Ohjasajohommia

Viikonloppuna saatiin Annikan kanssa aikataulut natsaamaan niin, että päästiin yhtäaikaa tallille, joten otettiin sen päivän projektiksi aloittaa ohjasajon alkeet Bambin kanssa. Pitkästä aikaa tamma sai päällensä ihan kunnon varustuksen: oli juoksutusvyö, rintaremmi, suitset ja ohjasajo-ohjat, kun tähän saakka ollaan menty vain päitsillä niin juoksutuksessa kuin muussakin maastakäsittelyssä. 

Täydessä tällingissä!

Suitsien laitto alkaa jo sujua ihan hyvin, vieläkin korvien koskettaminen ja vääntely on Bambille pienimuotoinen järkytyksen aihe, mutta sietää jo suitsien pukemisen kun rauhallisesti etenee. Kuolaimet sen sijaan olivat tammalle maailman inhottavin asia. Se ei millään meinannut lopettaa niiden kolisuttelua ja mupeltamista, ja suu olikin levoton koko työskentelyn ajan. Täytyy pyytää lähiaikoina eläinlääkäri raspaamaan ja tarkastamaan neidin suu ennen kuin ruvetaan ajamaan tai ratsastamaan, jos vaikka tuo levottomuus johtuisi jostain ongelmasta suussa. Tänään kokeilin toista kuolainta, jonka kanssa Bambi oli jo vähän rauhallisempi, eikä ainakaan protestoinut niin pahasti kuin tuota aiemmin käytössä ollutta kolmipalaa. Täytynee siis vain etsiä sopivaa vaihtoehtoa, jos jokin kokeilu sitten osuisikin oikeaan. Kovaa kuolainta ei haluta, mutta ilmeisesti joku melko kapea liikkuvalla/pyörivällä keskiosalla voisi olla mahdollisesti hyvä. Etsinnät jatkukoon..

Takaisin sunnuntaihin! Laiteltiin siis ohjasajovermeet tammalle päälle ja suitsien päälle puettiin vielä päitset, joista Annika sitten talutti Bambia, kun itse tulin ohjien kanssa aluksi ihan vierellä kävellen. Kentällä seisoskeltiin hetki paikoillaan ja kiersin ohjat kädessä Bambin takaa ja heiluttelin ohjia, jotta nähtiin reagoiko se kun ohjat osuvat lautasille tai kintereille. Mitään reaktiota ei saatu aikaiseksi, vaikka ihan kunnolla heiluttelin ja koskettelin ohjilla joka paikkaan, vaan tamma seisoskeli rauhallisesti paikoillaan koko toimituksen ajan. 

Mikään ei tätä tammaa näköjään hetkauta

Siitä sitten vaan liikkeelle niin, että Annika hoiti ohjaamisen, eli kuolaimessa kiinni olevat ohjat olivat vain totuttelun vuoksi mukana, niitä ei käytetty vielä ohjaamiseen tai pidättämiseen. Harjoiteltiin samalla äänikäskyjä niin, että minä pyysin takana liikkeelle tai pysähtymään. Hetki meni ennen kuin Bambi tajusi, että takaanta tulevaa ääntä pitäisi kuunnella, kun on niin tottunut turvautumaan siihen taluttajaan pelkästään. Homma sujui tosi hyvin ja muutamien kierrosten jälkeen riisuttiin ylimääräiset varusteet ja neiti pääsi vielä hölkkäilemään vapaana kentällä. 

Ensin harjoitellaan pysähtymistä ja paikallaan seisomista, jonka jälkeen äänikomento ja kosketus raipalla - liikkeelle

Taisi Bambilla olla aika tylsää kentän ympäri tarpoessa, ainakin ilmeiden perusteella

Tänään tiistaina kokeilin itsekseni samaa hommaa, mutta tosissaan ilman taluttajaa ja ohjat päitsissä kiinni. Hetken pohdiskelin, kehtaanko lähteä yksin säätämään, että ei ainakaan takapakkia tulisi jos koko harjoitus olisikin ihan täysi fiasko, mutta päätin kuitenkin yrittää. Arvelin, että jos rupeaa vaikuttamaan siltä, että yhteistä säveltä ei löydy, teen jotain helpompaa harjoitusta ja jätetään sitten homma siihen. Mentiin ensin kentälle, jossa tamma ei aluksi yhtään tajunnut, miksi siirryin sen taakse ja lähti vain pyörimään ympyrää kun yritti päästä rinnalleni. Onneksi on tullut opetettua sille väistätys- ja liikkumiskäskyt, niin sain sen siirreltyä käskemällä oikeisiin asemiin, ja kun kerran pääsin kunnolla taakse, oli eteenpäin liikkuminen helppoa. Kierrettiin hetki kentällä ja sitten käytiin kävelemässä hiittilenkki ympäri ilman mitään ongelmia. 

Nyt kun ohjasajosta on saatu perusasiat opetettua, täytyy seuraavaksi opettaa sama homma kuolaimen kanssa. Bambille ei siis ole opetettu esimerkiksi kuolaimen/ohjan liikkeen seuraamista tai edes perustuntumaa, joten nämä täytyy opettaa ensin, ennen kuin lähdetään kuolaimen avulla kontrolloimaan sitä ohjasajossa tai muussa työskentelyssä. Sepä onkin tämän viikon tavoitteena, ja toivottavasti viikonloppuna päästään jo kuolaimen kanssa ohjasajamaan ja mahdollisesti jo totuttamaan kärryihin, tai enemmänkin aisojen väliin laittamista. 

Lälläslää oon hieno tyttö :P

Ai niin, perjantaina kävi kengittäjä vuolemassa neidin kaviot, jotka olivat vähän liian pitkään olleet hoitamatta. Kieltämättä jännitti todella paljon, minkälainen tuomio kavioista tulisi ja onnistuisiko vuolu ollenkaan kun vasta on opeteltu kavioiden puhdistaminenkin. Turhaan kuitenkin pelkäsin: vuolu meni tosi hyvin, pari kertaa yritti nykäistä jalkaa pois, mutta muuten seisoi paikoillaan kuin tatti. Jaloista ja kavioista tuli vain positiivista palautetta, kuulemma ovat erittäin hyvässä kunnossa ja pärjäisi varmaan kengättä jatkossakin jos halutaan pitää. Todennäköisesti kesään mennessä kyllä laitetaan kengät, kun kesäpaikassa maastot ovat kovia hiekkateitä, niin eipähän kavio kulu sitten liikaa siellä.

Hienosti nousee jalka kun on hyvin hoidetut kaviot :D