sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Kun yksi ei riitä

Kuten otsikosta voi jotain jo päätellä, enhän minä kauaa malttanut olla vain "yhden hevosen" ihminen, vaan torstaina käytiin hakemassa talliin vapautuneelle karsinapaikalle ihana 5-vuotias tamma, joka tulee olemaan minulla nyt ainakin kevääseen asti. Tämän kanssa ollaan nyt muutama päivä ehditty tutustua ja pikkuhiljaa olisi tarkoitus ryhtyä kohottamaan kuntoa ja totuttelemaan kunnolliseen ratsastukseen ja muuhun liikutukseen. 



Tessa (aiemmin kutsumanimi on ollut eri, mutta en vain saanut sitä sopimaan omaan suuhuni millään ja automatkalla päädyttiin tähän) on luonteeltaan ihan täydellinen; todella kiltti ja hieman herkkä, mutta utelias ja viihtyy ihmisten, sekä hevosten parissa. Ensimmäiset päivät se jännitti vain hieman uusia paikkoja ja asioita ja yksin jäädessä huuteli muiden perään. Kuitenkaan se ei seonnut tai ollut kauhuissaan yksin jäädessään, vaan nopeasti sopeutui tilanteeseen kuin tilanteeseen. Nyt viimeisetkin jännityksen rippeet on häipyneet ja Tessa on rennosti missä tahansa niin kauan kun itse muistan olla rento ja rauhallinen. Toki vielä tutustutaan, mutta kivalta tytöltä vaikuttaa. Ainakin siihen asti, kunnes ensimmäiset tammakiukut alkavat.

Tessa heti kuljetuksen jälkeen moikkaamassa Piirtoa ja Helmiä
Tessalla ei ole ratsastettu ihan kunnolla kai lainkaan, vaikkakin satulaan ja ratsastajaan se on totutettu ilmeisesti. Ihan siis alusta lähdetään liikenteeseen ja rauhassa testaan mitkä jutut sille on tuttuja ja mitkä jännittäviä. Tästä hevosesta ainakin huomaa heti, kun sitä jännittää tai pelottaa, eli on helppoa lukea sen mielialoja mitä mieltä se treenin vaativuudesta on.

Kengityksessä 
Vielä ei tosiaan hirveästi ole tehty tässä muutaman päivän aikana, mutta jotain ollaan jo ehditty puuhailemaan. Ensimmäisenä päivänä vain tutustutin Tessaa paikkoihin ja katsoin miten se tulee Piirron kanssa toimeen (ei ollut mitään ongelmaa, olivat kuin vanhoja tuttuja), sekä järjestelin sen tavaroille tilaa ja seurailin miten tyttö kotiutuu. Perjantaina sovittelin jo satuloita ja sopiva löytyikin omasta takaa, eli ei tarvinnut sen enempää nähdä vaivaa penkin etsimisessä, ainakaan toistaiseksi. Kävin selässäkin vain istahtamassa, kun oli sopivasti apukäsiä pitelemässä hevosta selkäännousussa paikoillaan ihan siltä varalta, jos se päättäisikin singota kuuhun. Selkäännousu oli hieman jänskää hepalle, mutta se onneksi enemmänkin jähmettyy jos on epävarma, eikä syöksähtele vauhdilla eteen tai sivulle. Eilen taas juoksuttelin hetken liinassa, jonka jälkeen kävin taas selässä - tällä kertaa mentiin kentällä jo vähän pidempään niin, että tamma rentoutui ja rupesi kävelemään eteen, kun sitä ennen tuntui, että sillä oli liikkuessa käsijarru päällä. Tänään käytiin kävelylenkillä taluttaen pelloilla, jotta Tessa tottuisi siihen, että voidaan lähteä kotipihasta ilman sen kummempia stressailuja, ja samalla harjoiteltiin pysähtymistä ja liikkeellelähtöä taluttaessa ja äänimerkistä. Lopuksi vielä juoksutin irtona ja liinassa, että tuli vähän vauhdikkaampaakin menoa kevyempien päivien vastapainoksi. 


Nyt vaan ruvetaan asteittain lisäämään vaatimustasoa ja harjoitusten pituutta, niin hyvä tulee. Ihana tamma ja todella hyvä fiilis itsellä jäänyt näiltä viime päiviltä tästä hevosesta. Toivottavasti jatko sujuu yhtä hyvin (ja saadaan laadukkaampia kuvia myös todisteeksi...) 

5 kommenttia:

  1. No nyt on oikee rotuvalinta! Täytyy pian tulla kattomaan <3

    VastaaPoista
  2. Etkä sä tästä keväällä luovu -oot sillon jo niin rakastunut siihen ;). Omaks tää tulee, sano mun sanoneen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuu ihmeessä rapsuttelee tytsyä :) Haha, voipi olla että omistajilla saattaa olla eriävä mielipide tuohon lähteekö keväällä vai ei :D

      Poista
  3. Ihanan näkösen kaverin oot saanu itelles :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tessa on kyllä oikee prinsessa, kiva päästä tekemään sen kanssa töitä :)

      Poista