Joo, tiedän kyllä, että ihan vielä ei voi riemuita kevään tulleen kunnolla kun ulkona on kymmenen astetta pakkasta, mutta alkuviikosta päästiin nauttimaan ihanista aurinkoisista päivistä ja se kyllä nostatti mielialan uusiin ulottuvuuksiin. Kävin muutaman päivän putkeen liikuttamassa sekä Mantan että Bambin, eikä haitannut yhtään viettää tallilla kolmesta neljään tuntia joka päivä, aika meni kuin siivillä. Sain vieläpä Annalta kameran lainaan, niin käytin aurinkoiset hetket hyväksi ja räpsin kauniista neidoista poseerauskuvia. Tytöt teki parhaansa ja näyttivät hyvältä, minä en vain oikein osannut säätää asetuksia kamerasta oikein, minkä kyllä kuvien laadusta huomaa.
Mantan kanssa olen nyt tehnyt aika paljon laukkaharjoituksia, sillä se on meille ihan selkeästi kaikkein vaikein osa-alue. Käynnissä ja ravissa saan sen toimimaan ihan kivasti ja jopa aktivoitua sen liikkumaan takaa eteen, mutta laukka meinaa aina tuntua kuin tervassa tarpoisi. Manta ei ole sellainen hevonen, joka innostuu laukkatehtävistä. Se ei mitenkään "räjähdä" laukkaan tai kuumu laukannostoista jne. Enemmänkin se kyllä suorittaa kaiken mitä pyydetään, mutta ei missään nimessä laita yhtään enempää energiaa hommaan kuin mitä on ihan pakko. Ei se kuitenkaan laiska ole missään nimessä, oletan että ongelma on siinä, etten itse osaa motivoida sitä tarpeeksi hyvin, että se innostuisi tehtävistä ja pysyisi terävänä. Nyt olen yrittänyt itse pysyä ratsastaessa skarppina ja muistaa ratsastaa tehtävät loppuun saakka ja olla aina tietoinen, mitä seuraavaksi olen tekemässä, ettei ratsastukseen tule turhia "ajelehtimishetkiä", kun vain humputellaan ympäriinsä kummankaan tietämättä seuraavaa tehtävää. Olen siis vaihdellut tehtäviä nopealla tahdilla niin, että molemmat joutuvat keskittymään kunnolla tekemiseen. Esimerkiksi olen tehnyt väistöä, josta laukannosto ja voltti, josta seis ja taas laukannosto, jonka jälkeen raviin ja väistöä. Kaikkia mahdollisia variaatioita tehtäviin olen kokeillut ja nyt ehkä jo vähän olen päässyt jyvälle miten Mantan saa hereille ja töihin. Keskiviikkona sain ensimmäistä kertaa sen ihan oikeasti laukassa työstettyä hyväksi ja niin, että se kantoi itsensä ja käytti takapäätänsä hyvin. Oli ihan mahtava fiilis ja käytiin vielä treenin jälkeen yli puolen tunnin loppukävelyt maastossa ihan vain nauttimassa kauniista päivästä.
Bambinkin kanssa on viimeisen kuukauden aikana edistytty huimin askelin ja nyt onkin aika antaa tamman pitää vähän helpompi viikko. Se on oppinut niin paljon uusia asioita lähiaikoina, että nyt viime päivinä siinä on ollut havaittavissa pienimuotoista turhautumista ja stressiä. Ajateltiin siis, että tästä reilu viikko ihan vain käydään kävely- ja hölkkälenkeillä ilman mitään aivoja kuormittavia tehtäviä ja toimenpiteitä. Yritetään tallissakin tehdä vain kivoja juttuja, kun nyt ollaan harjoiteltu paljon esimerkiksi pään koskettelua ja päitsien ja suitsien laittoa siellä, eikä Bambi ymmärrettävästi niistä aina ole ihan kauhean mielissään. Tehdään siis nyt tekemisestä uudestaan kivaa ja lähdetään sitten takaisin työntekoon vähän kevyemmällä asenteella ja varmistaen, että vähän ikävämpien harjoitusten vastapainona muistetaan tehdä myös kivoja juttuja.
 |
| Välillä pitää muistaa ottaa rennosti ja nauttia elämästä! :) |
Hyvänä uutisena eiliseltä vielä, että taisi nyt Bambille löytyä sopiva kuolain. Kävin Hööksillä ja ostin sieltä sylinterikuolaimen, mikä nyt ainakin yhden kokeilun perusteella vaikuttaisi parhaalta vaihtoehdolta tähänastisista kokeiluista. Löysin myös ihanat oranssit CRW:n silikonipaikkaiset ratsastushousut halvalla niin pakkohan ne oli ostaa :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti