa, huomaa miten levollisempi se on ja sen koko olemus on paljon rennompi ja rauhallisempi. Kaikki turhat hötkyilyt ja riekkumiset esimerkiksi käytävällä on jääneet pois, varustaminen ja kavioiden hoito sujuu ongelmitta ja jopa eläinlääkäri sai rauhassa piikittää tamman, kun kesällä jouduttiin painimaan puoli tuntia, että rauhoituspiikki saatiin perille asti.

Bambi varsana pihatossa

Bambihan siis raspattiin kesällä, kun sillä alkoi tulla suun kanssa tosi pahoja oireiluita, mutta tuolloin eläinlääkäri ei löytänyt suusta mitään sanottavaa. Nyt pyysin toisen eläinlääkärin käymään vielä, kun suu ei vieläkään mielestäni ollut normaali, vaikka suoran kumikuolaimen ansiosta jo paljon parempi. Tämä lääkäri löysikin hyvin pienen sudenhampaan murusen oikealta puolelta ikenestä, joka aiheutti pahaa kipua. Vaikka hampaan murunen oli pieni, eikä sillä ollut isoja juuria, niin se kuitenkin heilui ja kahdella piikillä rauhoitettu Bambi tunsi kivun kun hammasmurua sormella heilutti. Ei siis ihmekään, että kuolaimet ei ole ollut sen mielestä yhtään kiva juttu. Eläinlääkäri arveli, että murunen on aiemmin ollut paremmin "kiinni", mutta silloin kesällä ongelmien alettua on joko kuolaimen vaikutuksesta tai syödessä niksahtanut heilumaan ja ruvennut aiheuttamaan pahenevaa kipua. Muuten suussa ei ollut sanottavaa ja oli kyllä helpottavaa löytää syy tuohon suuongelmaan.

Ensimmäinen kerta kun todettiin että suuongelma on paha. Koko ratsastuskerta oli tämän näköistä, suu niin auki kuin turpahihna antoi periksi, ja lopeteltiinkin nopeasti. Tämän jälkeen lähdettiin ratkomaan ongelmaa ja ollaankin jätetty alaturpis pois, jotta ongelmat havaittaisiin mahdollisimman pian jatkossakin. (Sudenhammas löytyi oikealta ylhäältä)

Hammashuollon jälkeen Bambi on ollut paljon parempi ratsastaa ja se on alkanut jo pikkuhiljaa lämpenemään jopa suitsimiselle. (Bambillehan ei ole pystynyt laittamaan suitsia normaalisti, myös päitsien laittoa panikoi alkuun, ollaan laitettu suitset ilman kuolaimia leipäpalapalkalla ensin korvien yli, ja sitten vasta kuolain kiinni toiselta puolelta ja suuhun). Nyt se alkaa kaikin puolin olla jo kuin ihan oikea hevonen, jonka kanssa ei jatkuvasti tarvitse miettiä mistä se seuraavaksi vetää herneet nenään tai saa paniikkikohtauksen :D

Neiti on nykyään niin hyvätapainen että ihan ihmetyttää. Korvahupun ja suitsetkin saa laittaa toiselle päähän ilman draamaa :D

Pihaton lisäksi uudella tallilla on aivan loistavat maastot ja paljon sekä tasaista, että mäkistä peltoa, missä voi ratsastaa. Myös hyvä valaistu kenttä ja estekalusto löytyy, eli nyt on ollut todella hyvä treenailla ja pitäytyä liikutussuunnitelmissa. Pihaton ja säännöllisen liikunnan ansiosta Bambi on pysynyt vetreänä ja stressittömänä, ja toivonkin, että sitä ei enää joudu takaisin karsinaan laittamaan. Sillä alkaa olla jo kiva pörröinen talvikarvan alku, ja vähän jännittää miten hurjan pörrön se tässä talven aikana saakaan kasvatettua. Kuivatuslomia on pitänyt ostaa iso kasa, mutta muuten en ole kyllä pihattoa kokenut mitenkään ongelmalliseksi, enemminkin se on helpottanut elämää huomattavasti.

Bambin liikutus on sujunut nyt todella hyvin. Alkusyksystä päästiin todella hyvin maastoilemaan useamman kerran viikossa, minkä lisäksi vähintään kerran viikossa otettiin koulutreeniä kentällä ja juoksuteltiin sekä liinassa että irtona. Lisäksi parin viikon välein on päästy irtohypyttelemään, josta Bambi on tykännyt todella paljon. Bambin irtohypytys on todella helppoa, sille ei tarvitse rakentaa kujaa ja riittää että pyytää sen liikkeelle, niin tammahan painelee esteelle ihan omatoimisesti.

Kuvakaappaus videolta

Pientä taukoa tuli vähän aikaa sitten huonojen kelien vuoksi, jonka jälkeen sekä minä, että Annika oltiin kipeänä, ja Bambin liikutus oli lähinnä juoksuttelua. Nyt ollaan taas normaalissa rytmissä ja toistaiseksi kenttäkin on ollut oikein hyvässä kunnossa, ollaan pystytty menemään ihan normaalisti kengättä, vaikka lunta on tullut reilusti. Laittelen lokakuun alusta muutamia kuvia vielä tähän loppuun, nämä otettu melko pian hammashuollon ja lomailun jälkeen.

Kesä 2016

Täällä ollaan taas. Pistin blogin piiloon keväällä, kun aika ei millään riittänyt päivittämiseen ja kuvamateriaaliakaan ei meinannut saada, kun päivät meni niin kiireessä töitä tehden ja yleensä Bambin liikutukset hoidin silloin kun muita ei ollut tallilla. Nyt motivaatiota ja aikaa blogin kirjoitteluun taas löytyisi, joten katsotaan miten aktiivisena onnistun tämän tällä kertaa pitämään. Jos ei muuta, niin tuleepahan ainakin laitettua kuvia talteen, koneelta kun niitä ei ikinä jaksa kaivella :D

Ennen kuin rupean kirjoittamaan ajankohtaisista asioista, ajattelin kirjoitella nyt ensin pienen pikakelauksen viime kesän kuulumisista. Kuten mainitsin, kesä meni aikalailla nopeasti ohi töitä tehdessä ja Bambia sekä muita heppoja liikutellessa. Olin siis töissä laidunkauden ajan samalla tallilla, jossa Bambikin kesän vietti, joten työn ja harrastuksen yhdistäminen kävi erittäin helposti. Oli todella kiva tehdä ulkohommia ja päästä ratsastamaan erilaisia hevosia, sekä muutenkin olemaan enemmän osa talliyhteisöä, viihdyin siis erittäin hyvin ja kesä oli todella kiva. Vaikka töitä kyllä riitti ja kevyitä ei päivät olleet, jäi hyvin kyllä virtaa myös Bambin kanssa touhuamiseen, minkä lisäksi minulla oli myös viisivuotias tamma ratsastettavana parin kuukauden ajan, eli tekeminen ei ihan heti loppunut kesken. 

Bambi oli siis maalis- ja huhtikuun karsinapaikalla, ja heti kun kelit salli, siirrettiin hevoset yötäpäivää ulos. Edellisessä postauksessa kertoilinkin, mitä oltiin maaliskuun aikana ehditty puuhailla, ja samalla kaavalla siitä jatkettiinkin seuraavat pari kuukautta. Paljon harjoiteltiin ihan peruskäsittelyä, otettiin Annikan ja tallinomistajan kanssa tosissaan treeniin päitsienlaittoon totuttelu ja siinä edistyttiinkin valtavin harppauksin, kun kaikki Bambia käsittelevät olivat mukana. Myös käytävällä ja hoitopuomilla seisomista täytyi harjoitella taas alusta alkaen uudessa paikassa, Bambi oli melko levoton varsinkin, jos ei nähnyt muita hevosia, mutta ei mitenkään mahdoton muutamia kiukuttelupäiviä lukuunottamatta. Aluksi käytiin todella paljon maastakäsin maastoilemassa, mutta koska Bambi toimi myös todella hyvin ratsastaen maastossa, se olikin iso osa liikutusta koko kevään ajan kunhan liukkaat kelit vaihtuivat kuiviin teihin. 

Bambi valitsi paremmat reitit narulenkeillä, itse tyydyin kävelemään tiellä :D

Yritettiin myös opetella ajohommia, mutta melko huonolla menestyksellä, sillä itsellä ei ollut tarpeeksi resursseja niin intensiiviseen harjoitteluun, mitä Bambin opettaminen olisi vaatinut, Se ei sietänyt lainkaan kärryn aisojen painetta kääntyessä, mikä siis ei olisi mitenkään mahdotonta opettaa pois, mutta yksin sitä on hankala harjoitella, joten Bambi pääsi tällä kertaa pälkähästä ja sai pitäytyä ratsunhommissa. Keväällä tehtiin myös päätös Bambin jättämisestä kengättömäksi, vuolut onnistui kengittäjän toimesta hyvin ja sopivat bootsitkin löytyi, jotta pystyttiin liikkumaan sorateilläkin.

Kesäkuun ensimmäinen päivä muodostettiin varsinaiset kesälaumat ja päästettiin hevoset isoille laidunlohkoille. Bambi pääsi tammalaumaan, ja hieman yllättäen siitä tulikin koko lauman pomo, vaikka olisin itse odottanut, että laumaan kuulunut Manta olisi sen paikan itselleen napannut. Lauma asettui tosi hyvin ja mitään kommelluksia ei kesän aikana sattunut. Muutenkin kesä meni todella sujuvasti ja ilman isompia vaikeuksia, päästiin harrastamaan hyvällä mielellä ja Bambi oppi jatkuvasti uutta ja rauhoittui silminnähden käsittelyn osalta. Isoin ongelma kesällä oli Bambin kiinni saaminen laitumelta, sitä kun ei aina olisi huvittanut lähteä kavereiden luota töihin :D

Tammalauma tutustumassa 

Mitäs me sitten kesällä tehtiin? Maastoiltiin ainakin todella paljon, otettiin pitkillä suorilla laukkavetoja ja käytiin rämpimässä metsässä harjoittelemassa tasapainoa ja jalkoihin katsomista. Kentälläkin kyllä mentiin, alkukesästä käytiin Mansikka-ahon kentällä, eli siellä missä Piirto aiemmin asusteli ja loppukesä sitten omalla kentällä, kun tallille sellainen valmistui. Maastoilu teki todella hyvää myös Bambin ratsastettavuudelle kentällä ja homma rupesi jo sujumaan tosi hyvin. 

Mansikka-ahon kentällä heinäkuussa

Huomaa tyylikäs vyölaukku xD kulkee kännykkä kätevästi mukana ;)

Ensimmäisiä kertoja laukkaa kentällä, vähän vielä hankalaa tammalle

Loppukesästä tuli kuitenkin hieman takapakkia, kun Bambi ei meinannut ollekaan sietää kuolaintuntumaa ja ilmeisesti samasta syystä myös rupesi panikoimaan selkäännousua. Eläinlääkäri kävi melkein heti tarkastamassa suun ja muutenkin koko hevosen, mutta ei löytänyt mitään sanottavaa. Ongelma siis oli myös ratsuttajan alla, samoin kun valmennuksissa ohjeistettuna, joten melko hukassa oltiin mikä olisi vikana. Vaihdettiin satula sopivampaan ja mentiin kuolaimettomalla mahdollisimman paljon. Kuolaimettomalla ei protestoinut selkäännousua eikä ratsastusta muutenkaan. Kuolain vaihdettiin suoraan kumikuolaimeen, mikä helpotti asiaa melkoisesti, eli suussa oli vika (ja vika siis myöhemmin saatiinkin selville)...

Bambi sai kesällä myös lomailla, pidettiin se loimitettuna niin oli paljon rauhallisempi, vaikka ei mitään ihottumaa tai allergiaa ollutkaan, paarmat oli vain hirveitä kiusankappaleita :/

Suuongelma oli todella ikävä, sillä Bambista huomasi, miten työnteko muuttui sen mielestä ikäväksi ja esimerkiksi laitumella karkuun juokseminen sitä hakiessa lisääntyi selvästi ongelmien alettua. Onneksi olin alkukesästä ostanut LG-kuolaimettomat, joiden kanssa Bambi oli oma rento itsensä ja niillä oli hyvä käydä maastolenkkejä tekemässä. Paljon mentiin myös ilman satulaa tai rungottomalla satulalla ihan siltä varalta, jos satula olisikin ollut ongelma. Onneksi maastoilu onnistui ja kelit suosivat koko kesän, niin päästiin kokemaan paljon uusia asioita tamman kanssa. Nähtiin rekkoja, traktoreita, kaivinkoneita, busseja, harrikoita ja vieraita heppoja, eikä mikään aiheuttanut ongelmia maastossa. Käytiin ratsastamassa moottoritien vierustalla kulkevalla hiekkatiellä, sekä mentiin alikulkusillan kautta asfalttitietä pitkin saman motarin ali, jotta päästiin uittopaikalle. Järveen meneminen oli Bambin mielestä ensimmäisellä kerralla aivan mahdoton ajatus, mutta Manta kun näytti esimerkkiä, kykeni Bambikin seuraamaan perässä, ja toisella kerralla se olikin porukasta ensimmäinen, joka uskalsi veteen talsia ja mennä ihan uimaan asti <3

Polskimassa 

Siinäpä meidän kesä ei-niin-tiivistetysti, mutta onpahan nyt tämä blogikin kohta suurinpiirtein ajantasalla. Palailen syksyn kuulumisiin pikapuolin ;)

Motarin vieressä maastoilua