Damn you Blogger!

Ai että meinasi ruveta melkein ärsyttämään kun kävin pitkästä aikaa tänään tietokoneella täällä bloggerissa, eikä missään näkynyt edellisiä postauksiani viime viikkojen ajalta. Olen siis kännykällä lisännyt muutaman tekstin, mutta nyt kun niitä yritin etsiä, en löytänyt julkaistuista enkä myöskään luonnoksista niitä. Tuli siis vahingossa tällainen järkyttävän pitkä postaustauko tähän väliin näköjään. Harmillisinta on, että tyhjensin noihin postauksiin kännykästäni kuvia, ja toki olen ehtinyt suurimman osan jo poistaa, eli ne kuvat jäävät nyt kokonaan kadotukseen, ellei jokin ihmeellinen päivä blogger pamauta näitä vanhoja postauksia esille. 

Yritänpäs nyt siis teidän iloksenne muistella mitä olin kirjoitellut, ja kaivella facebookista ja muualta pari kuvaakin höysteeksi, ettei ihan tylsäksi kävisi.

Piirto päiväunilla - Aada vahtivuorossa

Ei kai vielä pidä herätä, saanko vielä nukkua viis minuuttia? :))

Olen viime viikkoina päässyt ratsastelemaan Piirron lisäksi myös muillakin hevosilla ihan laidasta laitaan. Pääsin erittäin mahtavan puoliverisen kanssa kentälle harjoittelemaan kouluratsastuksen perusteita (toisin sanoen huomasin oman ratsastustaitoni hävinneen täysin, ja pelkkä siistin raviympyrän tekeminen oikeassa temmossa oli hyvin haastava suoritus). Tämä hevonen ei anna mitään ilmaiseksi, ja sitä täytyy ihan oikeasti osata ratsastaa, jotta edes perusasiat sujuvat. Oli siis hyvin rankat kaksi peräkkäistä päivää kun tätä kävin ratsastamassa, mutta ai että sitä tunnetta, kun hevonen rupesi kulkemaan oikein päin ja pääsin vihdoinkin vaikuttamaan siihen ja tekemään asioita, joita esimerkiksi Piirron kanssa ei vain pysty tekemään. Aivan mahtava opetusmestari tämä tamma on, ja olen vain ihan fiiliksissä joka kerta kun sen selkään pääsen ja saan sen kulkemaan rentona. 

Viime viikonloppuna sen sijaan olikin vuoro mennä täysin erilaisten hevosten selkään, kun lähdin jälleen käymään Vaiviossa ratsastelemassa parilla ravuriruunalla henkeä salpaavissa maisemissa. Toisella olinkin jo aiemmin käynyt ratsastamassa, mutta toisen selässä en ollut ikinä käynyt, eikä sille tietääkseni koskaan ollut edes satulaakaan selkään laitettu. Ensin lähdin tällä uudella tuttavuudella, isolla mustalla ruunalla ilman satulaa toisen hevosen perässä ihan vain käyntilenkille, joka meni ihan leppoisasti, joten uskaltauduin seuraavana päivänä käymään näillä molemmilla ruunilla vähän vauhdikkaamman maastolenkin yksin. Pienemmän ruunan kanssa meni jo ihan rutiinilla: ravailtiin ja otettiin parit laukat ja muuten vain käveltiin ja ihmeteltiin maisemia ja rämmittin polkuja pitkin. Uusi tuttavuus oli myös erittäin mallikelpoinen ratsunalku, se kuunteli hyvin painoapuja ja oli todella herkkä suustaan, joten sillä oli helppo lähteä liikenteeseen. Vähän jännitin aluksi, miten ensimmäinen ravisuora menee: saanko hevosta enää takaisin kiinni kun se pääsee vauhdin makuun, vai painellaanko monta kilometriä pää taivaissa suoraan takaisin tallin pihaan? Ruunaherra otti oikein lunkisti myös ravissa ja otettiin vauhdikas pätkä ylämäkeen, jonka jälkeen taas hölkkäiltiin ilman mitään ongelmia vauhdin säätelyn kanssa. Käytiin läheisellä harjulla ihailemassa maisemia ja kiipeilemässä mäkiä, jonka jälkeen suunnattiinkin kotia kohti. Pääsi poitsu laukkaamaankin ihan luvan kanssa kotimatkalla pitkässä ylämäessä ja ai että se tykkäsi! Kaula oli ylväästi kaarella ja piti jopa vähän tepastella ja pöristä laukan jälkeen kuin ori konsanaan. Aivan ihana tapaus.

Pikkuruuna

Uljas Musta <3

Sitten päästäänkin vihdoin blogin päätähteen: eli mitäs minulle ja Piirrolle kuuluu? Meillehän kuuluu vain hyvää, asiat rullaa omalla painollaan ja tuntuu, että jokainen päivä vain tykkään entistä enemmän tuosta omasta pikku possustani. Piirto on kehittynyt sekä sileällä, että esteillä huimasti, minkä lisäksi sen käyttäytyminen maastossa on nyt sitä luokkaa, että olen päästänyt Annankin maastoilemaan ja ratsastelemaan pellolla oman mielensä mukaan. Anna kävikin uittamassa Piirtoa viimeisinä hellepäivinä viime viikolla ja itse kävin vetämässä mäkitreeniä parin kilometrin päässä, johon piti mennä asfaltoitua pyörätietä pitkin osa matkasta. Piirto käyttäytyi hienosti ja ei hötkyillyt minun eikä Annan kanssa mitään ylimääräisiä, eikä säikkynyt pyöriä, lehmiä tai rekkojakaan. Piirto oli ihan liekeissä kun kiipeiltiin jyrkkiä mäkiä ylös ja ei olisi meinannut malttaa lähteä kotia päin kun oltiin lopettelemassa, tuntui että se vasta oli lämmennyt kunnolla kun itsellä alkoi jo kuumuus painaa liikaa.

Olen nyt keskittynyt itse sileällä työskentelyyn Piirron kanssa, vaikkakin sorruin kyllä pari viikkoa sitten ottamaan muutaman hypyn sen kanssa. Lisäksi ollaan maastossa välillä hypelty ojien ja puunrunkojen yli ihan mielen virkistykseksi, mutta rankemmat hyppytreenit olen jättänyt Annan hoidettavaksi, ja hyvin hän on ne hoitanutkin. Sielällä olen koittanut herkistellä Piirtoa vastaamaan nopeammin pohjeapuihin ja muutenkin saamaan sen kevyemmäksi ratsastaa. Ilmoittauduin heC ja heB -kouluohjelmiin 17.8. Kiteellä järjestettäviin harjoituskoulukilpailuihin, kun meille järjestyi hieman yllättäen kyyti sinne. Hetken epäröin tuota helppo B:tä, mutta ajattelin että mitäpä sitä nolostelemaan jos huonosti menee, onpahan yritetty ja näkeepähän ainakin, että millä tasolla ollaan. Voi sitten miettiä, mennäänkö vielä syksyllä käymään yhdet koulukisat seuratasolla, vai odotellaanko ensi kevääseen ennen kuin jatketaan kisahommia. Kaikki vaihtoehdot ovat avoinna, ja kokemusta vain lähdetään kisoihin hakemaan, toiveena olisi hyväksytty suoritus molemmista luokista. 

Huono laatu, mutta todiste, että on hypätty 85cm okseri :D

Jotain jäi varmasti kirjoittamatta, mutta lupaan palailla mahdollisimman pian tietokoneen ääreen kirjoittelemaan. Näköjään puhelimeen ei voi bloggaamisessa enää luottaa, joten sitä kautta en enää lisäile mitään.