perjantai 21. maaliskuuta 2014

Huoh....

Sen siitä saa kun menee suunnittelemaan etukäteen yhtään mitään, jotain tulee aina juuri silloin esteeksi. Olin siis tehnyt tarkat liikutussuunnitelmat tuleville viikoille, tavoitteena Piirto kisakuntoon kesäkuuksi ja tarkoitus oli itsekin treenailla sillä tavalla, että saisin kehitettyä omaa kuntoa ja varsinkin istuntaa. 

Milo ja Piirto päiväunilla
Kuinkas sitten kävikään? Jo aiemmin tutuksi tulleet selkäkivut yltyivät aivan järkyttäviksi, niin pahoiksi, että en päässyt itse sängystä aina ylös, kumartuminen sekä tavaroiden nostaminen tuotti tuskaa ja kipu ei hellittänyt edes lepäämällä. Tämä tapahtui siis pikkuhiljaa, ensin tuli pienempi kipu ja sitten se yltyi noihin mittakaavoihin, jolloin päätin, että on pakko taas painella lääkärin pakeille. Viime viikkoina olen käynyt siis useampaan kertaan lääkärissä, josta lopulta sain sentään jonkinlaisen diagnoosin sekä pari annosta kortisonia piikitettynä. Maanantaina pitäisi vielä hakea selkätuki terveyskeskukselta ja hiljalleen taas palata takaisin normaaliin työ- ja ratsastusarkeen. 

Tämä viikko on kyllä ollut yhtä tuskaa, kun varsinkin piikitysten jälkeen olin täysin liikuntakyvytön. Nyt pientä parannusta on jo havaittavissa ja olo alkaa olla melkein normaali niin kauan, kun ei tee mitään erityisen raskasta. Tästä syystä täytyy olla varovainen töihin palatessa, etten kipeytä selkää uudelleen. En olisi pärjännyt ilman loistavia hoitajia ja muita kavereita, jotka ovat auttaneet Piirron karsinan siivouksessa ja liikutuksessa.

(c) Pauliina
Tahtoo takaisin ratsastamaan -.-
Piirto ei siis ole jäänyt seisomaan, vaan on saanut ihan kohtuullisesti liikuntaa. Sunnuntaina Kristiina meni puomeja ja kavaletteja ja itse olin neuvomassa ja kuvailemassa, tästä voi lukea lisää kristiinan blogista. Maanantaina oli Piirrolla vapaapäivä, mikä harmitti ihan kamalasti minua, mutta ei ollut paljoa vaihtoehtoja, kun juuri silloin oli selkäkipu pahimmillaan ja kukaan ei päässyt Piirtoa liikuttamaan, vaikka olisi ollut hyvä edellisen päivän rankemman liikutuksen jälkeen vähän palautella. Sillepä ei kuitenkaan mahtanut mitään. 

Tiistaina Jenni lähti avuksi ja tarkoitus oli juoksuttaa Piirto liinassa, mutta sillä oli hirveästi virtaa ja alkutalutteluissa jo pukitteli ja possuili niin pahasti, että se olisi varmasti kiskonut minut kumoon liinan päässä juostessa. Juoksutettiin se siis irtona, ja ensimmäistä kertaa ikinä Piirto oikeasti juoksi! Se veti ihan kunnon spurtteja ja pari pukiksi tarkoitettua loikkaakin sieltä irtosi ja oli kyllä tyytyväisen näköinen polle tuon juoksentelun jälkeen. Malttoi loppukävelyt mennä normaaliin rauhalliseen tyyliin ja uskalsin päästää Jenninkin selkään kävelyiden ajaksi.

Alla lyhyt video irtojuoksuttelusta. Annoin varmuuden vuoksi Jennille pitkän juoksutuspiiskan turvaksi, jos Piirto päättäisi lähteä hyökkäilemään kohti ja itse jouduinkin komentamaan säälittävän lyhyellä raipalla sitä liikkeelle, mikä ei aina meinannut onnistua niin hyvin kuin mihin tuolla pidemmällä olen tottunut. Piirto veti hirveää rallia, mutta ei meinannut millään uskaltaa laukata nurkassa olevien puomien ohi, vaan aina löi jarrut lukkoon siinä kohdassa. Ihme pösilö...



Keskiviikkona Miia oli ihana ja ehti mennä Piirron selkään ja ai että se oli kuin eri hevonen. Ei ole ikinä mennyt niin hienon ja tasapainoisen näköisenä, vaikka toki parannettavaa olisi paljonkin, mutta muuta en voi sanoa kuin että vau! Olen kyllä tiennyt, että vika on minussa, jos Piirto ei kulje kivasti, mutta kylläpä oli kiva päästä näkemään miten se voi mennä hyvän ratsastajan alla. Minna kävi vielä illempana ihan kevyesti liikuttelemassa ja Kristiina meni myös kevyesti seuraavana päivänä ja molemmilta tuli viestiä, että Piirto oli oikein kivan tuntuinen ja ihan erilainen kuin aiemmin. Täytynee pakottaa Miia useamminkin Piirron selkään, halusi tai ei :D

Huomenna meinaan itse ratsastaa, sen verran parempi tuo selkä on jo ja en vaan malta odottaa pidempään. Aion kyllä ottaa kevyemmin ja jättää Piirron rankemman liikutuksen nyt heteksi muiden vastuulle ihan siksikin, että jos vähääkään aron tuota selkää, niin istun huonosti ja se tekee Piirron liikkumisesta vaikeampaa.

Ollapa koira... Elämä on ainakin leppoisaa :)
Ai niin, sain myös Maijulta ihan ensimmäisen blogihaasteeni, teen tämän viikonlopun aikana, pakko oli ensin saada tyhjennettyä pää näistä saikkujutuista :)

2 kommenttia:

  1. Voi ei :/ Yritä saada selkä kuntoon ! Pakko vielä sanoa että kannattaa peittää maneesin peilit irtojuoksuttaessa, kerran tutun hevonen juoksi päin peiliä eikä käynyt kovin hyvin...

    VastaaPoista
  2. Eiköhän tää tästä vielä joskus parane :) ja joo ei ollu muutenkaan mitkään ideaalit olosuhteet tolle juoksuttelulle kun tuli ihan extempore toteutettua, suojiakaan tajunnu laittaa :D

    VastaaPoista