tiistai 31. tammikuuta 2017

Ylä- ja alamäkiä, mutta eteenpäin porskutellaan

Eemelikin pääsi kokeilemaan hyppäämistä Hellulla, kun kuulemma sielällä työskentely on liian tylsää. Ajattelin, että samakos tuo on päästää hyppimään pikkuristikoita, huomaapahan että ei ole niin helppoa ja alkaa perusratsastus kiinnostaa enemmän. Eemelihän ei ole siis ikinä mennyt edes puomeja, pari kertaa laukannut kentällä ja maastossa.

Noh - näytti kuitenkin olevan vähän turhankin helppoa, Hellu puksutti nätisti esteille kerta toisensa jälkeen ja vain yksi pudotus tuli koko aikana. Eemelilläkään ei ollut mitään tasapaino- tai ohjaamisongelmia, vaikka Hellu vähän kuumahtikin esteistä ja pyrki välillä laukkailemaan paikoillaan kun ei malttanut odottaa esteelle pääsyä. Jatkossa ei taida saada sitäkään vähää innostettua kouluratsastuksen pariin kun kuulemma hyppääminen on paljon hauskempaa ja helpompaa kun ei tarvii inhottavassa ravissa pomppia :D Oli tosi hauska katsella miten kivaa noilla oli ja olin kyllä Hellusta oikein ylpeä, se on muutenkin viime aikoina ollut ihan mahtava ja todella hyvä ratsastaa! Videotakin otin kaksikon pompuista, mutta julkaisulupaa ei tällä kertaa irronnut. Nappasin kuitenkin pari screenshottia todistusaineistoksi :P

Timanttinen kuvanlaatu





















Bambin kanssa taas ollaan nyt sitten vähän pidemmällä saikulla/kävelylomalla. Taisin aiemmin mainita, että sillä oli kavion pohjassa mustelma, jonka johdosta se oli ep. Tokihan tämä mustelma teki sille paiseen, joka nyt saatiin hoidettua pois - ensin hauduteltiin pehmentävällä betadinella, ja kun paise löysi reittinsä ulos ruununrajasta ja kannalta, vaihdettiin kuivattavaan hauteeseen vielä pariksi päivää.

Paise muodostui kannalle ja oli helppo löytää
Säteen kärjessä ja vierellä näkyy mustelma
Kavio on nyt siis näillä näkymin kunnossa, mutta viikko sitten neiti keksi keinon päästä pidemmäksi aikaa pois työnteosta: Bambi jäi yksi päivä jumiin pihatossa itse ensin väärään paikkaan siirtämänsä heinäkasan ja seinän väliin piehtaroidessaan. Oltiin menossa ruokkimaan tammoja päivällä, kun löydettiin Bambi makaamassa jumissa toinen jalka betoniseinää vasten, selkeästi pienessä shokkitilassa. Se yritti kertaalleen vielä riuhtoa itseänsä ylös ottamalla seinästä vauhtia, mutta rauhoittui kun menin avuksi. Siirtelin sen mahan edestä ison kasan heinää pois ja asettelin jalat vähän parempaan kohtaan, niin johan se sai ponnistettua ylös ja vaikutti olevan ihan ok kaikin puolin. Vtj rupesi kuitenkin turvottelemaan, ja selkeältä jännevammaltahan tuo vaikuttaisi. Jännevammana sitä nyt ollaan hoidettukin, eli kylmäämistä ja vielä vähän lisää kylmäämistä. Tarhassa on onneksi rauhassa ja sillä on nastabootsit jalassa, niin ei liukastele jalkaa vielä huonompaan kuntoon... Vielä on kuulemma turha edes ultrata kun on niin tuore vamma, eli kylmätään ja odotellaan että vähän myöhemmin saadaan tutkittua mikä kohta ja miten pahasti on mennyt.
Hellu ja Bambi oottelee nätisti ruokia
Bambi on ottanut yllättävän hyvin tämän kylmäys- ja haudeurakan, en olisi uskonut, että sille olisi esim kaviohauteen laittaminen ikinä mahdollista, kun vielä vuosi sitten ei kavioita saanut edes puhdistettua. Nyt se on ollut todella hienosti, ollaan saatu jopa kylmättyä letkulla pesukarsinassa letkulla, mikä on todellinen ihme, kun se pelkää ihan hysteerisenä vesiletkuja :D Tekee hyvää tällaiset poikkeustilanteet kun on pakko opetella sietämään tiettyjä asioita.

Onhan se harmi, että näin kävi, mutta kauheasti tämä ei meidän elämään vaikuta eikä masenna. Bambi on kuitenkin ihan perus harrasteheppa ja me ollaan puskailijoita, eli tavoitteita ei ole mihinkään isoille esteradoille, vaan puuhaillaan rennosti ja nautitaan olosta niin maastakäsin kuin sitten selästäkin, kun sinne asti nyt taas päästään. Jos käy niin ikävästi, että ultrassa paljastuu jokin tosi paha vamma, joka estää kokonaan ratsastuksen, saa Bambi varmaan pyöräyttää varsan tai pari, mikäli jalka sen kestää :)
Tämän jännempää liikuntaa meillä ei tulla lähiaikoina harrastamaan :D (kuva joulukuulta)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti