Voihan flunssa!

Lähipiirissä on viime kuukauden ajan kiertänyt rasittava kuumeflunssa joka ei tunnu parantuvan kunnolla keneltäkään, vaan palaa takaisin aina kun luulet juuri olevasi voiton puolella. Toki itsekin onnistuin tämän ihanan taudin nappaamaan, ja nyt olenkin jo toista viikkoa kärsinyt kurkkukivusta, tukkoisuudesta ja kuumeesta, joka nousee aina illaksi ja aamulla on tiessään. Kaiken lisäksi myös Tessa rupesi osoittamaan pieniä sairastumisen merkkejä (tuskin sentään sama tauti - mutta kukapa tietää) ja viime viikon perjantaina sillä tuli sieraimista ihan kunnolla paksua valkoista räkää. Kuumetta sillä ei kuitenkaan ole ollut, eikä se muuten ole vaikuttanut kipeältä. Päätin kuitenkin antaa sille lomaviikon kun kelitkin menivät sellaisiksi, että joka paikassa on pelkkää jäätä ja taivaalta tulee räntää vaakatasossa. Tänään sitten palailtiin hiljalleen takaisin liikutuksen pariin, kun räkäisyyskin hävisi jo alkuviikosta ja kuumetta ei noussut missään vaiheessa. Kenttä oli vieläkin ihan jäässä, joten lomaltapaluu suoritettiin käyntityöskentelyn merkeissä. Itse en tosin tästä kuumetaudistani johtuen halunnut vielä kavuta selkään, joten Annika sai luvan toimia stunttikuskina. Varmuuden vuoksi kerroin Tessan olleen viikon lomalla vasta kun olin saanut Annikan selkään ja kentälle asti, jotta ei iskisi rimakauhu, heh. Turhaa se tosin olisi ollut, ei Tessa näköjään kerää virtaa sen kummemmin vaikka on vain tarhaillut ja käynyt minun kanssa narulenkeillä pihatiellä viime viikon ajan. 

Tahtoo tuon ihanan lumisen pakkaskelin takaisin -.-

Olin kentällä mukana katsomassa miten ratsastus sujuu ja teetin siinä samalla erilaisia tehtäviä, jotta homma pysyisi kiinnostavana kun mitään muuta kuin käyntiä ei pystynyt menemään. Ensin pistin Annikan hakemaan säätöjä pääty-ympyrällä ja kerroin vähän miten Tessa toimii ja miten itse sillä olen mennyt ja yhteinen sävel rupesikin löytymään melko pian. Seuraavaksi siirryttiin tekemään pientä volttikahdeksikkoa, jotta Tessa joutuisi tekemään kunnolla töitä tasaisesti molempiin suuntiin ja keskittymään ratsastajaan jatkuvasti. Sillä välillä tulee sellaisia haahuilukohtauksia, jos kierretään esimerkiksi koko kenttää ympäri ja siltä ei vaadita mitään, kaikki keskittyminen katoaa ja hevonen tuntuu kompastuvan omiin jalkoihinsa. Aluksi kahdeksikolla meinasi tulla ongelmia, kun Tessa ei olisi halunnut käynnissä mennä vaikeampaan, eli vasempaan kierrokseen, vaan rupesi suunnanvaihdossa aina kipittämään lapa edellä. Muutamien toistojen jälkeen Annika sai tamman kivasti rentoutumaan ja kuuntelemaan apuja, sekä hakeutumaan tuntumalle ja taipumaan ja homma sujui sen jälkeen oikein kivasti. Pienen lepohetken jälkeen vaihdettiin harjoitusta isolle ympyrälle pysähdyksiin istunnalla hakien sitä, että hevonen pysyisi tasaisella tuntumalla läpi tehtävän. Aluksi Tessa veti kunnon herneet sieraimeensa, kun se ei saanut heti pysäytyksen jälkeen nostaa päätään taivaisiin tai lähteä painamaan ohjaa vasten takaisin liikkeelle. Kärsivällisyydellä neidin kiukkuilutkin sai selätettyä ja tehtävällä Annika sai hyvin Tessan paremmin kuulolle ja herkistettyä avuille. Jatkettiin sitten samaa tehtävää muokaten niin, että aiemmissa pysäytyskohdissa piti hidastaa istunnalla käyntiä mahdollisimman paljon, lähes pysähdyksiin asti, ja siitä jatkaakin pitkää käyntiä - taas istunnalla pyytäen. Kun kaikki harjoitukset oli saatu sujumaan hyvin, olikin aika jo lopettaa ja päästää Tessa köpöttelemään pitkin ohjin hienon suorituksen jälkeen.

Oli todella kiva katsella kun joku muu meni Tessalla, ja huvitti katsella, kun näki miten Tamman aivot oikein sauhusivat kun se joutui ihan kunnolla keskittymään ratsastajaan sataprosenttisesti. Pitäisi itsekin säännöllisesti keskittyä käyntityöskentelyyn, vaikka pohjat olisivatkin kunnossa reippaampaakin menoa ajatellen. Näki kyllä huiman eron hevosessa verrattuna siihen millainen se oli ratsastuksen alussa ja millainen viimeisiä suorituksia tehdessä. Hieno heppa se on kun vaan ratsastaja muistaa ne kyvyt kaivaa esiin - tämän kun muistaisi joka kerta kun sinne selkään kapuaa.

Maisemaa hiittiradan alusta kun katsoo taaksepäin. 

Ai niin. Käytiin viime viikolla ensimmäistä kertaa laukkaamassa toisen hevosen seurassa hiittisuoralla. En siis tiennyt yhtään miten Tessa reagoi kun pääsee menemään kovaa ja mukana on kilpailijakin. Otettiin sitten laukalle hiitin alussa, mutta Annikan heppa oli sitä mieltä että Tessahan ei edellä mene ja painoi täysillä meistä ohi, eikä Tessa sanonut siihen yhtään mitään. Hieman se säikähti ohi kiitävää kaveria, mutta se oli lähinnä säpsähdys ja laukka pysyi rauhallisena ja vasta kun annoin luvan, se lähti venyttämään askelta ja ottamaan kaveria kiinni, kuitenkin pysyen jatkuvasti kontrollissa niin, että olisin sen voinut halutessani pysäyttää. Takaisin tullessa testattiin vielä mitä Tessa tuumaa kun kaveri lähtee laukkaamaan kotia kohti ja se itse joutuu kävelemään, niin kyllähän se vähän närkästyi, mutta mitään ongelmaa ei sen hallitsemisessa ollut. Otettiin sitten kaveri ravilla ja laukalla kiinni ja minä olin riemuissani kun minulla on käytössä täydellinen maastoheppa, jonka kanssa ei tarvitse pelätä ryöstämistä eikä mitään muitakaan sinkoiluja, vaan voi nauttia täysillä kaikesta :)

Loppukevennyksenä kuvakollaasi meidän tallikissoista. Yritäppä tuossa nyt ottaa kottareihin heiniä kun toiset niin suloisesti hengailee juuri sopivasti tiellä :D