maanantai 12. tammikuuta 2015

Sairaspäivän laukkaharjoittelua

Olisin varmaan jo parantunut aikaa sitten, jos en olisi joka päivä väkisin menossa tallille kuumeesta ja huonosta olosta huolimatta, mutta minkäs teet kun tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Viime viikolla oltiin siis Hennan kanssa aamulla tallilla ja sain pitkästä aikaa ratsastusvideota minusta ja Tessasta ja muutenkin tallilla ollessa oli todella hyvä olo ja kiva fiilis, vaikka ratsastaessa meinasikin voimat loppua jo pelkässä keventelyssä. 

(Tämän postauksen kuvat ovat aivan järkyttävän huonolaatuisia, puhelin ei meinannut kestää pakkasta ja hillitön lumituisku hankaloitti kuvaamista entisestään...)

Aina vain sama könötysistunta..
Kotiin lähtiessä tunsin, että alkaa taas kuume nousemaan ja olo huononemaan ja kun vielä niska meni ihan totaalisesti jumiin, soitin lääkäriin ja sieltä käskytettiin pikavauhtia päivystykseen - ilmeisesti epäilivät aivokalvontulehdusta. Siellä sitten loppupäivä menikin mukavasti verikokeissa ja tarkkailussa, mutta loppujenlopuksi edes itse en tiedä mihin tulokseen siellä päädyttiin sen suhteen, olenko sairas vai en. Tai siis sairashan olen, se on selvää, mutta olisi kiva ollut tietää että mikä on kun ei tämä tavallista flunssaa ole. Noh, minuun iskettiin järkyttävä kipulääkepiikki, joka tosin ei palvellut ihan täysin tarkoitustaan kun itse lääke tuntui tuhat kertaa pahemmalta kuin mikään muu kipu mitä olen elämäni aikana kokenut. Niskajäykkyys kuitenkin hellitti hieman ja pääsin takaisin kotiin. Tarkoitus oli pitää seuraava päivä tallilta vapaata, mutta enpä malttanut tietenkään vaan tungin Hennan mukaan heikosta olosta huolimatta. 

Sairaalassa istuskellessa minulla oli hyvin aikaa katsella videoita samaiselta aamulta, jotka onneksi Henna oli kuvannut minun kännykälläni, joten ehdin siellä kasailla pätkistä lyhyen koosteen meidän laukannostoharjoituksista. Alunperinhän minulla oli ajatuksena ottaa laukkaharjoituksia vain pellolla tai maastossa, mutta Tessa on todella kova tarjoamaan jotain laukan tapaista mieluummin kuin ravia, joten ajattelin että katsotaan josko neiti tykkäisi sitten laukata kentällä. Ihan kivasti se nosti laukat varsinkin vasempaan kierrokseen. Toki paljon on hiottavaa ja vielä nostot on aika vauhdikkaita, mutta olen kyllä tyytyväinen ensimmäisiin kunnollisiin nostoharjoituksiin. 




Vähän on tönkköä menoa ;D


Neiti sai samalla hankitreeniä kun kenttää ei oltu vielä aurattu :D
Löytyi sieltä laukkakin!
Kerran tuota aiemmin ollaan laukkaa otettu silloin Reijolassa, josta huonolaatuista videonpätkää tänne lisäilinkin ja silloin meno oli paljon vauhdikkaampaa ja tasapainottomampaa. Tällä kertaa tein niin, että kun laukka nousi melko rauhassa, annoin Tessan jatkaa sitä sen aikaa kun se itse halusi, en siis pakottanut sitä laukkaamaan yhtään enempää kuin mitä se itse tarjosi. Yllättävän kiva laukka sillä on kun sen saa pyörähtämään käyntiin. Kunhan kunto kasvaa, rupeaa varmasti kaikki askellajit vahvistumaan samaa tahtia :) 

Tässäpä vielä se luvattu video (muista hd!)



3 kommenttia:

  1. Miksi ihmeessä tessalla on noin paljon rautaa suussa? Tai siis miksi ihmeessä noin kova kuolain? :O

    VastaaPoista
  2. Ja jatkoa edelliseen, eihän ole tarkoitus vaan saada turpaa alas? Toivon mukaan olen väärässä, mutta niin monesti huomaa, että varsinkin lämpöisillä käytetään kovia kuolaimia(jossa vipua), että saadaan pää nätisti alas.

    VastaaPoista
  3. En tiedä mitä nättiä mielestäsi on turvan alas saamisessa kuolaimen avulla, minulle on aivan sama mihin se turpa osoittaa, kunhan ei rullaililisi :D kimblewick oli Tessalle sekä oman, että ammattilaisen näkemyksen mukaan sopivin saatavilla olevista vaihtoehdoista

    VastaaPoista