Enpä jaksanut eilen edes ajatella selkään nousemista kun aamulla kömmin tallille, joten Piirrolla oli tiedossa rallittelupäivä. Pakko se oli liikuttaa jollain tavalla, koska maanantaina oli ollut rankempi päivä kun oltiin porukalla maneesilla treenailemassa. Nappasin siis heposen tarhasta matkaan ja tyrkkäsin kentälle pelkästään päitset ja suojat päällä. Aluksi käveltiin rennosti kenttää ympäri vierekkäin jonkin aikaa, jonka jälkeen pyysin Piirtoa juoksemaan, ja sehän juoksi! Joskus se ei halua rallitella ollenkaan, vaan jää tuijottamaan tyhmänä tai saattaa jopa hieman ruveta uhittelemaan kun sitä käskee pois päin. Nyt se vaan vilkaisi kerran minua kuin varmistaakseen että nytkö saa ihan oikeasti painua kauas sinusta?
 |
| Ai nyt saa mennä? |
 |
| Pakollinen pierupukki |
 |
| Pieni pallomaha pojalla vielä :D Mutta hyvin venyyyyy |
Hiekka vain pöllysi kun nuoriherra revitteli ympäri pari kierrosta ennen kuin malttoi tulla taas kuulolle ja juosta minun haluamassani askellajissa ja sinne suuntaan mihin pyysin. Hauskaa oli molemmilla ja oma mieltä lämmitti kun huomasin, että Piirto liikkuu paljon letkeämmin kuin mitä alkukesästä. Se ei myöskään pukitellut niin paljoa ja esitti jopa oikein lennokasta ravia, joten taitaa olla tapahtunut muutosta parempaan sen lihaskunnossa ja vetreydessä muutenkin.
 |
| Miksi se ei ikinä selästä käsin suostu ravaamaan näin ... |
 |
| Loppuun vähän rennompaa menoa |
Juoksuttelun jälkeen käytiin vielä narulenkillä maastossa, joka oli enemmänkin köydenvetoa kuin kävelyä. Piirto on vahvasti sitä mieltä, että jos ei ole kuolaimia suussa, niin silloin saa syödä kaiken mitä vain vastaan tulee. Sitten kun se lopulta tajusi, että nyt kävellään eikä syödä, se päätti ruveta seilaamaan puolelta toiselle minun selän takana ja aina kun komensin sen takaisin omalle paikalleen, se pökkäsi päällään minut melkein pusikkoon. Ilmeisesti veti kunnon herneenpalon nenäänsä kun ei päässyt juoksentelun jälkeen heti syömään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti