Ahaa -elämyksiä istunnasta ja järkyttävän huonoja kuvia valmennuksesta

Tiistaina käytiin taas Helkyn valmennuksessa aivan kamalassa helteessä ja hevosista kyllä huomasi, että lämpö vaikutti jaksamiseen, oli niin eri vireystaso ainakin Piirrolla kuin mitä edellisellä kerralla. Kuumuuden vuoksi ei voitu tehdä mitään kauhean raskasta, mutta oli kyllä sen verran intensiivinen kolme varttia, että minä ja Piirto oltiin lopussa läpimärkiä ja itsellä oli välillä tunne, että taju menee ja juotavaa ei voinut saada tarpeeksi. Hengissä kuitenkin selvittiin ja saatiin taas hyviä neuvoja kotiin viemisiksi.

Huom. Kaikki kuvat otettu kännykällä kuvakaappauksena videolta, eli ovat erittäin huonolaatuisia ja epätarkkoja, pahoittelen tätä, mutta näkyy niistä jotakin sentään :)

Periaatteessa ei tehty kovinkaan ihmeellisiä harjoituksia: alkuun otettiin ympyrällä taivuttamista ja takaosan alle saamista (Piirto oli hieman jäykkä takapäästä edellispäivän uintireissun vuoksi). Tämän jälkeen siirryttiin harjoitusravissa tekemään ravi-käynti-ravi -siirtymisiä pääty-ympyröillä niin, että ohjalla ei saanut jarruttaa lainkaan. Tarkoituksena oli siis herkistää istunta- ja pohjeavuille hevosia. Piirron kanssa hidastaminen toimi heti alusta asti aikas hyvin, mutta liikkeelle lähdöissä tuntui kuin hevonen olisi tarponut tervassa. Sain palautetta liiallisesta pohkeella pumppaamisesta ja turruttamisesta ja käskyn käyttää vain kerran kevyesti pohjetta, jonka jälkeen vaaditaan välitön reaktio hevoselta, tai muuten tehostetaan apua raipalla. Aluksi jouduinkin napauttamaan aika reippaastikin raipalla persauksille, mutta muutaman toiston jälkeen Piirto tajusi idean ja itse osasin paremmin valmistella siirtymisen istunnalla, jolloin päästiin siirtymään raviin tehokkaasti ja ravi oli heti aktiivista.

Ennen valmennusta olin kauhuissani, sillä tiesin, että joudun taas istumaan melkein koko tunnin harjoitusravissa, mikä siis viime kerralla tuntui täysin mahdottomalta ja oli erittäin tuskaisaa ainakin minulle, ja varmasti myös Piirrolle. En siis pystynyt istumaan satulaan lainkaan, ja ne kerrat kun pysyin rentona, istuin ihan ihmeellisessä könötysasennossa. Nyt olin jo käynyt päässäni läpi kaikki mahdolliset tekosyyt, miksi en voisi harjoitusravia mennä, mutta päätin silti vain purra hammasta ja pomppia siellä selässä jos näin käsketään. Tämä kannatti. Jotenkin sain Piirron ratsastettua heti alkuun mukavan rennoksi ja pyöreäksi kevyessä ravissa, että harjoitusraviin siirtyessä ei istuminen ollut sen kummempaa kuin käynnissä tai laukassa. Tai oikeastaan - minulla oli tällä kertaa enemmän ongelmia istua kunnolla laukatessa. Muutaman kerran Helkky joutui muistuttamaan minulle rentoudesta ja siitä, että yritin puristaa jaloilla, mutta kun nämä asiat sain korjattua, pääsin ravissa kivasti mukautumaan hevosen liikkeeseen, kun en jännittänyt sitä vastaan. Pystyin varmaan ensimmäistä kertaa Piirron kanssa ihan oikeasti työstämään sitä harjoitusravissa niin, että asettaminen ja takaosan aktivointi onnistui samalla, kun itse istuin rentona ja jopa kannoin kädet ja yritin parhaani mukaan istua myös suorassa (tämä on vielä työn alla).

Laukassa sain myös kunnollisen herätyksen ihan viime minuuteilla, kun mentiin oikeaa laukkaa isolla ympyrällä. Piirrollahan on ollut tapana hyvin herkästi vaihtaa ristilaukalle oikeassa kierroksessa, johon en ole saanut keksittyä itse ratkaisua. Noh, ratkaisu oli niinkin helppo, että minun täytyy istua siellä selässä tasapainossa ja auttaa Piirtoa myös pitämään laukka yllä. Kuulostaa helpolta ja nyt kun sain tähän vinkkejä, se olikin paljon helpompaa. Ongelma oli siis siinä, että oikeaan kierrokseen laukatessa nojauduin aina tiukemmassa kaarteessa vasemmalle, johtuen kroppani vinoudesta. Tämä taas horjutti Piirron tasapainoa ja se tottakai vaihtoi takapään vasempaan laukkaan, kun siihen painoapuni sitä käskivät. Sain käskyksi "katsoa" hevosen häntään päin ulkokautta aina näissä hankalissa paikoissa, jolloin huomasin, miten painopisteeni pysyi oikealla ja Piirto pystyi jatkamaan laukkaa sujuvasti ilman minkäänlaisia ongelmia. Miten hölmö ihminen voikaan olla, olenhan minä aina tiennyt, että olen vino, mutta näköjään olen sen vain pyrkinyt unohtamaan ja miettinyt mikä hevosessa on vikana, vaikka vika on täysin minussa itsessäni. Huoh... 

Annika oli onneksi mukana katsomassa valmennusta ja ottamassa videoita, joista pääsin kotona katsomaan omaa ratsastusta, ja olipahan taas kerran sellaista kauhumateriaalia että ihan itkettää. Piirto meni nätisti ja ihan hyvin meillä meni muutenkin, mutta minä olen vain niin toivottoman vino! Ihan joka pätkässä istun vasen kylki rutussa ja olkapää paljon alempana kuin oikea. Onneksi laukkaosuudelta ei ollut videota, olisin varmaan sen nähtyäni vetänyt ranteet auki ja antanut Piirron jollekkin normaalin vartalon omaavalle ihmiselle.  

 Kaikesta angstauksesta huolimatta, oli erittäin antoisa tunti ja kuten sanottu, sain todella paljon ajattelemisen aihetta ja konkreettisia neuvoja pahimpiin ongelmiini. Nyt vain täytyy jatkuvasti muistaa keskittyä omaan istuntaan ja muihinkin apuihin kuin vain ohjaan. Täytynee palkata joku random-tyyppi kentän laidalle huutamaan naama punaisena minulle virheistäni. Piirtoon olin kyllä todella tyytyväinen valmennuksen jälkeen, se jaksoi kauheassa kuumuudessa tehdä kaikki mitä siltä pyydettiin ja vieläpä ihanan positiivisella asenteella. Siitä pitäisi ottaa itse kunkin mallia ;)