tiistai 2. syyskuuta 2014

Paljon uusia asioita lyhyessä ajassa

Viime viikolla piti olla Piirron liikutuksen suhteen luova, koska en pystynyt käyttämään vieläkään olkapäätäni kunnolla, varsinkin kun se alkuviikosta piikitettiin, minkä jälkeen olin täysin yksikätinen. Anna hoiti onneksi maanantain ja tiistain liikuttelut ja itse selvisin loppuviikosta jo kevyemmistä treeneistä ilman että pyörryin kivusta - kaukana se ei tosin ollut. 

Aamulenkillä klo 7:30 
Olen jo jonkin aikaa pistänyt merkille, että Piirto ei pidä kolmipalaa tai nivelkuolainta kovinkaan miellyttävänä, sillä se nakertelee kuolainta jatkuvasti ja aukoo suutansa hyvin herkästi pienimmästäkin pidätteestä. Olen testaillut monia eri vaihtoehtoja, mutta nyt vihdoinkin löysin ainakin toistaiseksi sen oikean kuolaimen meille: suora kuolain liikkuvalla renkaalla. Eli ei mitään erikoista, ihan simppeli peruskuolain, joka on vain paljon vakaampi kuin nivelletyt. Este- ja maastokuolainkin vaihtui kimblewickiin, jotta olisi vähän enemmän jarrua, mutta ei tarvitsisi kuitenkaan mitään niveliä sinnekään, aiemmin kun meillä oli "jarrukuolaimena" nivelpelhamit. Vähän jännitti kipeällä kädellä yli viikon tauon jälkeen lähteä kokeilemaan uutta kuolainta, varsinkin kun laiskana en edes jaksanut satulaa laittaa, vaan menin ilman satulaa. Kuolain osoittautui heti alkukäynneistä asti oikeaksi valinnaksi, eikä sen toimivuutta tarvinnut epäillä hetkeäkään. Piirto oli oikein tyytyväisen näköinen, eikä se nakerrellut kuolainta lainkaan, saatika aukonut suutaan kun ohjat olivat tuntumalla. Oli myös ihana tunne, kun otin ohjat kunnolla tuntumalle, se tukeutui rennosti kuolaimeen ja hakeutui itse juuri oikeaan muotoon ihan vain jalalla ratsastamalla. Sattui siis vallan mainiosti tämä kuolainvaihto, minä kun en olisi kädellä pystynyt ihmeitä tekemään, niin oli luksusta ratsastaa niin, että kaikki työstäminen onnistui istunnalla ja hyvin pienillä ohjasotteilla, tuntuman kuitenkin pysyessä tasaisena ja hevosen työskennellessä motivoituneesti.

Kaikki vanhat kuolaimet lähti siis kerralla myyntiin, eli jos joku kaipailee vähän käytettyjä kuolaimia, niin nyt lähtisi muun muassa gägit, pelhamit ja kolmipalat kohtuuhinnalla ;)

Humputtelun lisäksi pääsin vihdoinkin testaamaan Piirron kanssa kärryillä ajamista. Tutulla sattui olemaan ajovermeet ja kärryt pihassaan lähellä meidän tallia, joten viikonloppuna köpöteltiin sinne ja pihassa sitten valjastin piiiitkästä aikaa hevosen kärryjen eteen. En tiennyt yhtään, miten Piirto reagoisi valjastukseen tai miten vauhdikas se ajaessa olisi, koska minun aikanani sillä ei ole ajettu kertaakaan. Otin siis veljen ja Teron henkiseksi ja etenkin fyysiseksi tueksi, mutta hyvin oltaisiin pärjätty ilman miesvoimia. Piirto seisoi valjastuksessa paikoillaan vanhan konkarin lailla, eikä hätkähtänyt vähän ahtaista aisoistakaan. Kun remmit olivat suurinpiirtein oikein laitettu kiinni (pientä miettimistä oli näin kymmenen vuoden jälkeen hihnojen kanssa), lähdettiin köpöttelemään tielle päin minä ja veli kärryjen kyydissä. Piirto liikkui paljon virkeämmin kun kärryt olivat perässä ja heti kun suora hiekkatie aukesi edessä päin ja vähän maiskautin, se lähti tyytyväisenä hölkkäämään korvat höröllä ja häntä tötteröllä. Otettiin muutama pidempi hölkkäpätkä ja yksi vähän reippaampi veto, sekä pitkät kävelyt, minkä jälkeen mentiin takaisin purkamaan iloinen ja hikinen heppa pois valjaista. Ratsastelin takaisin tallille pitkin ohjin, ihan eri hevonen alla kuin menomatkalla. Mennessä Piirrolla oli virtaa kuin pienessä pitäjässä, mutta takaisin tullessa se näytti siltä, kuin nukahtaisi pystyyn. Raukka väsähti ihan totaalisesti kärryttelystä.

Pöljät lähössä ajelulle
Raviponi <3
Harmillisesti Piirto pudotti kenkänsä ajamisen jälkeen kotimatkalla ja koska kengittäjän saaminen onnistui vasta perjantaille ja Piirto arkoi selkeästi tuota kengätöntä etustaan, meinasi epätoivo iskeä. Meillä on siis lauantaina kisat ja maneesi oli varattu sekä maanantaille, että torstaille, jotta saataisiin treenailtua, ei kolmijalkainen hevonen ollut yhtään tervetullut asia tähän saumaan. Hetken asiaa pohdittuani päätin olla hölmö ja iskeä kengän takaisin jalkaan. Homma olisi ollut muuten helppo, mutta koska vanha kenkä oli pudonnut, jouduin sovittelemaan vanhaa kenkää jalkaan ja toivomaan, että se olisi tarpeeksi sopiva näille muutamalle päivälle. Yllättävän helposti kengän sain jalkaan, vaikka oikeita välineitä en omistakaan, mutta improvisoimalla pääsi pitkälle ja Piirtokin näytti helpottuneelta kun sai kengän herkkään etuseensa. Laitoin varmuuden vuoksi nyt täksi viikoksi Piirrolle bootsit jalkaan, jotta kenkä pysyisi mahdollisimman pitkään. Tulipahan testattua kengitystaidot, ja vaikka mitään siistiä jälkeä ei tullut, niin hevonen muuttui kolmijalkaisesta liikuntakykyiseksi ja kaviokin pysyi ehjänä. Jätän kyllä mielelläni varsinaisen kengityshomman ammattilaisille, yksi jalka jo meinasi tappaa selkäni ihan totaalisesti, vaikka apua sainkin jalan pitelyyn.

Tosiaan meillä on siis nyt lauantaina harjoituskoulukisat Jokirannassa, joten sinne ollaan treenailtu. Tai no, Anna on treenannut Piirron kanssa, minä olen päässyt nyt vasta yhden kerran tosissani käymään rataa läpi, mutta koska mennään heC, ei hirveästi tarvitsekaan ennen kisoja hinkata ohjelmaa. Itse olen keskittynyt olkapään ollessa kunnossa käymään toisen kisakaverini selässä, eli 13-vuotiaan ruunan, Ivar Boyn, jolla menen myös heC-luokan. Tämä hepo on ihan erilainen kuin Piirto: kapea ja lennokasliikkeinen, mutta kuitenkin sitä pitää jatkuvasti ratsastaa, muuten se ei tee yhtään mitään. Eli saa kyllä olla hereillä sen selässä ollessa, varsinkin laukassa on meillä ollut hieman ongelmia. Toiveissa olisi, että torstaina pääsisin kunnolla harjoittelemaan maneesille Iivon kansa laukannostoja ja muutenkin työstämään laukkaa sen kanssa. Ongelma on siis täysin satulan päällä, koska minä olen vino, niin noinkin herkkä hevonen ei vaan halua nostaa laukkaa minun kanssani. Hieman turhauttavaa, Piirto on kivempi kun se antaa niin paljon anteeksi :D 

Puhelinlaatuinen Iivo :D
Siinäpä olikin paljon uusia juttuja, mitä on viime viikkoihin mahtunut. Viimeisimpänä vielä eilen Piirto sai uuden tarhakaverin, kun tallissa alkoi talvikausi, ja Aada lähti laidunlomaltaan takaisin kotitallilleen. Nyt Piirto siis tarhailee toisen suokkipojan kanssa ja hyvin ovat kaverustuneet. Aamulla kun yhdistin pojat, ne kerran vilkaisivat toisiaan ja rupesivat yli kymmeneksi minuutiksi rapsuttamaan toisiaan! Aamuheinätkin jäivät syömättä, kun rapsuttelu oli paljon kivempaa hommaa näiden mielestä. Sama homma jatkui koko päivän ja vielä tänäänkin. Hölmöläiset...

Piirto ja Viki tutustuu :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti