Voihan flunssa!

Lähipiirissä on viime kuukauden ajan kiertänyt rasittava kuumeflunssa joka ei tunnu parantuvan kunnolla keneltäkään, vaan palaa takaisin aina kun luulet juuri olevasi voiton puolella. Toki itsekin onnistuin tämän ihanan taudin nappaamaan, ja nyt olenkin jo toista viikkoa kärsinyt kurkkukivusta, tukkoisuudesta ja kuumeesta, joka nousee aina illaksi ja aamulla on tiessään. Kaiken lisäksi myös Tessa rupesi osoittamaan pieniä sairastumisen merkkejä (tuskin sentään sama tauti - mutta kukapa tietää) ja viime viikon perjantaina sillä tuli sieraimista ihan kunnolla paksua valkoista räkää. Kuumetta sillä ei kuitenkaan ole ollut, eikä se muuten ole vaikuttanut kipeältä. Päätin kuitenkin antaa sille lomaviikon kun kelitkin menivät sellaisiksi, että joka paikassa on pelkkää jäätä ja taivaalta tulee räntää vaakatasossa. Tänään sitten palailtiin hiljalleen takaisin liikutuksen pariin, kun räkäisyyskin hävisi jo alkuviikosta ja kuumetta ei noussut missään vaiheessa. Kenttä oli vieläkin ihan jäässä, joten lomaltapaluu suoritettiin käyntityöskentelyn merkeissä. Itse en tosin tästä kuumetaudistani johtuen halunnut vielä kavuta selkään, joten Annika sai luvan toimia stunttikuskina. Varmuuden vuoksi kerroin Tessan olleen viikon lomalla vasta kun olin saanut Annikan selkään ja kentälle asti, jotta ei iskisi rimakauhu, heh. Turhaa se tosin olisi ollut, ei Tessa näköjään kerää virtaa sen kummemmin vaikka on vain tarhaillut ja käynyt minun kanssa narulenkeillä pihatiellä viime viikon ajan. 

Tahtoo tuon ihanan lumisen pakkaskelin takaisin -.-

Olin kentällä mukana katsomassa miten ratsastus sujuu ja teetin siinä samalla erilaisia tehtäviä, jotta homma pysyisi kiinnostavana kun mitään muuta kuin käyntiä ei pystynyt menemään. Ensin pistin Annikan hakemaan säätöjä pääty-ympyrällä ja kerroin vähän miten Tessa toimii ja miten itse sillä olen mennyt ja yhteinen sävel rupesikin löytymään melko pian. Seuraavaksi siirryttiin tekemään pientä volttikahdeksikkoa, jotta Tessa joutuisi tekemään kunnolla töitä tasaisesti molempiin suuntiin ja keskittymään ratsastajaan jatkuvasti. Sillä välillä tulee sellaisia haahuilukohtauksia, jos kierretään esimerkiksi koko kenttää ympäri ja siltä ei vaadita mitään, kaikki keskittyminen katoaa ja hevonen tuntuu kompastuvan omiin jalkoihinsa. Aluksi kahdeksikolla meinasi tulla ongelmia, kun Tessa ei olisi halunnut käynnissä mennä vaikeampaan, eli vasempaan kierrokseen, vaan rupesi suunnanvaihdossa aina kipittämään lapa edellä. Muutamien toistojen jälkeen Annika sai tamman kivasti rentoutumaan ja kuuntelemaan apuja, sekä hakeutumaan tuntumalle ja taipumaan ja homma sujui sen jälkeen oikein kivasti. Pienen lepohetken jälkeen vaihdettiin harjoitusta isolle ympyrälle pysähdyksiin istunnalla hakien sitä, että hevonen pysyisi tasaisella tuntumalla läpi tehtävän. Aluksi Tessa veti kunnon herneet sieraimeensa, kun se ei saanut heti pysäytyksen jälkeen nostaa päätään taivaisiin tai lähteä painamaan ohjaa vasten takaisin liikkeelle. Kärsivällisyydellä neidin kiukkuilutkin sai selätettyä ja tehtävällä Annika sai hyvin Tessan paremmin kuulolle ja herkistettyä avuille. Jatkettiin sitten samaa tehtävää muokaten niin, että aiemmissa pysäytyskohdissa piti hidastaa istunnalla käyntiä mahdollisimman paljon, lähes pysähdyksiin asti, ja siitä jatkaakin pitkää käyntiä - taas istunnalla pyytäen. Kun kaikki harjoitukset oli saatu sujumaan hyvin, olikin aika jo lopettaa ja päästää Tessa köpöttelemään pitkin ohjin hienon suorituksen jälkeen.

Oli todella kiva katsella kun joku muu meni Tessalla, ja huvitti katsella, kun näki miten Tamman aivot oikein sauhusivat kun se joutui ihan kunnolla keskittymään ratsastajaan sataprosenttisesti. Pitäisi itsekin säännöllisesti keskittyä käyntityöskentelyyn, vaikka pohjat olisivatkin kunnossa reippaampaakin menoa ajatellen. Näki kyllä huiman eron hevosessa verrattuna siihen millainen se oli ratsastuksen alussa ja millainen viimeisiä suorituksia tehdessä. Hieno heppa se on kun vaan ratsastaja muistaa ne kyvyt kaivaa esiin - tämän kun muistaisi joka kerta kun sinne selkään kapuaa.

Maisemaa hiittiradan alusta kun katsoo taaksepäin. 

Ai niin. Käytiin viime viikolla ensimmäistä kertaa laukkaamassa toisen hevosen seurassa hiittisuoralla. En siis tiennyt yhtään miten Tessa reagoi kun pääsee menemään kovaa ja mukana on kilpailijakin. Otettiin sitten laukalle hiitin alussa, mutta Annikan heppa oli sitä mieltä että Tessahan ei edellä mene ja painoi täysillä meistä ohi, eikä Tessa sanonut siihen yhtään mitään. Hieman se säikähti ohi kiitävää kaveria, mutta se oli lähinnä säpsähdys ja laukka pysyi rauhallisena ja vasta kun annoin luvan, se lähti venyttämään askelta ja ottamaan kaveria kiinni, kuitenkin pysyen jatkuvasti kontrollissa niin, että olisin sen voinut halutessani pysäyttää. Takaisin tullessa testattiin vielä mitä Tessa tuumaa kun kaveri lähtee laukkaamaan kotia kohti ja se itse joutuu kävelemään, niin kyllähän se vähän närkästyi, mutta mitään ongelmaa ei sen hallitsemisessa ollut. Otettiin sitten kaveri ravilla ja laukalla kiinni ja minä olin riemuissani kun minulla on käytössä täydellinen maastoheppa, jonka kanssa ei tarvitse pelätä ryöstämistä eikä mitään muitakaan sinkoiluja, vaan voi nauttia täysillä kaikesta :)

Loppukevennyksenä kuvakollaasi meidän tallikissoista. Yritäppä tuossa nyt ottaa kottareihin heiniä kun toiset niin suloisesti hengailee juuri sopivasti tiellä :D

Tajunnanvirtaa - ja vieläpä kuvien kera

Kylläpäs ärsytti pitää pakkolomaa bloggailusta - vastoin tahtoani - vaikkakin sain sillä välin hoidettua hyvin paljon kouluhommia eteenpäin, samoin kuin järjesteltyä vähän muitakin asioita. Jouduin siis rajoittamaan kaikkea turhaa tietokoneella ja kännykällä luuhaamistani, koska en saanut oikeasti mitään hyödyllistä tehtyä, ja valitettavasti se gradu ei itse kirjoita itseään sillä aikaa kun minä norkoilen facebookissa ja muokkailen kuvia ja editoin videoita blogia varten. Teki kyllä ihan hyvää vähän keskittyä tärkeisiin asioihin, ja nyt alkaa pikkuhiljaa melkeinpä kaikki hommat olla kondiksessa ja näin ollen vapaa-aikaa jää taas enemmän näihin "harrastuksiin".

Ainoa poseerauskuva missä molemmat edes jotenkin järkevän näköisiä :D

Ja sitten loppukin Tessalla kiinnostus -> suunta kohti tallia :D

Jännä, miten heti kun ei saa käydä täällä kirjoittamassa, olisi kirjoitettavaa vaikka kuinka paljon ja kuviakin jopa olen tässä kuukauden aikana saanut kun ei ole tarvinnut ihan aina yksin käydä tallilla. Nyt sitten kun pääsin taas kirjoittamaan, en oikein tiedä mistä kirjoittaisi. Tiedossa siis sekalaista tajunnanvirtaa höystettynä kuvasaasteella, jotka ovat viime viikon irtojuoksuttelulta ja hankilenkiltä, kun Anna oli pitkästä aikaa mukana kuvaamassa! 

Kaikki kuvat siis (c) Anna.

Aloitetaanpas sitten niistä hevoskuulumisista. Täällähän oli kuunvaihteessa aivan mahtavat pakkaskelit: aurinko paistoi ja pakkasasteet lähentelivät kolmeakymmentä. Rakastan talvea juuri näiden aurinkoisten pakkaspäivien vuoksi - mikään ei ole ihanampaa kuin lähteä maastokävelylle kauniissa kelissä ilman satulaa hevosen lämmittäessä mukavasti takamuksen alla. Meidän treeniohjelmaan onkin siis kuulunut melkoisen paljon maastoilua yksinään, koska käyn tallilla yleensä aamupäivällä, jolloin seuraa on hankalampi saada. Kerran sentään sain Annikan mukaan vuokraheppansa kanssa ja käytiinkin pitkä kävelymaasto ja saatiin samalla vaihdettua kuulumisia. Tessasta on kuoriutunut kyllä aivan täydellinen maastomopo. Se käyttäytyy loistavasti niin yksin kuin kaverinkin kanssa, eikä pelleile vaikka mitä pelottavaa tulisi matkan varrella vastaan. Olen käynyt ihan reippaampiakin maastoja nyt sen kanssa ja käytiinpä pariin otteeseen meidän maastoreitin varrella olevalla hiittisuorallakin ottamassa laukkavetoja. Tai no, laukattiin kovaa, mutta ei kauhean pitkää matkaa kun Tessalla tuo kunto ei vielä ole mikään huippuravurin tasoinen. Ollaan myös laukkailtu kotiin päin, eikä jarruissa ja kontrollissa ole ollut mitään ongelmaa, vaan tamma hidastaa pienestä pyynnöstä raviin tai käyntiin ilman sen kummempia tappeluita. Hieman tosin silti jännitti, kun eräänä aamuna päätin laittaa maastovarustukseksi vain fullneckfleecen (ja toki myös suitset), koska oli aivan jäätävä pakkanen ja tarkoitus oli käydä vain rento kävelylenkki kun edellisenä päivänä oltiin ratsastettu todella rankasti. Hyppäsin selkään ja vasta pihasta poistuessa tajusin, että en muistanut laittaa edes turvaliiviä, mutta arvelin että kylläpä se lumi pehmentää pudotusta jos päädyn jalkautumaan :D Turhaanpa jännitin, Tessa meni oikein nätisti, vaikka vastaan tulikin auto ja yksi räyhäävä koira, ja voitiinkin mennä pitkin ohjin koko lenkki. On se tamma vaan päivä päivältä ihanampi.

Ilme on vähän sellanen että haluis tulla ja nirhata kuvaajan :DD

Laukkaaminen on hurrrjan kivaa!

Pari kertaa viikkoon ollaan menty kentällä vähän rankemmin ja ollaankin laukannostot saatu sujumaan jo todella mukavasti, mutta sitä myöten onkin tullut uusi ongelma vastaan, nimittäin ravin häviäminen! Tessa laukkaisi niin mielellään vaikka koko päivän, ja kun yrittää tehdä ravissa vaikkapa ympyrätyöskentelyä, menee se puolikkaan ympyrän oikein nätisti ja toisella sivulla alkaa tarjoamaan laukkaa ja vetää massiiviset palkokasvit sieraimeensa kun ei saakkaan mennä haluamaansa askellajia. Yleensä muutaman neuvottelukerran jälkeen Tessa alistuu kohtaloonsa ja tyytyy ravaamaan, ja silloin se onkin todella kiva, kun kaikki energia ja keskittyminen ei enää kohdistu laukan odottamiseen, vaan se malttaa ravata rennosti ja tasapainoisesti. Ollaankin jätetty nyt laukkaamiset vain maastoon, ja kentällä keskitytty rauhallisen, mutta voimakkaan ravin työstämiseen sielällä ja puomeilla ja se on osoittautunut ainakin toistaiseksi ihan hyväksi ratkaisuksi. Pitäisi saada nyt joku kuvaamaan meidän "koulutreenejä", on nimittäin viimeisimmän videoinnin jälkeen meno vain parantunut. Tosin tällä viikolla vähän tuli takapakkia ratsastuksellisesti, kun Tessa päätti, että nyt on niin lämmin että hänpä täräyttää itselleen kiiman, ja silloin pohkeet ja satulavyö ovat suoraan saatanasta! Varsinaisesti se ei temppuile tai riehu, mutta jo korvista ja niskan asennosta näkee kun sitä rupeaa vituttamaan ja se on ihan kamala tahmatassu. Päätinkin antaa arvon neidille nyt kiimalomaa, eli tämä viikko on vaan höntsäilty maastakäsin ja maastossa ja pidetty ihan vapaapäiviä. Nyt kun kelit meni plussan puolelle, niin tuli ihan hyvään hetkeen tämä lomailu kun kenttä muistuttaa enemmän luistelukaukaloa kuin ratsastusaluetta...

Välillä piti käydä kattelemassa onko kaverit vielä tarhoissaan

Loppuhölkkää

Olen uljas orhi!! Eipäs sittenkään kun kunnon ämmä mie oon :P

Neitokaisen tukka meni sekasin kun juoksi niin kovaa :D

Onneksi Tessa on kiimasta huolimatta hoitaessa todella lutuinen ja se on muuttunut muutenkin viime kuukausien aikana paljon sosiaalisemmaksi ja rennommaksi. Nykyään se haluaa jatkuvasti rapsutella kun sitä harjaa tai vaikkapa kun hikitreenin jälkeen kuivailen pyyhkeellä sitä, se tunkee huulensa niskaan ja alkaa rapsutella samalla :D Muutenpa meillä menee viikot aikalailla saman kaavan mukaan, eli pari koulutreeniä, muutama maasto ja lisänä juoksutusta ja maastakäsittelyä. Välillä käydään maneesilla pyörähtämässä, mutta tähän viikkoon asti se on ollut melko tarpeetonta kun kenttä on ollut niin hyvässä kunnossa. Saa nähdä miten käy ensi viikolla kun pitäisi ruveta taas työskentelemään vähän enemmän selästä käsin. 

Rapsutteluhetki juoksuttelun jälkeen <3

Varustepuoleltakin on hyviä uutisia, sillä sain vihdoinkin hankittua Tessalle sopivan koulusatulan, eli enää ei tarvitse könöttää sillä meidän yleissatulalla muuta kuin maastossa. Lisäksi pitkän ja turhauttavan kuolainrumban jälkeen löysin vihdoin kimblewickin lisäksi kuolaimen, jonka Tessa hyväksyy ja on rento se suussaan. Ratkaisu oli siis vision sylinterikuolain, ja sillä nyt mennään kun kerran neitiä se miellyttää. Meillähän siis on kokeiltu lähes kaikki mahdolliset kuolaimet, mihin vain olen käsiksi päässyt ja muutamia olen siis ostanutkin ihan vain kokeilumielessä, mikä ei todellakaan tullut halvaksi. Muutamat ovat tännekin kommentoineen kimblen käyttöä, mutta minulle ei ole mitään väliä mitä joku anonyymi on mieltä minun varustevalinnoistani, sillä minulle on pääasia, että hevonen hyväksyy kuolaimen ja on sen kanssa rento. Tessasta nimittäin huomaa sekunnissa kun sillä on jokin asia pielessä. Tämän sain kokea kun noita lukuisia kuolaimia testailin. Testissä oli mm. normaali nivelkuolain oliivina ja pyörivällä renkaalla, samoin kolmipala (paksu ja ohut, d- ja oliivirengas, litteällä, pyöreällä ja kielentilallisella keskiosalla), suora metallinen, suora kumikuolain, suora metallinen kielentilalla, waterford, kuparirolleri, omppukolmipala, fullcheek kolmipalana ja nivelenä. Että on niitä vaihtoehtoja yritetty kokeilla ja enpä minä ehtinyt sille kimblewickillä kovin montaa kunnon treeniä edes mennä kun aikaa on mennyt noihin kokeiluihin. Kuitenkin jos hevonen reagoi jo ennen selkäänmenoa (ja sama jatkui kun selkään pääsi) aukomalla suutaan ja nostelemalla päätään yrittäen paeta kuolainta, sekä heittämällä kieltä kuolaimen päälle, ei se mielestäni kauhean tyytyväiseltä näytä. Varsinkin kun tiedän, että on kuolain, jonka kanssa se ei noin tee, vaan seisoo rauhassa imeskellen kuolainta. Hampaatkin raspattiin välissä perusteellisesti ja suu tarkastettiin, mutta silti ei mikä tahansa rauta sinne suuhun kelvannut. Sitten kun tuon vision laitoin ensimmäistä kertaa, oli edessä kuin eri hevonen aiempiin kokeiluihin verrattuna ja tiesin jo siinä vaiheessa, että tämä se on. Nyt sitten kehtasin tuon turpahihnankin laittaa takaisin suitsiin kun suun aukominen loppui sopivan kuolaimen myötä.

Hangessa tarpominen vaatii keskittymistä

Hyvin nousee jalka!

Voi olla, että jonkun mielestä pitäisi vaan jatkaa jonkun tietyn kuolaimen käyttämistä, olla ratsastamatta jne jne, mutta minä toimin näin ja olen myös asiasta keskustellut parinkin osaavamman henkilön kanssa, joten olen valintaani ja toimintaani tyytyväinen. Tessa on tosiaan raspattu vasta äsken, samoin hierottu säännöllisesti ja sopiva satula hankittu, joten en usko tuon kuolainongelman johtuvan mistään muusta. Jos siis tämä kuolainasia tai mikä tahansa muu tekemiseni jonkun persettä kaihertaa, voi siitä laittaa ihan omalla nimellä viestiä ja katsotaan kiinnostaako siltikään vastata. Minulla on kommenttien tarkastus päällä, joten voin aivan mielivaltaisesti päättää myös jatkossa julkaisenko (anonyymien) vittuilevia, kritisoivia tai pätemistarkoituksessa jne laitettuja kommentteja, todennäköisesti en, koska haluan pitää minun blogini minulle mieluisana paikkana ja jos ei miellytä niin ei ole pakko näitä minun juttujani täältä lukea ;)

Turhauttavaa..

Välillä pitää olla niitäkin päiviä, kun kaikki ei suju niin kuin elokuvissa. Lauantai oli sellainen. Mietin jo että kirjoitanko lauantain ratsastuksesta mitään, kun turhautti niin paljon, mutta ajattelin että parempi purkaa tänne ja tuleepahan kirjoitettua rehellisesti myös näistä huonommista treeneistä. Periaatteessa ei edes mennyt niin kauhean huonosti, mutta itsellä meinasi usko loppua ja epätoivo iskeä, kun tuntui, että aiemmin niin hyvin sujuneet asiat olivat hävinneet tamman päästä aivan kokonaan. Onneksi ongelmiin löytyi kuitenkin nopeasti syy ja isompaa vahinkoa ei päässyt tapahtumaan.

Söpöliini 

Aloitetaanpa siis alusta. Lähdettiin lauantaina heti aamusta ennen yhdeksää tarpomaan naapuriin maneesille. Valitettavasti reitti kulkee pellon reunaa pitkin, ja tottakai täällä oli edelliset kolme päivää tullut lunta aivan jatkuvalla syötöllä ja pellolla se hanki olikin Tessaa mahaan asti. Matka maneesille meni ihan kivasti, tosin Tessa taisi väsähtää jo hangessa kävelystä jonkin verran. Otin aluksi käyntipuomeja ja ihan vain käpöstelin ympäri maneesia, että tamma rauhottuisi ja rentoutuisi kunnolla ja saisi myös tasata hengitystään. Varsinaisesti se ei jännittänyt uutta paikkaa kuin ensimmäisten minuuttien ajan, mutta muuten se liikkui todella jäykästi ja häsläsi ihan hirveästi päällään. 

On todella ärsyttävää, kun tietää miten hevonen voisi olla paljon parempi ja vielä edellisellä kerralla olikin kuin eri hevonen kun sillä ratsasti. Aluksi arvelin oudon käyttäytymisen johtuvan vain uudesta paikasta ja osittain väsymisestä kun joutui kävelemään syvässä lumihangessa, mutta toisin kuin yleensä, nyt tilanne ei helpottanut kun ravailin ympäri maneesia ja pyysin liikkumaan rennosti eteen. Suoralla uralla liike oli ihan hyvää ja rennon aktiivista, mutta heti kun käänsin ympyrälle tai lyhyelle sivulle, liikkuminen muuttui töksähtäväksi ja taipumisesta ei ollut tietoakaan. Rennosti se meni puomien yli kun ravissa niitä mentiin, mutta huomasin, että Tessa pelasi kuolaimella tosi paljon eikä keskittynyt mihinkään muuhun. Otettiin siinä sitten turpahihna kokonaan pois, ajatellen että jos se vaikka painoi ikävästi johonkin, kun nyt oli normaali meksikolainen käytössä micklemien sijaan. Vähän tilanne helpotti, mutta ei Tessa kuitenkaan tuntunut ihan normaalilta selkään, vaikkakin meni todella kivasti kahta puomia kun otettiin laukassa innarivälillä lyhyellä sivulla muutaman kerran molempiin suuntiin.  

Lopeteltiin treenit, kun tuntui, että Tessa ei ainakaan paremmaksi muutu ja se alkoi jo ihan kunnolla väsyä, vaikka ei oltukaan kuin reilu puoli tuntia oltu maneesilla. Tessa sai kävellä sen aikaa kun raivailtiin puomit paikoilleen ja sitten lähdettiin tarpomaan takaisin kohti tallia ja loppukävelyille. Tallissa sitten rupesin miettimään ongelman aiheuttajaa ja hyvin suurella todennäköisyydellä syy on hammaspiikeissä. Seuraavana päivänä kokeilin vielä toisella kuolaimella maastakäsin, niin Tessa puri todella pahasti oikealle puolelle kiinni, kun taas vasen oli ihan ok. Nopeasti on piikkejä tullut, sillä raspautin Tessan heti kun se minulle tuli, eli pari kuukautta sitten. Tai sitten viimeksi on jäänyt jotain huomaamatta ja nyt tilanne on huonontunut. Onneksi pari muutakin tallilaista oli juuri eläinlääkärin tarpeessa, joten saadaan nopeasti hammashuolto hoidettua samalla käynnillä muiden kanssa. Siihen asti mennään kevyemmin. Nyt olen parina päivänä juoksutellut päitsillä ja käynyt maastakäsin taluttelemassa, ratsastukset olen hoitanut hackamorella, jonka kanssa tamma on todella rauhallinen ja rento ollut.

Sairaspäivän laukkaharjoittelua

Olisin varmaan jo parantunut aikaa sitten, jos en olisi joka päivä väkisin menossa tallille kuumeesta ja huonosta olosta huolimatta, mutta minkäs teet kun tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Viime viikolla oltiin siis Hennan kanssa aamulla tallilla ja sain pitkästä aikaa ratsastusvideota minusta ja Tessasta ja muutenkin tallilla ollessa oli todella hyvä olo ja kiva fiilis, vaikka ratsastaessa meinasikin voimat loppua jo pelkässä keventelyssä. 

(Tämän postauksen kuvat ovat aivan järkyttävän huonolaatuisia, puhelin ei meinannut kestää pakkasta ja hillitön lumituisku hankaloitti kuvaamista entisestään...)

Aina vain sama könötysistunta..

Kotiin lähtiessä tunsin, että alkaa taas kuume nousemaan ja olo huononemaan ja kun vielä niska meni ihan totaalisesti jumiin, soitin lääkäriin ja sieltä käskytettiin pikavauhtia päivystykseen - ilmeisesti epäilivät aivokalvontulehdusta. Siellä sitten loppupäivä menikin mukavasti verikokeissa ja tarkkailussa, mutta loppujenlopuksi edes itse en tiedä mihin tulokseen siellä päädyttiin sen suhteen, olenko sairas vai en. Tai siis sairashan olen, se on selvää, mutta olisi kiva ollut tietää että mikä on kun ei tämä tavallista flunssaa ole. Noh, minuun iskettiin järkyttävä kipulääkepiikki, joka tosin ei palvellut ihan täysin tarkoitustaan kun itse lääke tuntui tuhat kertaa pahemmalta kuin mikään muu kipu mitä olen elämäni aikana kokenut. Niskajäykkyys kuitenkin hellitti hieman ja pääsin takaisin kotiin. Tarkoitus oli pitää seuraava päivä tallilta vapaata, mutta enpä malttanut tietenkään vaan tungin Hennan mukaan heikosta olosta huolimatta. 

Sairaalassa istuskellessa minulla oli hyvin aikaa katsella videoita samaiselta aamulta, jotka onneksi Henna oli kuvannut minun kännykälläni, joten ehdin siellä kasailla pätkistä lyhyen koosteen meidän laukannostoharjoituksista. Alunperinhän minulla oli ajatuksena ottaa laukkaharjoituksia vain pellolla tai maastossa, mutta Tessa on todella kova tarjoamaan jotain laukan tapaista mieluummin kuin ravia, joten ajattelin että katsotaan josko neiti tykkäisi sitten laukata kentällä. Ihan kivasti se nosti laukat varsinkin vasempaan kierrokseen. Toki paljon on hiottavaa ja vielä nostot on aika vauhdikkaita, mutta olen kyllä tyytyväinen ensimmäisiin kunnollisiin nostoharjoituksiin. 

Vähän on tönkköä menoa ;D

Neiti sai samalla hankitreeniä kun kenttää ei oltu vielä aurattu :D

Löytyi sieltä laukkakin!

Kerran tuota aiemmin ollaan laukkaa otettu silloin Reijolassa, josta huonolaatuista videonpätkää tänne lisäilinkin ja silloin meno oli paljon vauhdikkaampaa ja tasapainottomampaa. Tällä kertaa tein niin, että kun laukka nousi melko rauhassa, annoin Tessan jatkaa sitä sen aikaa kun se itse halusi, en siis pakottanut sitä laukkaamaan yhtään enempää kuin mitä se itse tarjosi. Yllättävän kiva laukka sillä on kun sen saa pyörähtämään käyntiin. Kunhan kunto kasvaa, rupeaa varmasti kaikki askellajit vahvistumaan samaa tahtia :) 

Tässäpä vielä se luvattu video (muista hd!)

Muisteluvideo minun ja Piirron yhteisistä hetkistä

OVäsäilin näin sairaspäivän luppoajalla videon, johon kokosin lyhyitä pätkiä minun ja Piirron yhteiseltä taipaleelta. Osa videoista on julkaistu täällä ennenkin, mutta ajattelin, että olisi kiva koota alusta asti otettuja klippejä yhteen pötköön. Tuli kyllä haikea olo näitä katsellessa, ikävä on Piirtoa.. Pitäisi jossain vaiheessa saada aikaiseksi lähteä katsomaan sitä, ehkä tässä kevään aikana vielä :)
 

Tässä vielä linkki videoon jos ei näy tuossa upotusikkunassa :)

Muoks. Pakko oli vielä tulla lisäämään tänne kun tuon videon katsoin läpi: aivan järkyttävä häpeän tunne iski noita alkuvuoden pätkiä katsoessa! Minun istunta ja apujen käyttö on ihan kamalaa, en edes silloin tajunnut miten paha etukeno minulla aina oli. Samoin käsien asentoa ja ohjien pituutta katsellessa ihan itkettää Piirron puolesta. Kyllä jos se olisi jollain osaavammalla ollut, niin varmasti se olisi jo kesällä ollut paljon pidemmällä koulutuksellisesti.. Noh, en todellakaan ole täydellinen, mutta Piirron kanssa yhdessä opeteltiin asioita ja opittiin toisiltamme. Vaikka virheitä tein varmasti paljonkin, niin aina yritin silti tehdä parhaani ja ajattelin Piirron parasta :)

Vihdoinkin blogiesittelyt linkkaa-blogisi postauksesta

Lupasin tämän postauksen julkaistavaksi jo kauan aikaa sitten, mutta olisihan minun pitänyt jo tähän ikään mennessä oppia, että jos jotain lupaan niin aina tulee jotain esteitä, eikä mikään mene niinkuin piti. Noh, onneksi ei ole mitään sen suurempaa tapahtunut, reilu viikko sitten saatiin Tessa sujuvasti muuteettua uuteen talliin, johon se on kotiutunut todella hyvin, mutta valitettavasti minä onnistuin kehittämään itselleni kuumetaudin/influenssan/ruton heti, kun muuttostressi purkautui. Niin tyypillistä minulle, aina kun on jotain mitä stressaan, teen kaiken täysillä ja sitten kun stressin aihe on poistunut, sairastun lahjakkaasti ja olenkin sitten pari viikkoa aivan kuollut. Joka päivä olen kömpinyt tallille silti, mutta mikään hehkeä olo ei ole ollut ja vieläpä kun veljenpoikakin oli kyläilemässä meillä tämän viikon, niin voimat on kyllä olleet aivan finaalissa, enkä kotona ole jaksanut muuta tehdä kuin nukkua.

Nyt on kuitenkin olo sen verran helpottanut, että sain tietokoneen avattua ja kaivelin esille jo osittain tehdyn postauksen ja nyt sitten tehdään tämä kerralla loppuun. Päätin toteuttaa tämän niin, että esittelen ja arvostelen ne blogit, joihin itse liityin lukijaksi - eli ne jotka olivat mielestäni mielenkiintoisimmat - ja loput linkatut blogit listaan blogien omilla esittelyteksteillä loppuun.

Blogit eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä ja toivottavasti kukaan ei loukkaannu mielipiteistäni arvostelujen suhteen. Tärkeimpinä kriteereinähän minulle luettavaa etsiessä on, että teksti on helppolukuista (ei kauheasti kirjoitusvirheitä, eikä myöskään kieliopillisesti kammottavaa tekstiä) ja asiasisällöltään mielenkiintoista. Myös tekstin pituus on minulle merkittävä asia, en tykkää jos koko blogi koostuu kuvapostauksista, ne ovat mukava lisä, mutta kaipaan tekstiä. Ulkoasulla minulle ei taas ole niin hirveästi merkitystä, kunhan se ei vaikuta negatiivisesti lukemiseen ja ei nyt ole aivan räikeän huono. Samoin kuvat eivät ole listallani tärkeimpänä tekijänä, mutta kivahan se olisi kuitenkin, että niitä edes jokunen olisi melkein joka postauksessa, eikä aina pelkkiä kännykkäkuvia hevosen niskasta tai turvasta. En myöskään väitä, että oma blogini olisi edes noiden omien kriteerieni mukainen - siinäpä yksi syy miksi en koskaan omaa blogiani minnekään linkkaile nykyään, haluan elää illuusiossa, että kaikki on täydellistä, heh. 

Pidemmittä puheitta siirtykäämme siis blogien pariin (blogin nimeä klikkaamalla pääsee blogiin, bannerit ja esittelytekstit kopioitu kyseisiltä sivuilta):

JONNA TREENAILEE

" Valmennuksia, kisoja, kotitreenejä, normaalia arkea ja vähän muutakin höpinää. Tekstien takana reilu parikymppinen ratsastaja Kanta-Hämeestä ja treenikaverina heinäkuussa ostettu pv-ruuna Onni.

Onnistumisia, oivalluksia, epäonnistumisia, haasteita ja niiden voittamista, kaikkea tätä mahtuu mukaan matkalle, jossa tästä nuoresta herkästä hevosesta rakennetaan kisakumppania kumpaankin lajiin."

Ulkoasu

Erittäin toimiva ja yksinkertaisen tyylikäs ulkoasu. Ei mitään ylimääräisiä hörselöitä ja härpäkkeitä, vaan antaa todella siistin ja selkeän ensivaikutelman. Sivun asettelut, värimaailma ja fontit ovat toimivat ja tekevät blogista helppolukuisen. Vielä kun blogiteksti olisi tasattu molempiin reunoihin niin olisi täydellinen :D

Banneri

Tämän tyylisistä bannereista minä tykkään - silloin kun ne on onnistuneita. Tämä siis on hieno ja sopii täydellisesti tähän blogiin. Sekavampi banneri vain sotkisi blogin yleisilmettä ja ei olisi yhtään hyvä. Pienenä miinuksena voisin mainita tuon blogspot.fi -osion nimessä, itse en kokisi sitä tarpeelliseksi välttämättä.

Teksti

Tykkään myös kirjoittajan tyylistä kertoa asiat, ei turhaa jaarittelua, mutta sopivan pitkiä tekstejä ja hyvää asiasisältöä. Varsinkin joulukalenterin luukut sisälsivät todella hyviä tekstejä. Mukavan helppolukuista tekstiä, joka ei vilise kirjoitusvirheitä, eikä kauheaa määrää huutomerkkejä ja hymiöitä.

Kuvat

Myös kuvat ovat tässä blogissa kadehdittavan laadukkaita ja niitä on juuri sopivasti. Ei liikaa, mutta ei liian vähääkään. Erityisesti arvostan ratsastuskuvia ja lisäplussaa tulee videoista, niitä on aina mukava katsoa kuvien vastapainona.

Muuta

Kaikenkaikkiaan todella kiva blogi, tarpeeksi usein tulee sisällöltään mielenkiintoisia postauksia, ja koko sivusto on laadittu hyvin. Varsinkin esittelysivut ovat kattavat niin tekstin kuin kuvienkin osalta. Ai niin, ja blogin päätähtenä esiintyvä hevonen on upea - tuollaisen kun saisi itsellekin.

UNELMIEN MUSTA

" Tämä on blogi toteutuneesta unelmasta.

Tämä on blogi matkasta varsasta aikuiseksi.

Tämä on blogi ystävyydestä.

Unelmien mustan pääosassa on vuonna -13 syntynyt friisiläinen orivarsa Albert. Lassen lopetuksen jälkeen oli aika kääntää uusi sivu elämässä. Tämä sivu on Albert."

Ulkoasu

Todella kiva ulkoasu, ihanan talvinen fiilis. Kuvien asettelu ja tekstit ovat siistit ja tekevät blogin lukemisesta miellyttävää. Tykkään myös sivupalkin esittelylinkkien kuvista.

Banneri

Upea hevonen, materiaalia bannereihin löytyy varmasti paljon! Banneri on ihan kiva, sopii hyvin ulkoasuun ja on mukavan tasapainoinen. Itse tosin olisin varmaan muokannut tuon pikkuponin pois kuvasta, näyttää vähän kärsivältä, kuin olisi juuri saanut kaviosta :D 

Teksti

Mukavaa helppolukuista tekstiä ja siisti kirjoitustyyli. Postausten pituus vaihtelee lyhyemmistä kuvapainoitteisista pidempiin, itse olen ehdottomasti pidempien kannalla. Jotkut ei tykkää että kerrotaan kauhean tarkasti, mitä on tallilla tehty jne, mutta minä pidän siitä, että ainakin suurpiirteisesti selitetään päivän puuhailut ja treenien kulku, siksi tästä blogista pidän.

Kuvat

Upeita kuvia ja paljon, ja kuten sanottu, tästä hienosta hevosesta on varmasti helppo saada hyviä kuvia julkaistavaksi.

Muuta

Postauksia tulee kivalla tahdilla ja on mielenkiintoista lukea nuoren friisin kanssa touhuilusta ja sen koulutuksesta. 

NEVER GIVE UP

" Olet eksynyt -99 syntyneen tytön blogiin. Kirjoitan ratsastuksestani, muista hevosteluista ja kuvaamisesta. Blogiin yritän panostaa niin paljon kun voin, tietenkin koulu ja harrastukset vie paljon aikaa "

Ulkoasu

Erittäin hyvin tehty ulkoasu, siisti ja tyylikäs yleisilme, vaikka onkin todella yksinkertainen. Mikään ei häiritse tai hypi silmille, joka on minulla pääasia, sillä mieluummin simppeli kuin överiksi vedetty. Tekstien asetteluissa on vaihtelevuutta postausten välillä, en tykkää keskitetyistä teksteistä joissain postauksissa ja muutenkin yleisilme olisi siistimpi jos tekstit olisi molempiin reunoihin tasattuja.

Banneri

Tosi kiva talvinen banneri, jälleen kerran ei ole sekava, vaan juuri sopivan yksinkertainen. Tykkään erityisesti tuosta alareunasta. Nimi voisi erottua hieman paremmin ja kuvien rajauksissa olisi voinut olla vähän tarkempi.

Teksti

Ruotsinkieliset tekstit eivät todellakaan ole minun juttu, en osaa kyseistä kieltä lainkaan ja pelkkä lukemisen yrittäminen saa aikaan päänsärkyä, mutta toki jokainen kirjoittaa millä kielellä haluaa. Hypin siis kuitenkin kaksikieliset postaukset kokonaan yli, eli mieluummin kokonaan yhdellä kielellä kirjoitettuja kuin sellaisia, missä on molempia sekaisin. Muuten todella siistiä ja hyvin kirjoitettua tekstiä, jota on ilo lukea. Mukavan asiasisältöistä tekstiä ja tarpeeksi pitkiä postauksia lyhyiden vastapainoksi.

Kuvat

Ehdotonta plussaa runsaasta määrästä ratsastuskuvia. Tarpeeksi laadukkaita ja postauksiin sopivia kuvia ja juuri sopiva määrä. Joissain asetteluissa oli häikkää tai sitten minun tietokone heitteli kuvia miten sattuu.

Muuta

Nuorehko kirjoittaja, mutta erittäin laadukasta ja siistiä tekstiä ja muutenkin kiva blogi. 

TANSSITAMMA

"15-vuotias tyttö Ähtäristä kirjoittelee omasta ja hevosensa elämästä."

Ulkoasu

Ehkä jopa vähän turhan yksinkertainen ulkoasu, en mitään ihmeitä kaipaisi, mutta jotain muutakin kuin banneri ja tekstit olisi kiva sivuilta löytyä. Myös tekstiosa voisi olla leveämpi, niin teksti ja kuvat ei olisi niin ahtaanlaisesti. Kuitenkin yksinkertaisuudessaan selkeä ja helppolukuinen ulkoasu

Banneri

Toimii hyvin. Banneri on myös yksinkertainen, mutta juuri sopiva ja ei kyllä tarvitsisi tuon monimutkaisempi ollakaan, itselläkin joskus vastaava ollut ja melkeinpä olen siitä tykännyt eniten

Teksti

Postauksia ei ole vielä kovinkaan montaa, mutta mielenkiinnolla jään seurailemaan minkälaista tekstiä on tulossa. Tämänhetkisen tilanteen perusteella kaipailisin vähän pidempiä ja syvällisempiä tekstejä. Kirjoitustyyli siisti ja on mukava lukea näinkin nuoren kirjoittajan blogia, jossa kielioppi on hallussa ja teksti ei vilise kirjoitusvirheitä

Kuvat

Sopivassa suhteessa kuvia ja videoita. Osa kuvista huonolaatuisempia, mutta tykkään siitä, että postausta ei jätetä kuvattomaksi vain siksi, että ei ole tarjolla niitä kaikkein parhaita kuvia

Muuta

Vaikuttaa lupaavalta blogilta, jään odottamaan innolla lisää postauksia :)

ANU JA VIHRU

" Blogi kertoo minun eli Anun yhteiselämästä suomenhevostamma Vihurikan kanssa. Pääsääntöisesti blogi toimii meidän treenipäiväkirjana. Yhdessä treenataan sekä koulua että esteitä. Tällä hetkellä kuntoutellaan etujalan jänteen tukisiteen vauriota ja odotellaan varsamasun kasvamista. "

Ulkoasu

Ulkoasu on aika nopeasti tehdyn näköinen, kaipaisi yhtenäistämistä ja siistimistä. Mitään hifistelyjä en kaipaa, mutta esimerkiksi välilehtien teksti ovat todella "irrallaan" ja tausta on minun makuun aika häiritsevä. Esittelyteksti on kiva, kun se sijaitsee bannerin alla, vaikea olla huomaamatta. Tekstille ja kuville on tarpeeksi tilaa, ei ole liian ahtaaksi jätetty blogin leveyttä.

Banneri

Todella simppeli, mutta toimii kyllä ja kivat kuvat valittu banneriin. Vähän häiritsee, että bannerin kulmat ei ole läpinäkyvät, jolloin kuvien pyöristety reunat menevät ns. hukkaan, kun kulmiin jää valkoiset osat näkyviin.

Teksti

Teksit ovat ehdottomasti tämän blogin valttikortti, ja syy miksi lukijaksi liityin. Mukava löytää blogeja, joita kirjoittaa aikuinen harrastaja, joka ihan tosissaan osaa kirjoittaa laadukkaasti ja mukavia tekstejä. Tykkään, että blogi on treenipäiväkirja-idealla, sillä minusta on mukavaa lukea muiden treeneistä, enkä varsinaisesti kaipaa mitään erikoispostauksia koskaan.

Kuvat

Riittävästi kuvia, mutta kaipaisin ratsastuskuvia esille. Hevonen on söpö, mutta pidemmän päälle pelkkien hevosesta otettujen ulkoilukuvien katselu käy vähän tylsäksi. Tiedossa kyllä on valitettavan hyvin, miten vaikea välillä on saada muunlaisia kuvia, mutta ne olisi plussaa kyllä ehdottomasti :)

Siinäpä oli siis lyhyesti arvostelut/esittelyt blogeista, joihin liityin lukijaksi. Seuraavaksi linkkilista muista blogeista, jotka oli minulle linkattu. Esittelytekstit on otettu joko blogien esittelyosasta tai blogini kommentteihin kirjoitetuista esitteyistä.

Helin ja Hellun elämää

Parikymppinen nuori nainen Kainuusta kirjoittelee elämästään ja 21-vuotiaan lämminveritamman sekä 9-vuotiaan kaviokuumetta sairastavan shettistamman kuulumisista. Postaustahti vaihtelee, mutta nyt alan paremmin taas kirjoitella kun ponin asiat alkaa selviämään

Karvakorvakamut

Blogi kertoo 16-vuotiaan Tamperelaistytön eli minun hevostelusta oman 18-vuotiaan suomenpienhevosen kanssa. Kisoissa emme käy, mutta kaikenlaista muuta kivaa puuhailemme tavallisen ratsastelun lisäksi. Lisäksi blogissa seikkailee upean värinen vuokrahevoseni ja välillä postauksissa vilahtavat myös perheemme kanit ja kissat

Epäonnistumisesta oppii

Blogi kertoo 14-vuotiaan tytön ja 7-vuotiaan shetlanninponitamman yhteisestä taipaleesta ylä- ja alamäin. Taivalta on jatkunut viime maaliskuusta tähän asti, ja tulee toivottavasti jatkumaan vielä melko pitkälle tulevaisuuteen. Mukana aina välillä 23-vuotias lämppäritamma samalta tallilta

Eeppistä elämää

Blogi kertoo pian 15-vuotiaan Melissan kirjoittamana 23-vuotiaasta eläkeläissuokki Eposta

I don't need to fight, I just wear my crown

Blogi käsittelee 17-vuotiaan nuoren naisen alun ja oman latvialaispuoliveritamman treenailuista, kisoista ja yhteisistä hetkistämme, suruineen ja iloineen :) !

Ex-ravuristaratsuksi

Blogini kertoo 14v tytön eli minun ja 7v suomenhevos ruunan taipaleesta kohti korkeampia kisoja kuten suomenhevosten mestaruus. Blogissani seikkailee aina välillä meidän muita hevosia myös

Möttisefekti

20v. Harrastava kouluratsastaja kirjoittaa hevosista ja toisinaan lemmikeistään. Mukaan mahtuu myös kirjoituksia ihan tavallisesta elämästä

www.xheartxhenriikka.blogspot.com

Actioniaelämään - Jenna ja Kaunisrannan Actionman ja Elmeri

Laukkalähestymisellä

Blogi 14-vuotiaan tytön elämästä ratsastuskoulusta. Myös postauksia kouluvalmennuksista ja hevosaiheisia erikoispostauksia mahtuu mukaan

Tiia ja Maistro

Blogi kertoo 17-vuotiaan poniratsastajan elämästä oman pienen ja parhaan ponin kanssa. Kilpaillaan esteratsastuksessa blogin päätähden, Maistron kanssa. Ratsastuksen lisäksi puuhaillaan kaikkea muuta kivaa, kuten maastakäsittelyä, ohjasajoa, irtojuoksutusta, agilityä, talvella pulkkaratsastusta ja kesällä uimista. Tervetuloa mukaan yli 500 lukijan joukkoon!

Golden Sequins

26-vuotiaan Lappeenrantalaisen avoliitossa asuvan naisenlifestyleblogissa juttua mm. muodista, kauneudesta ja hevosista.

Noniin tutot

Kolme tuttoa, välillä jutuissa on syvälisempää settiä ja sitten välillä höpsähtäneitä. Tällainen rötkäle tuskin on tullut vastaan..sitä ei ehkä saa selitettyä järjellä ^^' elämää, tuumailuja & tempauksia mm.

Sydämellä Niina

Blogia kirjoittelee 21-vuotias nainen Helsingistä. Blogi on vasta aloitetettu ja kirjottelen kuulumisiani, hyviä&huonoja hetkiä melko avoimesti. Teen myös erilaisia teema postauksia millon mistäki. Mielipiteitä, vaatteita, ajatuksia, eläimiä, läheisiä ihmisiä ja kaikkea muuta elämästäni.

Roosa-Nelliina

Haaveilen alati matkailusta, kirppareiden koluaminen on intohimoni, leivonta, sisustaminen ja valokuvaamien ovat rakkaita harrastuksiani unohtamatta liikuntaa ja lemmikkieni kanssa puuhailua. Lisäksi tykkään tehdä erilaisia diy-juttuja ja kauneus sekä muoti kiinnostavat minua.

Isaja Ponit

Blogissa seikkailee kolme ponia ja hevonen ja heidän omistajansa 15-vuotias tyttö Vihdistä. Ponist asuvat omassa pihassamme reilu kahdenkymmenen hevosen tallissa.

Voitolla tähtiin

Saavuit juuri Voitolla tähtiin nimiseen blogiin, joka kertoo 20-vuotiaan ikinuoren shetlanninponi ori Orionin sekä 4-vuotiaan minishettis ruuna Knatten elämästä ja seikkailuista 16-vuotiaan ikuisen ponilapsen kirjoittamana. Ponien kanssa touhuillaan kaikenlaista monipuolisesti, aina rekiajeluista esteisiin asti, eikä vauhtia näiltä nelijalkaisilta tosiaankaan jää puuttumaan!

24. LUUKKU - HYVÄÄ JOULUA!

Muutama edellinen luukku jäi julkaisematta henkilökohtaisista syistä, sillä reissun jälkeen meni muutama päivä Tessan tallipaikka-asioita setviessä ja maanantaina olikin jännitys huipussaan kun eläinlääkäri tuli tallille ultraamaan sen takajalan, joka nyt on aiheuttanut huolta turvottelullaan. Nyt on kuitenkin asiat kunnossa: tallipaikka järjestyi ja muutto on maanantaina, minkä lisäksi jalasta löytyi vain pientä reaktiota luukalvolta joka oli iskun seurasta, minkä ei pitäisi olla vakavaa ja lupa tuli liikuttaa normaalisti. Valtakunnassa kaikki siis hyvin ja pystytään nyt nauttimaan pyhistä huoletta. 

Käytiinkin aamulla Teron kanssa toivottamassa Tessalle hyvät joulut ja viemässä omenaa ja porkkanaa sille. Tero haki Tessan tarhasta ja laittoi sen valmiiksi sillä aikaa kun ite siivoilin karsinaa, hyvin tulivat toimeen ja sain napattua kuviakin parivaljakosta. Innostuin asustamaan Tessan jouluiseksi ja sopiva tonttulakkikin sille löytyi, joten päästiin räpsimään jouluisia kuvia tätä aattopostausta varten. Tessa ei ollut hirveän innoissaan tonttulakista, mutta malttoi olla rauhassa vaikka tupsu heilui silmän edessä ja ekaa kertaa kävin kuolaimettomilla selässä. Tässäpä tämänpäiväisen kännykkäkuvailun tuotoksia:

Tessa näyttää ponilta :D

En ole unohtanut linkattuja blogeja, vaan arvostelut tulevat kyllä lähiaikoina, todella paljon tuli hyviä ja kiva on ollut käydä läpi niitä :)